Jatkuva ahdistus esiintymisen takia

Hae apua. Terapia ja lääkkeet. 

Mä lopetin tuollaiset työt. Nykyään nukun paremmin eikä työt tule kotiin.

Jos oot aina ollut jännittäjätyyppiä, niin vaikeahan siitä on päästä eroon.

No jos se ei ole yhtään helpottunut esiintymistoistojen jälkeen, niin tuskin myöhemminkään.

Sama juttu. Ajan kanssa helpottaa. Ei kannata muutoin mieluisaa työtä vaihtaa tuon takia. 

Jos et kykene työhösi, vaihda, siihen vamrasti löytyy niitä, jotka kykenee.

Voi helpottaa, mulla helpotti, ja nyt jopa tykkään esiintyä. Terapia, aluksi lääkitys, esiintymisjännityskurssi. 

Suosittelen vaihtamaan työtä. Olen korkeasti koulutettu mutta kärsin sosiaalisesta ahdistuksesta, oman terveyteni vuoksi en voi tehdä työtä, jossa pitäisi esiintyä tai olla yhteydessä asiakkaisiin. Sain viimein työn, jota tehdään täysin itsenäisesti, ja elämänlaatuni on parantunut huomattavasti. Muistan sen kauhean ahdistuksen ja puristuksen rinnassa, kun aiemmassa tehtävässä piti soittaa asiakkaalle. Kehoni kertoi, että minua ei ole luotu tuollaiseen tehtävään.

Vierailija kirjoitti:

Jos et kykene työhösi, vaihda, siihen vamrasti löytyy niitä, jotka kykenee.

Mitä te alapeukutatte?

pitäisikö siis työntekijän väkisin olla töissä, joosta syntyy turhaa stressiä? Ennenaikainen kuolema?

te ootte vajaita

Ymmärrän täysin. Älä luovuta kuitenkaan! Yritän aina hokea itselleni, että muiden mielipiteillä ei ole väliä kunhan hoitaa hommansa. Kaikki ajattelevat nykyään toisistaan negatiivisesti tai sitten miettivät ihan omia juttujaan. Asioita ajautuu helposti suurentelemaan mielessään. Tsemppiä sulle <3

Vierailija kirjoitti:

Suosittelen vaihtamaan työtä. Olen korkeasti koulutettu mutta kärsin sosiaalisesta ahdistuksesta, oman terveyteni vuoksi en voi tehdä työtä, jossa pitäisi esiintyä tai olla yhteydessä asiakkaisiin. Sain viimein työn, jota tehdään täysin itsenäisesti, ja elämänlaatuni on parantunut huomattavasti. Muistan sen kauhean ahdistuksen ja puristuksen rinnassa, kun aiemmassa tehtävässä piti soittaa asiakkaalle. Kehoni kertoi, että minua ei ole luotu tuollaiseen tehtävään.

Juu, kyllä se on ihan järkevää tuunata elämäänsä sen sijaan, että väkisin tunkee itselleen sopimattomaan muottiin.

Itselleni raja on ainakin siinä, etten tee työtä josta selvitäkseni minun pitäisi syödä lääkkeitä.

Samaa ongelmaa. Menin ekaksi esiintymisjännittäjille suunnatulle kurssille, mut lopulta paremmaksi osoittautui improvisaatioteatteri. Siinä oppi heittäytymään ja nauramaan itselleen.

Mitä jos kokeilet näyttelemistä? Otat roolin, etkä esiinny itsenäsi. Yksi tuttu tunnusti, ettei koskaan soittele, koska pelkää puhelinta. Työssään vastaa puhelimeen ja soittaa milloin mihinkin, eikä se kuulemma ole ongelma, koska se on virallista. Hän ei tavallaan ole itse paikallakaan.

AHDISTUSHULLU TAAS VAUHDISSA 

Kyllä se ajan kanssa ohi menee. Kokemusta on.

Vierailija kirjoitti:

Mitä jos kokeilet näyttelemistä? Otat roolin, etkä esiinny itsenäsi. Yksi tuttu tunnusti, ettei koskaan soittele, koska pelkää puhelinta. Työssään vastaa puhelimeen ja soittaa milloin mihinkin, eikä se kuulemma ole ongelma, koska se on virallista. Hän ei tavallaan ole itse paikallakaan.

Auttaa vähän, mutta ei taida olla pidemmän päälle terveellistä mielenterveydelle esittää jatkuvasti jotain muuta ihmistä.

Kaikki osaaminen tulee harjoittelun kautta. Harjoittele siis. 

Vierailija kirjoitti:

Kaikki osaaminen tulee harjoittelun kautta. Harjoittele siis. 

Tiettyyn pisteeseen saakka. Omia luonteenpiirteitä ja temperamenttipiirteitä ei kuitenkaan tule sivuuttaa.

Minä olin nuorena hirveä esiintymisjännittäjä. Ääni tärisi, kädet tärisivät, pulssi nousi... Mutta opettajana olen työskennellyt 25 vuotta. Kaikkeen tottuu. Pidän työstäni, mutta en edelleenkään pidä vanhempainilloista, kun pitää puhua vieraille aikuisille salin tai auditorion edessä.

Mä syön propralia. Jännittää aina, muttei se näy ulospäin juurikaan tuon beetasalpaajan avulla.