Suhde toisessa maassa asuviin isovanhempiin?
Minkalainen suhde lapsillanne on puolisonne vanhempiin? Onko teilla mahdollisuus matkustaa tapaamaan heita vai vierailevatko he kenties luonanne Suomessa/siina maassa, jossa asutte? Milla tavoin ja miten usein pidatte yhteytta jne.?
Tyttaremme on vasta vahan yli kuukauden vanha, mutta suren tassa nyt jo sita, etta miehen vanhemmat asuvat Albaniassa. Toivottavasti pystymme kuitenkin lomailemaan siella mahdollisimman usein, jotta he saisivat pitaa tyton luonaan edes jonkin aikaa.
Kommentit (5)
mieheni vanhempien luona ja tyttö " puhuu" noin kerran viikossa puhelimessa isovanhempiensa kanssa. Katsomme heistä myös usein kuvia ja videota, jota olemme kuvanneet siellä ja siinä ovat kaikki sukulaiset. Itselläni on toiveissa, että voisimme joskus asua mieheni kotimaassa edes osan vuotta, mutta sen aika sitten näyttää.
eli siis asumme miehen kotimaassa, yli kymmenen tunnin lentomatkan paassa suomen suvusta. tapaamme mummua, vaaria ja tatia kerran vuodessa kun tulevat tanne lomailemaan, suomessa kaymme noin kolmen vuoden valein. yhteytta pidetaan sahkopostilla ja puhelimitse, lasten suomen kielen taito kylla on valitettavan heikko (ymmartavat paljon, mutta eivat puhu). lisaksi ' kirjoitetaan' kirjeita ja lahetetaan paketteja. lapset on aina riemusta litteina kun nakevat postilaatikolla valko-oranssin paketin: ' package from finland, package from finland!'
saali sinansa, etta emme pysty olemaan tiiviimmin yhteydessa suomen sukuun ja ystaviin, etenkin kun nakee kuinka lapset nauttivat takalaisten isovanhempien seurasta.
sitakin olen surrut etta omien lasteni lapsuusmuistot tulee olemaan ihan erilaiset omiini verrattuna. me ollaan molemmat vanhemmat toissa, eli mitaan viikkokausien suomen kesalomia meilla ei ole mahdollista pitaa. no, ehka sitten kun lapset on isoja ja voivat matkustaa yksin.
Itse olen aina ollut laheinen omien isovanhempieni kanssa (tosin heista yksi on enaa elossa) ja haluaisin asian olevan nain myos lapseni kohdalla. Omat vanhempani ovat jo kayneet vauvaa katsomassa. Meilla on siis sama tilanne kuin Vindilla eli asumme kolmannessa maassa.
Katsotaan, josko miehen vanhemmat tulisivat kevaammalla tanne visiitille taikka me sitten syksylla matkustaisimme Albaniaan, kun tyttokin on silloin jo isompi ja pahin helle ohi (toivottavasti).
Anoppi purskahtaa itkuun joka kerta, kun kuulee vauvan aantelya miehen soittaessa kotiin ja appikin pyysi eilen saada " jutella" lapsenlapsensa kanssa. Turha on kai siten mainita, etta he ovat aivan tapinoissaan. :)
Meillä on 2v 8kk poika joka ei ole viellä nähnyt Pakistanin mummia ja vaaria. Mutta meillä on ollut puhetta että mentäis koko perhe vuoden vaihteeksi Pakistaniin. Mutta siinä on monta " mutta" vaihdetta. Sen sijaan puhelimessa hän on puhunut heidän kanssaan.
Suomen mummia ja vaaria hän on nähnyt monta kertaa. Me ollaa ravattu Suomessa ja he ovat käyneet täällä Ruotsissa. Mutta sehän on päivän selvää että näkee heitä useammin ku naapurimaassa asuvat ja matkakin on huomattavasti lyhyempi ja halvempi mitä Pakistaniin.
Eli asumme kolmannessa maassa. Suomeen on 2,5 tunnin lentomatka ja miehen kotimaahan 5 tuntia.
Miehen kotona olemme vierailleet suunnilleen vuosittain mutta lapsilla ei oikein ole henkilkökohtaista suhdetta mummiin. Osaltaan se johtuu yhteisen kielen heikosta tasosta ja toisaalta siitä että siellä on iso perhe ja paljon lapsiserkkuja jotka kiinnostavat enemmän kuin vanha isoäiti.
Omiin vanhempiini lapsilla on hyvä ja lämmin suhde. He näkevät noin 3 kertaa vuodessa. Juuri viime viikolla lapset (2 ja 6 v) olivat mummin ja vaarin kanssa 3 päivää kun itse olin työmatkalla. Mummi ja vaari näkevät paljon vaivaa lasten eteen eli silloin kun olemme siellä, he keskittyvät lapsiin täysillä.