Lue keskustelun säännöt.
Miten olette selvinneet lemmikin kuolemasta?
15.01.2025 |
Meidän kissa jouduttiin eilen lopettamaan. Olen niin kiitollinen, että saimme kokea mitä on kun oli sellainen kissa kuin hän. Omalaatuinen ja ihana
Nyt on sit herätty tähän päivään. En oikeen saa mistään kiinni. Enkä tiedä miten päin olla. Pyörin ympyrää. Juon teetä ja kyyneleet valuu. Kuitenkin tiedän,että hänellä on nyt hyvä olla<3
Miten te muut olette selvinneet?
Kommentit (41)
Oikeastaan hirveintä oli kissan kuolinpäivää edeltävä ilta, kun se nukkui vain pelkästään, eikä enää edes tuntunut reagoivan kipuihinsa. Melkein tiesi jo, ettei hän tule elämään seuraavaa vuorokauttakaan kokonaan. Aikaisemmin samana päivänä oli ollut eläinlääkärillä, jossa oli sanottu, ettei oikein mitään enää voida tehdä. Kuoli sitten seuraavana päivänä jo matkalla sinne eläinlääkärille. Se oli toki kamalaa ja olo oli erittäin tyhjä, mutta samalla helpottava ajatus, ettei hän kärsi enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lemmikin menettäminen on todella tuskaista. Olen monesti miettinyt mikä siinä ihmisen ja eläimen välisessä ystävyydessä on niin suurta. Menetys tuntuu alussa liian suurelta kestää. Ajan kanssa helpottaa mutta ikävä kulkee aina mukana. Olen ollut vanhainkodissa töissä ja siellä vanhukset viimeisinä hetkinä muistivat sen rakkaan lemmikin joka heillä oli ollut, vaikka moni muu asia oli unohtunut.
Vierailija kirjoitti:
Lapiolla roippeet asvaltilta muovikassiin ja kassi roskiin.
T. Urpo
Painu helvettiin, todellinen urpo!
Useasti yöllä puoliunessa kuulin kuinka rakkain kissani Mustikki tassutteli lattialla ja hyppäsi sänkyyn mun luo ja nukahdin siihen -- vasta aamulla tajusin, että kissa olikin ollut kuolleena jo vuosikymmeniä.
Vierailija kirjoitti:
Siinähän se. Haulikolla otsaan ja traktorilla metri maata päälle. Itku siinä kyllä tuli, monesti jälkeenpäinkin. Mutta nopeasti lähti.
Vaikka tuo monesta graavilta kuulostaakin, niin kivuton ja hyvä lähtö ilmeisesti. Kineettinen voima on suuri ammuttaessa haulikolla, eikä eläin kerkeä kärsiä mikäli on hyvin tähdätty. T. Eläintuhkaaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ollaan pidetty siunaustilaisuus kissoille. Kun kissa laitetaan laatikkoon ja viedään roskikseen niin asia jotenkin selkeytyy kaikille. Lapsetkin ymmärtävät ettei kissa tule takaisin kun roska-auto on käynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinähän se. Haulikolla otsaan ja traktorilla metri maata päälle. Itku siinä kyllä tuli, monesti jälkeenpäinkin. Mutta nopeasti lähti.
Vaikka tuo monesta graavilta kuulostaakin, niin kivuton ja hyvä lähtö ilmeisesti. Kineettinen voima on suuri ammuttaessa haulikolla, eikä eläin kerkeä kärsiä mikäli on hyvin tähdätty. T. Eläintuhkaaja.
Suosittelen kuitenkin eläinlääkärin tekemää eutanasiaa jossa annetaan euforisoivia lääkkeitä, kuten jo mainittuja barbituraatteja. T. Eläintuhkaaja
Vierailija kirjoitti:
Siinähän se. Haulikolla otsaan ja traktorilla metri maata päälle. Itku siinä kyllä tuli, monesti jälkeenpäinkin. Mutta nopeasti lähti.
Tuli tästä mieleen kun velipoika yritti joulukinkkua pienoiskiväärillä lopettaa. Eihän se luoti aivoihin osunut ja possu pinkoi huutaen pitkin pihaa 🤣🤣🤣. Siinä lapset ja vanhukset ihmettelivät juoksevaa kaksikkoa. Kirveellä joutui lopulta possun päätä taputtelemaan 🤯
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Putte-possua ja Mimmi-lehmää muistelimme grillijuhlilla. Parhaat mätöt ikinä 😋
En ole selvinnyt enkä tule ikinä selviämään täysin en usko siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otit tosi herkän aiheen esille. Kissa on todella perheenjäsen. Meillä kaikki tapahtui yllättäen kahdessa päivässä, aivohalvaus luultavasti ja illalla 12.30 eläinlääkäriasemalla kisu nukkui pois.
Voi sitä surua ja ajatuksia ja sen hautaaminen suoritettiin omaan pihaan. Emme ole rohjenneet tuon surun takia ottaa uutta kissaa, vaikka siitä olisi mahdottomasti iloa.
Se suru oli niin totaalista. Aina seurasi katse (tärkeää!) siellä missä kissa nukkui, missä istui, missä tuli meidän kanssa pihalle j ja kun illalla huudeltiin niin se tuli sisälle. Joskus unohtui katselemaan ympäristöä.
Siitä on aikaa 3 vuotta ja ajatus on usein, usein sen toimissa ja naukaisussa. Yhä saatetaan sanoa "noh, kisu mennään".
Suru on muuttunut sellaiseksi olemassaolevaksi ja kissan tuoma ilo on suurinta. Olimme niin hirveän onnellisia ja tietysti ihanan työteöiäitä huolehtiessamme siitä.
Sinäkin selviät, mutta kissa jää kaiken surun jälkeen, sekin helpottaa, olemaan rakastettu "perheenjäsen" ajatuksissa ja katse usein etsii kissaa.
Anna aikaa kaikkeen ja sitten jaksat ajatella sitä valtavaa iloa mikä siitä oli sinulle.
Ottamalla uuden lemmikin. Se ei ole tietenkään sama asia vaan aivan uusi tyyppi, jolla on omat tapansa, mieltymyksensä eikä tietenkään korvaa menetettyä lemmikkiä. Mutta uuden lemmikin hoitaminen vie ajatukset muualle ja usko, että jos poismennyt lemmikki olisi saanut päättää, niin joku ottaisi hänen paikkansa teidän kotona ja sydämessänne. Meillä on ollut jo 6 kissaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ottaa uuden niin entinen unohtuu. Ihan niinkuin naistenkin kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Lemmikin menettäminen on todella tuskaista. Olen monesti miettinyt mikä siinä ihmisen ja eläimen välisessä ystävyydessä on niin suurta. Menetys tuntuu alussa liian suurelta kestää. Ajan kanssa helpottaa mutta ikävä kulkee aina mukana. Olen ollut vanhainkodissa töissä ja siellä vanhukset viimeisinä hetkinä muistivat sen rakkaan lemmikin joka heillä oli ollut, vaikka moni muu asia oli unohtunut.
Kiitos, hieno ja analysoiva kirjoitus. En ole Ap , mutta kirjoitin suuresta menetyksestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinähän se. Haulikolla otsaan ja traktorilla metri maata päälle. Itku siinä kyllä tuli, monesti jälkeenpäinkin. Mutta nopeasti lähti.
Tuli tästä mieleen kun velipoika yritti joulukinkkua pienoiskiväärillä lopettaa. Eihän se luoti aivoihin osunut ja possu pinkoi huutaen pitkin pihaa 🤣🤣🤣. Siinä lapset ja vanhukset ihmettelivät juoksevaa kaksikkoa. Kirveellä joutui lopulta possun päätä taputtelemaan 🤯
No olipas hauska juttu. V*ttu mikä pässi nauraa moiselle. Te hyvät herra, olette i d i o o t t i taikka muuten häiriintynyt. T. Eläintuhkaaja
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinähän se. Haulikolla otsaan ja traktorilla metri maata päälle. Itku siinä kyllä tuli, monesti jälkeenpäinkin. Mutta nopeasti lähti.
Vaikka tuo monesta graavilta kuulostaakin, niin kivuton ja hyvä lähtö ilmeisesti. Kineettinen voima on suuri ammuttaessa haulikolla, eikä eläin kerkeä kärsiä mikäli on hyvin tähdätty. T. Eläintuhkaaja.
Suosittelen kuitenkin eläinlääkärin tekemää eutanasiaa jossa annetaan euforisoivia lääkkeitä, kuten jo mainittuja barbituraatteja. T. Eläintuhkaaja
Niin mutta kauhistuttaa jos eläin juoksee auton eteen ja loukkaantuu pahasti. Mikä on ainoa keino päästää eläin tuskista.
Nyt on kuitenkin aiheena jo pois nukkunut lemmikki ja se tuska menetyksestä.
En ymmärrä mitä dislikettävää kommentissani oli mutta en vaan halua puhua siitä enempää kuin sen etten selviä siitä koskaan täysin siitä voi päätellä miltä se tuntuu se on TÄYTTÄ HELVETTIÄ.
Meille joilla on ikinä ollut lemmikkiä tiedämme että meille lemmikit on enemmän kuin lemmikkejä ne ovat ystäviä ja perheenjäseniä suuri osa elämää.
Elämän ilo ja valo.
Kuin elämäni kynttilä oli sammunut.
Vihaan itseäni kun en osannut olla heille aina se paras mahdollinen.
Vihaan itseäni kun en pystynyt estämään eutanasiaa kun en pystynyt sanomaan että jos otettaisi selvää jos olisi vielä jotain tehtävissä hoitoa lääkitystä tai jotain.
Että he olisivat voineet elää hyvää ja arvokasta elämää omassa kodissa oman perheen kanssa niin hyvää ja arvokasta kuin se siinä tilanteessa olisi ollut mahdollista.
Vieläkin välillä kuulen ääniä joita kissa piti eläessään. Hän oli rakas tyttöni ja tulee aina olemaan. Hän nukkui lähes aina kanssani. Välillä mahan välillä jalkojen päällä. Jos mulla oli mahakipuja tuli mahan päälle makaamaan kuin auttaakseen.
Se oli ihan normaali päivä. Aamulla hän oli ihan normaali. Pikkuhiljaa alkoi käyttäytyä oudosti. Lopulta kaatui vessassa. Yritin auttaa mutta hän ei antanut auttaa vaan murisi. Silloin pääsi vielä itse nousemaan ylös ja kävelemään.
Kun siirsin hänet sängyssä kohtaan jossa oli enemmän tilaa niin kaatui. Sitten vaan makasi. Myöhemmin kun kokeiltiin pystyykö seisomaan ei pystynyt vaan kaatui.
Tuntuu menevän joskus vuosia. Joskus tulee niin kovia menetyksiä, ettei pysty edes ajattelemaan niitä. Vähän kerrallaan suree kun tulee jostain mieleen. Toivotonta ja pitkästyttävää touhua. Eläimet on ihania, mutta joskus tuntuu että pää räjähtää tästä touhusta kun joudut tapattamaan itse joka ikisen.