Lue keskustelun säännöt.
Te jotka olette laittaneet välit poikki ystävän kanssa, tahtoisin rehellisen vastauksen. ov
01.03.2007 |
Onko koskaan käynyt " kaduttamaan" , kaipaatteko tätä ystävää koskaan? Tekisikö koskaan mieli sittenkin soittaa ja kysäistä mitä kuuluu?
Minä sanoin ystävälleni kohta 2v sitten etten enää jaksa häntä, syy ei ollut ystävässä vaan monissa muissa asioissa jotka vaan kiteytyivät ja kun niin paljon ahdisti niin annoin mennä. Ystävä yritti pari kertaa soitella mutta olin todella tyly. Mieheni kun ei tästä ystävästäni pitänyt koska hän vei aikaani liikaani enkä jaksanut enää alkaa miehen kanssa tappelemaan.
Nyt alkaa olemaan tosi ikävä tätä ihmistä, hän on ollut ystäväni lapsuudesta asti enkä voinut kuvitellakaan kuinka rankkaa on elää ilman häntä.
Ylpeyteni ei vaan anna periksi että soittaisin, laittaisin viestin, kirjeen tms.
Olen yrittänyt mielessäni keksiä kaikkia asioita joista vihata häntä ja jolla puolustelisin itselleni sitä että " lemppasin" hänet. Mikään vaan ei tunnu siltä että oikeasti olisi syytä. Silloin kun sanoin että en halua olla enää tekemisissä luulin että hän kuitenkin tulisi käymään ja soittaisi ja kun tämän teki niin jotenkin sain oikein virtaa alistaa häntä lisää enkä tosissani ajatellutkaan mitä teen. En voinut kuvitellakaan että sanani saisivat pysyvää vahinkoa aikaan, vaikka tiedän että jos joku sanoisi tai tekisi mulle samoin, en haluaisi koskaan kuullakaan ko. ihmisestä.
Mitä teen? Mitä te muut olette tehneet? Kärsinkö itse aiheuttamistani seurauksista vai nielenkö ylpeyteni ja soitan? Tosin luulen että ennemmin tai myöhemmin tämä ystävänikin ottaa yhteyttä. Viime soitosta on nyt 1.5v, odottelenko vielä? Jos odottelisin niin mun ei tarvisi menettää kasvojani eikä kukaan pääsisi sanomaan eikä ajattelemaan että " matelin" takaisin.
Kommentit (30)
Jotkut sopivat yhteen elämänvaïheeseen ja toiset toiseen. Jos ystävyys on epätasapainossa ja kuluttaa toisen energiaa enemmän kuin antaa - pitkällä aikavälillä - niin ei ole kyse enää ystävyyssuhteesta vaan jonkinlaisesta riippuvuudesta.
Itse olen laittanut ystävyyssuhteita katkolle ja kerran jäänyt itse jäähylle, eikä niitä ole sen kummemmin puitu jälkeenpäin. Aikuisten välinen kommunikaatio ei voi olla tiuskimista, vähättelyä, arvioimista tai ylenpalttista neuvomista.
Ystävyyden erottaa hyötymisestä siinä että erimielisyyksien tullen osaa aikanaan antaa ja pyytää anteeksi - ja nöyrtyä.
Minusta kirjoituksesi vaikuttaa siltä ettet ole vielä valmis ystävyyteen. Etkä vielä ansaitse ystävyyttänne. Toteamuksesi ettet nöyristele etkä pyydä anteeksi - VAIKKA OLET SYYLLINEN! - on uskomattoman lapsellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Minusta kirjoituksesi vaikuttaa siltä ettet ole vielä valmis ystävyyteen. Etkä vielä ansaitse ystävyyttänne. Toteamuksesi ettet nöyristele etkä pyydä anteeksi - VAIKKA OLET SYYLLINEN! - on uskomattoman lapsellinen.
Enpä haluaisi ap:n ystäväksi. Tee palvelus ja ole ottamatta yhteyttä ystävääsi. Jos hän on näitä ylikilttejä jotka nielee kaiken paskan tämän maailman drama queeneilta, niin ehkä olis parempi että ystäväsi saisi elää eläämäänsä rauhassa ilman sun " ystävyyttä" . Ihan selvä alistamisen meininki on edelleen ilmassa. On tosin ihan hyvä juttu, että itsekin olet tunnistanut mistä kana kusee, kuten mainitset tuosta alistamisesta.
ystävyys on muuttanut muotoaan ajan mittaan. Ja on elämänvaiheita, jolloin ollaan enemmän tekemisissä ja välillä taas voi mennä vuosia parilla sähköpostilla ja puhelulla. Silti ne ystävät on siellä ja aina olen kokenut voivani ottaa yhteyttä.
Onko oikeasti kovin yleistäkin, että " katkotaan" välejä virallisesti? Yleensähän sitä vaan ollaan passiivisia tai sitten aktiivisia, riippuen tilanteesta. Ja toinen mikä ihmetyttää on tuo riitely. mä en ole sitten lapsuuden tapellut kavereideni kanssa. Eipä tulisi mieleenikään. He ovat omanlaisiaan ja minä en ole oikea heitä kouluttamaan. Jokaisella on omat näkemykset asioista ja ystävieni kanssa olemme samoilla päälinjoilla. siksi olemme ystäviä.
Enkä muuten tappele miehenkään kanssa... Asioista voi keskustella tappelemattakin.
ja tämä ei ole vittuilua vaan tosiasia. Minä olen nimittäin ollut entisen ystäväsi asemassa. Kaveri pani välit poikki niinkin yksinkertaisesta syystä kuin että olimme hänen työkavereidensa ja minun työkavereideni kanssa yhdessä risteilyllä ja minä kuljin hänen seurueessaan. Minä kun ajattelin että me olemme sentään vanhoja ystäviä, on hänen kanssaan hauskempaa. Hän taas ei kehdannut olla minun kanssani kun kuvitteli, ettei minulla ollut sielllä muita kavereita edes työkavereideni joukossa. Näin hän ainakin selitti sitten 5 vuotta jälkeenpäin, kun lopulta soitti ja pyysi johonkin pirskeisiinsä. Todennäköisesti tähänkin liittyi hänen silloinen miehensä, joka ei erikoisesti tykännyt minusta (enkä minä hänestä).
No kun hän soitti, minä kävin kohteliaisuuden ja hyvien käytöstapojen takia kuuntelemassa häntä, toivotin hyvää jatkoa ja poistuin. Mun elämässäni oli nimittäi ntällä välillä tapahtunut kaikenlaista, hänestä oli tullut vieras ihminen - enkä minä tosiaankaan tarvitse sellaista kaveria, joka tuommoisista syistä jättää ystävänsä.
Olithan nuoruuden ystäväni, jota suuresti ihailin ja pidin sinusta todella. Olimme kokeneet paljon yhdessä.
Minä olin haavellut, että ystävyytemme säilyisin vielä silloinkin, kun olemme vanhoja.
Meille ei käynyt niin.
Opiskelimme tahoillamme eri alaa. Sinä, joka sivulauseessa annoit ymmärtää olevasi älykkäämpi, parempi. Olin vain erilainen kuin sinä. Sinä loukkasit minua, mutta annoin aina anteeksi. MInäkin olin aivan poikki tapaamistemme jälkeen, kun ruodit ja piiskasit vanhempiasi ja lopulta minua. Yritin pitää silloin tällöin yhteyttä, mutta et halunnut sitä, joten lopetin. Näin sinut viimeksi pari vuotta sitten, etkä olisi mielelläsi edes tervehtinyt, mutta et sitten kehdannut livistää paikalta.
Jos olet yhtään tervehtynyt niin ota vaan yhteyttä, kyllä minä otan sinut takaisin ystäväpiiriini, mutta nykyisin minulla on myös oma elämäni. Toivon sinulle kaikkea hyvää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aina ei merkitystä ole sillä, että on kulunut aikaa viimeisestä yhteydenotosta tai tapaamisesta. Itsekin varmasti ilahdut, jos joku ystäväsi vuosienkin takaa muistaisi sinut ja ottaisi yhteyttä.
Mä olen nuoruuden hölmöydessäni ja ehdottomuudessani katkaissut välit ystävääni, jota pidin liian erilaisena kuin itseäni ja mitä halusin olla. Kadun. Mutta ei ollut sillä tavalla läheinen ystävä, että ei ole enää tullut otettua yhteyttä uudestaan.
Ja moniin tuttaviin, ex-työkavereihin en ole pitänyt yhteyttä. Olen kai tuntenut itseni ja elämäni liian huonoksi. Ja myönnän: hölmö olen.
Ja sen on ehdottomasti tapahduttava sinun puoleltasi. Et voi olettaa ystävän tulevan pyytämään anteeksi, jos sinä katkaisit välit. Eihän teidän ystävyydestänne edes voi tulla tasapainoista, jos sinä haluat alistaa toisen nöyristelemään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihminen, johon katkaisit välit vuosia sitten ei välttämättä enää tänään ole samanlainen.
kyseessä ehkä hieman samantyyppinen tilanne kuin nro 18:lla (ymmärtääkseni ystäväni luuli minun puhuneen hänestä pahaa, vaikka en koskaan ole niin tehnyt). Kuulin jälkeenpäin kiertotietä että ystäväni oli sanonut ettei halua olla kanssani missään tekemisissä.
Ja minä kyllä kaipaan ystävääni, edelleen, vaikka välirikkoa on jatkunut jo 4-5 vuotta. Näen hänestä aika usein unia, ja mietin monesti häntä. Elämäntilanteeni on muuttunut monta kertaa näinä vuosina, ja aina olen häntä kaivannut. Kai se on ylpeys tai loukatuksi tulemisen pelko joka estää ottamasta yhteyttä. Vaikeaksi asian tekee se etten tiedä mistä on kyse. Olisi aikoinaan pitänyt selvittää asia, mutta se vain jäi, ja yhtäkkiä aikaa oli kulunut liikaa.
Jos sinä, ystäväni, luet tämän, niin kaikkea hyvää sinulle. Toivottavasti elämä on kohdellut sinua hyvin.