Eronneet: miten appivanhemmat suhtautuivat?
Olen äitinä ja anoppina tilanteessa, jossa aikuisen lapseni perhe hajoaa. Tilanne surettaa ja ahdistaa todella paljon.
Mietin sitä, miten pystyn jatkossa kohtaamaan tiettyjä ihmisiä, mutta tietysti yritän olla asiallinen.
Miten omat appivanhempanne ovat suhtautuneet eroonne?
Ne, joilla ei ole muuta sanottavaa, kuin että asia ei kuulu minulle, voivat säästää itseltään kirjoittamisen vaivan.
Kommentit (8)
Vierestä seuranneena. Omista vanhemmista tuli pahimmat vihamiehet ex miehen vanhempiin. Kun kaikki oli miehen vikaa ja oma tytär täysin viaton prinsessa. Puhuttiin pelkkää pskaa heistäkin.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä. En ole puhunut heidän kanssaan asiasta enkä ole heitä nähnyt eron jälkeen.
Sama, tai no pätee ex-anoppiin, ex-appi kuoli jo vuosia ennen eroa.
Appivanhemmat osallistuvat ex akan kanssa vieroittamiseen.
Olin appivanhemmilleni pari vuotta ihan ilmaa. Sitten heille selvisi, että minä miniänä olin ollut se, joka piti huolta siitä, että vierailimme heillä säännöllisesti ja että lapset lähettivät heille pieniä kirjeitä ja piirustuksia. Ei heidän omasta pojastaan ollut sellaiseen, eikä eron jälkeenkään.
Minä en sitä parin vuoden täydellistä taukoa antanut anteeksi, oli se niin kovasti satuttanut. En surrut appiporukan kuolemaa. Lapset ovat ymmärtäneet.
Mikään ei muuttunut, appikset eivät halunneet olla kanssani tekemisissä aiemminkaan, olin heille ilmaa tai maksimissaan kiusaamisen kohde. Todnäk anoppi oli vain tyytyväinen kun sai vihdoin tuhottua 25v. kestäneen liittomme.
Ovat edelleen lapsemme isovanhemmat. Olemme yhteyksissä silloin tällöin, tietenkin.
En tiedä. En ole puhunut heidän kanssaan asiasta enkä ole heitä nähnyt eron jälkeen.