Iloitsen toisten epäonnistumisesta, olenko normaali?
Iloitsen kun Suomi ei pärjää euroviisuissa, jalkapallossa, putoaa jääkiekon mm-kisoissa, suomalaiset tulee maitojunalla maailman valloituksesta takaisin jne.
Muita samanlaisia?
Kommentit (97)
Vierailija kirjoitti:
Inhottavaa. En tiedä parempaa kuin Suomen voitto urheilussa.
Miksi? Eihän se sun elämääsi vaikuta millään lailla?
Onhan tuollaisia perheitä jossa aina ilkutaan toisten asioilla ja pidetään viihteenä. Toivottavasti naurattaa yhtämakeasti myös omat epäonnistumiset ja muiden samanmielisten ilkkumiset niille.
Minusta tuollainen käytös on vastenmielistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli kotona tällainen ilmapiiri, 40-luvulla syntyneet vanhemmat. Suomen joukkueelle naurettiin räkäisesti, että häh häh, mitä edes menivät kentälle ja luulivat pärjäävänsä, jne. Toki jatkoin samaa perinnettä itse, kunnes poikaystävä kerran avautui että häntä hävettää kun ajattelen ja puhun kaikesta niin rumasti ja negatiivisesti ja ilkeästi. Vasta silloin ymmärsin itse, että asenne ei ole kaikille yhteinen eikä normaali. Ja pääsin siitä ajan myötä eroon.
Jos joku osaa selittää tämän ajatusmaailman pohjasyyn, niin kuulen mielelläni. En vielä lukenut aloitusta pidemmälle, niin onhan joku voinut jo ehtiäkin.
Toki joku Hengenvaarallisesti lihava -tyyppinen ohjelma varmasti vetoaa ihmisiin siksi, että voi katsoa sitä ja miettiä, että no ei itsellä sittenkään ihan niin huonosti mene.
Samoin 40-luvulla syntyneet vanhemmat, mutta täysin erilainen ilmapiiri. Kotona aina kannustettiin ja jännitettiin kaikkia urheilukilpailuja ja oltiin niin ylpeitä Suomen puolesta, jos tuli menestystä ja harmiteltiin häviötä. Muutenkin vanhemmat olivat hyvin kannustavia kotielämässä.
Ihanaa että sait tuollaisen kokemuksen! Tuota olen koettanut toteuttaa myöhemmin omassa elämässäni, ja se tuntuu hyvältä.
Hyvä huomio, kannustusta ei meillä muuten tullut ihmisille perheen sisälläkään. Jos jossakin menestyin tai sain mahdollisuuden johonkin, niin kotona vähäteltiin ja todettiin, että minua vain käytetään hyväksi ja selän takana nauretaan. Ja kaikki oli aina oma vika, mitäs kuvittelin itsestäni jotakin.
Et ole normaali, vaan kateellinen ja katkera. Olisi kamalaa olla tuttusi, varmaan seurasi olisi yhtä negatiivista mitä ajattelumallisi.
Yleensä sellainen, jonka omassa elämässä on vähän ilon aiheita on kateellinen muiden onnistumisesta.
Tapailemani minua vanhempi viisas nainen varoitti että joskus 50v näin käy, olin tuolloin 35 ja se viisas nainen 47. Ei käynyt, mutta noin 55 iässä aloin sisimmässäni riemuitsemaan kun joku homma kusee totaalisesti reisille. Se on toki eri asia kuinka ajatukseni kultareunuksiin kuorrutan ihmisten ilmoilla. Tosiaan vielä alta 50 v osasin iloita onnistumisista, mutta nyt hekumoin epäonnistumisilla.
Toiset vaistoaa kateellisuuden ja vahingonilon. Se ei ole normaalia ja seurauksena on yksin jääminen. Kukaan ei viihdy toksisen ihmisen lähellä paremmin tutustuttua.
Vierailija kirjoitti:
Tapailemani minua vanhempi viisas nainen varoitti että joskus 50v näin käy, olin tuolloin 35 ja se viisas nainen 47. Ei käynyt, mutta noin 55 iässä aloin sisimmässäni riemuitsemaan kun joku homma kusee totaalisesti reisille. Se on toki eri asia kuinka ajatukseni kultareunuksiin kuorrutan ihmisten ilmoilla. Tosiaan vielä alta 50 v osasin iloita onnistumisista, mutta nyt hekumoin epäonnistumisilla.
Eli tuo "viisas" tantta onnistuneesti tartutti katkeruutensa sinuun, jee 🤣 Katkerat ihmiset usein haluavat muidenkin olevan yhtä katkeria ja nauravat muiden epäonnistumiselle tämän toivossa.
Vierailija kirjoitti:
Ihan normaalia vihervasemmistolaisuutta, jossa tunteina ovat viha, kateus ja katkeruus ja ainoa ilonaihe on vahingonilo.
Menisit jo ruokatunnille iigori, olet ni läpinäkyvä pelle, ymmärrän että olet kateellinen suomalaisille paremmista oloista.
Tunnistan tuon tunteen, en tiedä mistä johtuu. Ei muiden menestys ole multa pois, sanotaan. Mutta ei se mun itsetuntoa korota jos muut saa ja minä en. Ehkä en ole ikinä saanut mitään tai aina joku on ollut parempi. Sellaista olla vain keskinkertainen.
Vierailija kirjoitti:
Onhan tuollaisia perheitä jossa aina ilkutaan toisten asioilla ja pidetään viihteenä. Toivottavasti naurattaa yhtämakeasti myös omat epäonnistumiset ja muiden samanmielisten ilkkumiset niille.
Minusta tuollainen käytös on vastenmielistä.
Meidän perheessä omia vastoinkäymisiä salailtiin viimeiseen asti. Kerran sain hirveät huudot kun kävi ilmi että olin kertonut ystävälle rakkaan kissani kuolleen. Ei kuulemma kuulu ulkopuolisille sellaiset asiat. Joka asiasta myös oppi sanomaan muille, että en minä oikeasti edes olisi halunnut, en edes yrittänyt, ja kaikki mitä itsellä ei ollut oli aina typerien ihmisten turhaa roskaa.
Vierailija kirjoitti:
On normaalia olla vahingoniloinen jollekin joka on ollut inhottava itsellesi tai läheisillesi. Muuten ei normaalia ja typerää.
Esim. olisin todella iloinen ikävistä uutisista niiden henkilöiden kohdalla, jotka ovat tehneet törkeitä rikoksia itseäni ja perhettäni kohtaan.
Totta! Tuolloinhan ei ole mitään "vahinkoa" tapahtunut, vaan tapahtuu oikeus ja kohtuus. Tai karma, miten sen tahtoo nähdäkin. Ja siitä sopiikin olla iloinen, vihdoinkin!
Rikolliset ja patologiset valehtelijat aiheuttavat sitä aitoa vahinkoa ja on ilon päivä, milloin he saavat ansionsa mukaan. He ansaitsevat sen, katteeton ylimielisyys tulee ajallaan maksuun.
Sitten onkin ihan toinen kysymys, mistä tästä ketjussa paljon on keskusteltu. Mulle on vaikuttanut, että ihmiset jotka ovat vahingoniloisia itseään pidemmälle yltäneiden ihmisten epäonnistuessa, oli se sitten huippu-urheilua tai jotakin aivan muuta, ovat pohjimmiltaan katkeria siitä, että he itse eivät ole voineet tehdä asioita. Oli syynä Lahjattomuus, laiskuus, huonot kotiolot ja kannustamattomuus, köyhyys tai vielä kerran se Lahjattomuus, niin tuollaisia ihmisiä "ärsyttää" (ketuttaa/kututtaa/hatuttaa/jurppii) se, että jotkut ovat saaneet tavalla tai toisella heitä enemmän, ja ovat valokeilassa.
Joihinkin on panostettu ja he ovat yltäneet jonnekin, missä kilpailevat muiden lahjakkaiden ja ahkerien joukossa. Ei siellä kukaan muukaan voi joka kerta voittaa... Jostakin syystä juuri omia kansalaisia ruoskitaan ja projisoidaan omia vikoja heihin.
Kaukana ei liene ajatus, että nykyaikainen Colosseum on televisioruutu, ja kaiken maailman barbaarit mylvivät ja syljeskelevät kotisohvilla ja kummasti kokevat olevansa gladiaattoreiden (urheilijat) yläpuolella kotikatsomossa sipsipusseineen ja transrasvoineen. Viihdettä, kaliaa, viihdettä...
Osaatko yhtään sanoa, että mistä voisi johtua? Kuvittele tilanne, jossa joku suomalainen pärjää maailmalla tosi hyvin. Mikä siinä eniten harmittaa tai mikä on kaikkein epämukavinta?
Olet valitettavan normaali suomalainen. Sen takia ei tarvitse ihmetellä miksi meillä menee niin huonosti, kun menestymistä vihataan täällä.
Vierailija kirjoitti:
Osaatko yhtään sanoa, että mistä voisi johtua? Kuvittele tilanne, jossa joku suomalainen pärjää maailmalla tosi hyvin. Mikä siinä eniten harmittaa tai mikä on kaikkein epämukavinta?
Se että joku suomalainen on onnistunut. Uskokaa tai älkää mutta olen itse yksi suomalaisista onnistujista! AP
Mulla on vähän sama juttu, tuntuu helpottavalta jos Suomi ei pärjää jossain kilpailussa. Jos pärjää niin siitä tulee niin iso haloo ja media käsittelee vain sitä, ihmiset puhuu vain siitä, kaduilla mölytään/riehutaan/roskataan, menestynyttä aletaan palvoa ja tuskin tilanne on sille voittajallekaan kiva alkuhuuman jälkeen. Sitten pitäisi seurata asiaa joka ei edes kiinnosta ja jos ei muista kaikkia yksityiskohtia, niin tuntee olevansa hölmö. Aletaan myymään hirveästi krääsää voittajan nimissä. Sama jatkuu kuukausia. Jos hävitään niin elämä on rauhallisempaa.
Olet kateellinen, katkera ja lisäksi vielä kyyninen ja masentunut. Elämästäsi puuttuu aito ilo. Älä vaan toimi palveluammatissa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osaatko yhtään sanoa, että mistä voisi johtua? Kuvittele tilanne, jossa joku suomalainen pärjää maailmalla tosi hyvin. Mikä siinä eniten harmittaa tai mikä on kaikkein epämukavinta?
Se että joku suomalainen on onnistunut. Uskokaa tai älkää mutta olen itse yksi suomalaisista onnistujista! AP
Mieti ihan pikkuisen pidemmälle. Kysytään niin, että mieti tilanne, jossa joku suomalainen on onnistunut. Mikä siinä harmittaa tai tuntuu epämukavalta, mitä ajatuksia nousee esiin?
"Kaikki hyvää", päivän paras🤣