Lue keskustelun säännöt.
Tajusin harrastavani visualisointia ja sisäistä motivointipuhetta ihan luonnostaan
07.01.2025 |
Tuossa havahduin lenkillä käydessä kerrankin oikein tiedostamalla tiedostamaan, mitä ajattelen, kun lenkkeilen hyvän musiikin tahdissa.
Tajusin, että mä pyöritän koko lenkin ajan erilaisia mielikuvia ja haaveita itsestäni, joissa olen todella hyväkuntoinen ja -näköinen, juoksen, pyöräilen, hiihdän, treenaan, voitan kilpailuja, olen pukeutunut kivoihin urheilullisiin asuihin, suorastaan "lennän" hymysuin ja pirteänä.
Joo-o, kuulostaa ääneensanottuna todella nololta tällaisen keski-ikäisen suusta (näppäimiltä) mutta tajusin, että näinhän meille joka paikassa yritetään toitottaa, että pitäisikin tehdä. Mieli uskoo sen mitä itsellesi puhut (ajatuksissasikin).
Enkä ihmettele enää yhtään, että olen aina rakastanut yksinlenkkeilyä musiikit korvilla..! Nämä mun näkemäni mielikuvathan ovat tosi nostattavia.
Onko teillä muilla tällaista? Toimiiko ajatuskelanne samoin?
Kommentit (6)
Mulla nää mun mielikuvat on kyllä auttaneet arjessakin. En ehkä ole ihan niin hyväkuntoinen kuin haaveissani, mutta koko ajan olen edennyt parempaan, ja motivaatio jatkaa pysyy sinnikkäästi yllä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jonkinlaista kerrannaisanalyysiä - ajatukset analysoivat ajatuksia. Joskus kun minulla on ollut hyvä flow jossain hankkeessa ja olen uppoutunut niihinnäihin vaikka luontoretkellä, olen löytänyt itseni kuvittelemasta itseni opettamassa omia ajatuksiani luennolla yleisölle ja kaikki on siis vain kuvitelmaa. Kuvittelin siis itseni horisemassa omia juttujani ja se oli OK.
Itselläni juuri päinvastoin. Koko lenkki pelkkää haukkumista, miten ruma, lihava ja huonokuntoinen olen.
Vierailija kirjoitti:
Itselläni juuri päinvastoin. Koko lenkki pelkkää haukkumista, miten ruma, lihava ja huonokuntoinen olen.
Kuulostaa surulliselta. Käytkö silti lenkkeilemässä säännöllisesti?
Mitäs jos seuraavalla kerralla kokeilisit opetella tietoisesti kuvittelemaan itsesi hyväkuntoisena kirmaamassa?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Itselläni juuri päinvastoin. Koko lenkki pelkkää haukkumista, miten ruma, lihava ja huonokuntoinen olen.
Lopeta itsesi haukkuminen.
Sama täällä. Mutta minulla se ei kyllä moniin vuosiin tehnyt yhtään mitään muutosta, vaan oli enemmän sellaista, että tunnuin eläväni jotain ihan toista, parempaa elämää pääni sisällä. Silkkaa haaveilua siis.
Vasta nyt olen alkanut pikkuhiljaa toteuttamaan unelmiani, ja nekin etenevät turhauttavan hitaasti. Olisi pitänyt tietysti aloittaa jo vuosia sitten. Mutta yritän olla lipsahtamatta taas samaan haaveilun kierteeseen.
Se "sisäinen motivointi ja visualisointi" on sinänsä positiivinen juttu, mutta minun kokemukseni mukaan siihen tyytyy turhan herkästi. Siis niissä mukavissa unelmissa alkaa viettää liikaa aikaa. Eihän se muuta tosielämässä mitään.