Lue keskustelun säännöt.
Kadehditko vielä aikuisiällä peruskoulu- ja lukioaikojesi suosituimpia tyttöjä ja poikia?
06.01.2025 |
Ovat varmasti sosiaalisesti etevinä saaneet aikuisinakin säilytettyä suuren lakeijalauman ympärillään
Kommentit (34)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Päässä täytyy olla vikaa jos muistaa jotain kouluajan ihmisiä.
Tämä ap on se sama onneton joka jatkuvasti jankuttaa kouluaikojensa kilteistä tytöistä ja jännistä pojista. Todellakin sillä on päässä vikaa.
Totta kai ap on juuri aina vaan se sama henkilö palstan noin 500 000 kuukausittaisen käyttäjän joukossa. Varsinainen salapoliisi olet sinä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kukaan enää näin nelikymppisenä näytä hyvältä paitsi yksi silari- ym. tyyppi. No, en kadehdi rahanmenoa.
Vain yhdelle olen vähän kateellinen ammattiasemasta, johon hän on päässyt, koska sama ala kiinnostaa minuakin. Toisaalta hän on aktiivisesti tehnyt töitä paikkansa eteen ja muutenkin ns. tekevä ihminen, joten asema on ansaittu. Se mitä kai kadehdin, on että hän on selkeästi kuitenkin hyötynyt siitä, että on niin rohkea ja ulkospäinsuuntautunut, kehdannut lapsesta ja teinistä asti pitää puuhiaan esillä. Itse rohkaistuin vasta, kun pääsin pois kotikylältä ja yliopistoon. Päädyin siis eri ammattipolulle, mutta päivä päivältä kirkastuu, että alavalintani on minulle se oikea, ja suhtaudun tulevaisuuteen innolla.
Aika häiriintynyttä olisi juuttua aikuisena teinivuosiin
Vierailija kirjoitti:
Eipä meidän koulussa ketään suosittua tai epäsuosittua ollut. Kaikki samaa harmaata massaa
Vaihdoin peruskouluaikana koulua. Toisessa oli tosi tarkka jako, ketkä oli niitä tosi suosittuja, ja ketkä tosi epäsuosittuja. Toisessa koulussa sitten ei tuollaista jakoa ollut, mistä olin tosi iloinen. Kuuluin siis tuossa ekassa koulussa tosi epäsuosittuihin. Niitä henkisiä jälkiä saikin parannella pitkään.
En sikäli kadehtinut niitä huippusuosittuja. Toivoin vain, että minulle ei olisi oltu ilkeitä ja olisi ollut edes yksi kaveri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin nelikymppisenä, kyllä muistan ne ihanat ja nätit mimmit, joku 10 vuotta sit oli luokkakokous, niin kyllä ne nätit oli monesti löytäneet puolisonsa ja pyöräyttäneet pari mukulaa.
Eritavoin elämä mennyt monella.
Itselläkin on pari, oman naisen kansa oltu yhessä 27 vuotta. Lapsemme ovat teini-ikäisiä.
Missään nimessä en oo kateellinen, onnellinen olen, jos joku vaivautuu näitä luokkakokous miittejä järjestämään.
Pitäis olla enemmän.
KTM
M45
Vierailija kirjoitti:
En enää luokkakoluksen jälkeen. Ajat ja ihmiset olivat muuttuneet 30 vuodessa. Luokan nätti ja suosittu tyttö oli 20 kiloa lihonut yksinhuoltaja ja suosikkopoika kaljuuntunut autonasentaja.
Sen sijaan se vielä minuakin enemmän kiusattu, lihava nörttipoika oli it-alalla miljoonan tehnyt perheenisä.
Juu kaljuuntuminen tosi paha... Tiesittekö että se alkaa kaljuuntuvilla jo pikkuhiljaa murrosiässä. Eikä siihen voi vaikuttaa, kun hiustuppien reagointi testosteronin johdannaiseen DHT:hen määrätään jo siellä kohdussa.
Lihominen ja ammatti sentään on aina yksilön oma syy tai valinta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luokan suosituin poika kuoli vuosia sitten kolmekymppisenä, joten en kadehdi. Tämän kuulin sattumalta, emme olleet missään yhteyksissä enää koulun jälkeen.
Tuskin kadehtisin vaikka olisi elossakin. Se koulumaailma on lähiympäristö vain sen aikaa kun siellä on. Ei ne ihmiset myöhemmin enää vaikuta omaan elämään, paitsi ne jotka jäävät mahdollisesti kavereiksi.
Vierailija kirjoitti:
En todellakaan. Eikö tuo suosituin tyttö ja poika-juttu ole peräisin amerikkalaisista elokuvista ja TV-sarjoista. Ei mitään tekemistä todellisuuden kanssa.
Riippunee koulusta. Toisaalta mietin, että sellainen joka on ollut tosi suosittu, niin onkohan itse noteerannut tällaista jakoa? Ehkä sen jaon näki paremmin sieltä epäsuositun puolelta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei sillä enää ole väliä, mutta tuleehan sitä mietittyä toisinaan, että osalla heista on ollut helpompaa esimerkiksi vaihdella työpaikasta ja hyvästä asemasta toiseen. Verokoneestakin sen vuoksi löytyy osa, mutta tosin niin itsekin.
Toisaalta taas osasta ei sitten tullut yhtään mitään. Koulutus, työ ja kestävä avioliitto - osa on kaikissa näissä jäänyt lähtökuoppiin, vaikka olisin uskonut ihan päinvastaista kouluaikojen menestyksen ja suosion perusteella.
Yksikin luokan suosituimpiin tyttöihin kuuluva oli jo kolmannessa avioliitossaan ennen kuin täytti 30 v. Sen jälkeen en ole jaksanut edes katsoa missä menee tänä päivänä. Luokkakokouksessa totesin, että oli muuttunut tympeäksi horoksi.
Ylivoimaisesti kovimmat menestyjät luokallani ovat olleet niitä vähemmän suosittuja, jopa rankasti koulukiusattuja lapsia.
No jos on suurta vääryyttä kokenut, niin on katkeroituminen ymmärrettävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sinuna miettisin vakavasti hoitoon hakeutumista saman asian jankkaamisen johdosta
Pidä huoli ihan omista asioistasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En enää luokkakoluksen jälkeen. Ajat ja ihmiset olivat muuttuneet 30 vuodessa. Luokan nätti ja suosittu tyttö oli 20 kiloa lihonut yksinhuoltaja ja suosikkopoika kaljuuntunut autonasentaja.
Sen sijaan se vielä minuakin enemmän kiusattu, lihava nörttipoika oli it-alalla miljoonan tehnyt perheenisä.
Juu kaljuuntuminen tosi paha... Tiesittekö että se alkaa kaljuuntuvilla jo pikkuhiljaa murrosiässä. Eikä siihen voi vaikuttaa, kun hiustuppien reagointi testosteronin johdannaiseen DHT:hen määrätään jo siellä kohdussa.
Lihominen ja ammatti sentään on aina yksilön oma syy tai valinta.
Elintavoilla voit toki vaikuttaa kaljuuntumisen nopeutumiseen tai hidastumiseen
En tiedä, oliko koulussa suosittuja oppilaita, enkä siis kadehtinutkaan ketään ainakaan suosion takia.