Lue keskustelun säännöt.
Anoppi taas v****aa!!!!
28.02.2007 |
Olipas mielenkiintoinen puhelu äsken, kun soitin anopille, että onko meidän esikoinen mennyt koulun jälkeen sinne, kun ei tullut kotiin níin sanoi että on ja hänen mielestään pojan on parempi olla täällä, kun minä huudan hänelle.
No myönnän, että minä saatan herkästi korottaa ääntäni ja varsinkin nyt, kun on 2 lasta lisää ja he ovat alle 2v molemmat..olen väsynyt ja huonolla tuulella välillä, mutta mikä hemmetin oikeus hänellä on sanoa mitä ja miten kasvatamme omat lapsemme??!!
Oisippa tehnyt mieli huutaa hieman hänellekkin, mutta olin aivan ällikällä päähän lyöty, kun kuuntelin mitä hän lateli tulemaan.
Sanoin vain lopuksi, että poika tulee nyt sitten kotia halusi tai ei!
Siis miten minun oisi pitänyt toimia? Antaa pojan jäädä mummolaan vai käskeä se kotia niin kuin tein?
Onko niin kauhean väärin, että joskus korotan ääntäni???
Kommentit (10)
Asia ei sinua noin suututtaisi, jos anoppisi sanomisissa ei olisi ollut mitään totta! Tietysti on kurjaa myöntää, että joku toinen (ja varsinkin anoppi) on oikeassa.
Tietenkään anoppi tai kukaan mukaan ei saa sanoa, miten lapsenne kasvatatte (jos nyt oletetaan, että perusturva/huolenipito löytyy), mutta huutaminen ei koskaan ole järkevää! Vaikka olisi väsynytkin.
Olisit nyt ajatellut lapsesikin parasta, ja antanut hänelle ja itsellesi hengähdystauon!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei meillä kyllä ekaluokkalainen mene minnekään omin päin.
Riippuu siitä, paljonko oikeasti huudat ja mitä. Minua kyllä ihmetyttää, miten täällä aina on niitä vaan, jotka eivät koskaan korota ääntään. Minä huudan joskus lapselle, myönnän, enkä minäkään siitä ylpeä ole, mutta joskus menee hermot ja on kai se parempi, mitä käydä kiinni. Meillä lapsuudenkodissa meille huudettiin, useinkin. Tiedän monia, jotka huutavat lapselleen, mutta täällähän niitä ei ole koskaan.
En todellakaan täällä huuda kurkku suorana joka hetki!!!
Enkä puolusta huutamista väsymykselläni, mutta kyllä tuollasiten " hukassa" olojen jälkeen tulee itselle hieman pelokas olo ja silloin olen korottanut ääntäni. (poika ollut pari kertaa koulun jälk. kaverilla ja ei ole ilmoittanut sinne menosta)
Tai jos 9v poika tekee jotain tyhmää, kuten lyö sisaruksiaan tms. korotan ääntäni jotenkin vaistomaisesti. Mutta äänen korottamista tapahtuu korkeintaan pari kertaa/vk. Usein miten menee viikkoja kun ei sitä tapahdu ollenkaan.
En sano, että se oisi oikein, mutta kuinka moni teistä voi itseään katsoa peiliin ja sanoa että minä en koskaan huuda lapselleni??
Meistä varmasti jokainen jossakin vaiheessa sen tekee. Joko siksi että pelästyy tms...
Eniten minua tässä ottaa päähän se et anoppi liioittelee tätä huutamista ja sanoo, että minä huudan koko ajan mikä ei pidä paikkaansa.
Eikä sekään vielä mitään, mutta miksi siitä pitää puhua kaikille??
En minäkään hänen asioitaa levittele puoli tutuille.
Häpeän tätä jo muutenkin ja mielestäni on parempi ehkä kuitenkin huutaa kuin lyödä!!!!!!!!
Tottahan toki ihan varmasti jokainen meistä korottaa JOSKUS ääntään, mutta ap myönsi olevansa väsynyt ja korottavansa ääntään usein... Luulenpa siis, että lapsi itse kokee sen jo pelottavana, jos on asiasta mummollensa maininnut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja anoppisi on sivusta seurannut kun sinä olet kuin ilmestykirjan peto ja väsyneenä karjut viattomalle esikoiselle. Nyt on anoppikin jo huolissaan ja siitä sinulle kehtaa sanoa, hui, onpa röyhkeää, hänhän (anoppi) käyttäytyy kuin välittäisi esikoisesi pahasta olosta! Saatana sentään!
Vedä nyt oikein kunnon pultit pienelle esikoisellesi ja tallaa hänet oikein maihin, ettäs on kehdannut mummille mennä!
sä ap olet sairas.
Voin kuvitella ap olon ja myönnän itsekkin joskus huutaneeni lapsille.
Ei se ole oikein, mutta joskus sitä tulee tehtyä varmasti jokaisella!?
Sun kannattas nyt ap ottaa anopin kanssa ihan aikuismainen keskustelu ja ottakaa se lapsikin siihen mukaan. Kyllähän 9v osaa jo kertoa tunteistaan jne.
Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä mä kovasti miettisin omaa käytöstäni ja miten pieni lapsi sellaisen on kokenut kun on siitä noin anopillekin puhunut.
Sen sijaan että ap olisi huolissaan ja yrittäisi ymmärtääpoikaansa ja jopa anoppiaan (joka on vain kuullut tarinan toisen puolen) hän vain on niin kovin v**tuuntunut että anoppi on kehdannut mitään sanoa.
Ap saisi katsoa peiliin ja lujaa tuolla asenteella.
Ja onhan se lapsi anopin lapsenlapsi.