###SYYSKUUNSalaisuudet vk38###

Tuli ihan nämä Eppujen lyricsit mieleen, kuvaavat olotilaa aika täydellisesti. Ihan naurattaa, kun yrittää keksiä väkisin jotain tekemistä päiville, tulee sitten kierreltyä kaupoissa ja käytyä jumpassa, onhan se toisaalta ihan terveellistä, kun tietää lapsivuodeajan olevan edessä.



Tänään olin aamusta kasvohoidossa (ihanaa!!!) ja iltapäivällä riehuin fitball-jumpassa - ei yhtään supistusta tai muutakaan sinnepäin viittaavaa tuntemusta. Joku kirjoittikin, että fyysinen vointi on loistava, sama täällä. En muista milloin olisin voinut näin "kevyesti", eli ei tukalaa oloa tai kylkien väsymistä! Tosin makuuasennossa vasen lonkka puutuu aivan tajuttomasti ja sen tähden yöt ovat todella rikkonaisia.



Onnittelut muuten kaikille nyytin saaneille, eli Elohelmi, Waller, Pirpana ja Hansu! Poikavoittoisena jatkaa syyskuulaisten poppoo, mutta mahtuihan sinne tyttöjäkin joukkoon :D



Huomenna (taas) neuvolaan, vaikka th oli viimeksi sitä mieltä, ettemme näe enää ennen synnytystä..väärässä oli. Jännä juttu on se, etten ole saanut aikaan kunnon suppareita viikkoon, vaikka olen käynyt lenkillä, jumpassa ja kantanut polttopuita (eli heilunut kuin hullu). Ehkä tämä neiti on oikea jääräpää ja tulee tasan sitten kun hän on siihen valmis. Päivittäin tulee tekstareita ja soittoja "Oletteko vielä yhtenä kappaleena?", "Ei kai vauva ole syntynyt jo ja unohditte ilmoittaa?!!" tai "Onko vauvaa näkynyt?"

Kyllästyttää.......



Huomenna taas jumppaan! Masukki osallistuu nykyisin työntämällä kantapäätä masun pinnalle, venyttelee :D on se suloista, voisi kyllä tulla jo ulos olemaan suloinen!!!



Hyviä vointeja mammat, niin odottavat kuin nyyttinsä hakeneet!



Miaea ja masukki 39+1

Olen monta kertaa kirjoittanut ja sitten tulee aina teksti, että sivut tilapäisesti poissa käytöstä...

Onnittelut kaikille vauvan saaneille! Ihania uutisia! Tässä jo niin malttamattomana odottelee omaa pienokaistaan.



Kävin maanantaina vyöhyketerapeutilla ja ihan kivoja suppareita sia aikaiseksi. Koko eilisen päivän supisteli, tosin melko kivuttomasti ja maha oli sekaisin. Nyt vaan jatketaan pisteiden hieromista. Tosin en jaksa uskoa, että yhtään "etuajassa" tulisi, kun ei ole aikaisemminkaan tullut. Silti musta on ihan hyvä valmistella paikkoja synnytykseen tuolla vyöhyketerapialla. Menen varmaan seuraavan kerran vasta lähempänä LA:ta. Siihen kun on vielä aikaa.



Paikat on kyllä niin kipeät, että toivoisin vauvan syntyvän mahdollisimman pian. Ajattelin jo eilen illalla, että seuraava yö voisi ollakin, kun meillä on molemmat lapset syntyneet keskiviikkona. No, tämä ei ainakaan tänään synny. Ehkäpä seuraavalla viikolla. =)



Pyysin terkkaria kirjoittamaan saikkua, että saan levätä. Niin hullua se on, että tässä tilassa pitää vielä pyytää todistuksia koululle. Mutta pakko yrittää jaksaa, jos meinaa joskus valmistua. Kuitenkin jo toinen tai oikeastaan kolmas ammatti, niin ei voi opiskeluja pitkittääkään. Pitää joskus sitten päästä taas takaisin työelämään.



Omaa nyyttiä kovasti odotellaan. Kaikki on valmiina. Sairaalakassia eilen pakkasin. Vielä pitäisi pakata vauvan vaatteet.



mamaj 38+5

Suuret onnittelut kaikille nyyttinsä hakeneille!!! Ja onhan niitä urakalla näköjään haettu =D



Itse en jotenkin vielä edes osaa mitään odotella kun esikoinen meni viikolla yli niin hyvä olisi jos tämä edes itsekseen käynnistyisi. Kivuttomia suppareita tulee kun vähänkin pyörähtää, mutta niitä on ollut samaa tahtia jo useamman viikon. Tasaista liikehdintää tuntuu mahassa ja aina kun vauva enemmän kääntää kylkeä niin mulle tulee ihan hiki. Yöt on rikkonaisia vessasa ravaamisen ja lonkkasärkyjen takia...... tai oikeemmin aina kun herää niin on vaikea saada uudestaan unta kun tuo isukki kuorsaa kun peijooni. Nytkin kuuluu seinän läpi kun oli viime alkuyön töissä GRRRR..

Pojan olisi ollut tarkoitus mennä tänään hoitoon, mutta olinpa sitten laittanut herätyksen ihan viturallaa. Ärsyttää!!! Pitäis tehdä noita viimesiä järjestelyitä ja olis ihan kiva kun tuo superinnokas apuri olis hieman kauempana. On mm. pinnasänky kokoamatta ym. Poika on aivan työkaluhullu ja touhusta ei todella tule mitään jos on kotona.

Sairaalakassit (meno/tulo) on vielä ihan idea-asteella, mutta kuten sanottu niin mulla tuskin on kiirettä. Neuvolaankin vielä viikko joten oikeat uutiset on vähissä. Kunhan tässä omaa napaa narisen.



Selidora 39 tasan

Meille syntyi maanantaiaamuna 15.9. klo 9.34 poikavauva, jolla mahtava pitkä musta tukka :-) Poitsu on aivan eskimon näköinen ;-) Poika syntyi rv 40+3.



Sunnuntaina 14.9. päätin aamulla herättyäni, että tänään meillä siivotaan, lenkkeillään ja saunotaan ihan urakalla, jos sillä saisi synnytyksen käyntiin.

No siivosin, kävimme anoppilassa kylässä, reilun puolen tunnin kävelylenkki siihen päälle ja lopuksi sauna. Joskus kymmenen maissa illalla aloin sitten tuntemaan supistuksia, jotka tulivat 5-15 min. välein. Pyysin siskoani sitten kymmenen jälkeen illalla tulemaan meille kaiken varmuuden vuoksi yökylään, että jos tulee sairaalaan lähtö, niin on esikoisella kaitsija paikalla. Yhdentoista jälkeen sunnuntai-illalla sanoin miehelleni, että mennään kuitenkin nukkumaan, ei näistä supistuksista ota oikein selvää.. Ennen puolta yötä supistusten laatu alkoi kuitenkin muuttua huomattavasti. Supistukset muuttuivat selvästi kipeämmäksi. Puoli yhden aikaan yöllä soitin synnärille ja kysyin sieltä neuvoa, että milloin kannattaisi lähteä tulemaan heille päin. Meiltä on synnytyssairaalaan noin 45 min ajomatka. Sain neuvon olla kotona "siihen asti, kun itsestä tuntuu hyvälle, jos lapsivedet ei ole menneet". Puoli kahdelta herätin sitten miehen, kun supistukset alkoivat tosiaan olla jo ihan kipeitäkin ja tulivat tasaisesti vähintään 10 min. välein. Puoli kolmen maissa olimmekin jo sitten synnärillä. Vaihdoin sairaalakamppeet päälle ja kätilö tutki sitten tilanteen. Aivan hirveästi jännitti, että onko mitään tapahtunut, laittavatko vielä kotiin odottelemaan, jos supistukset loppuvat. No ilmeisesti niislä pari viikkoa tiuhaan kummitelleista ennakkosupistuksista oli ollut "hyötyä", koska olin sairaalaan tullessani jo reilut 4 cm auki. Kätilö totesikin, että kyllä te täältä lähdette vauvan kanssa!



Kipua helpottelin olemalla ammeessa. Lekottelin siellä noin tunnin verran, kunnes piti ottaa välillä vauvan sydänääni- ja supistuskäyrää. Kalvot olisi voitu puhkaista milloin hyvänsä, jolloin synnytys olisi varmasti nopeutunut todella paljon. Toppuuttelin itse kalvojen puhkaisua, pelkäsin kipujen voimistumista. Ilokaasua hörppäilin supistuksiin. Ilopkaasu ei poistanut kipua mun mielestä ollenkaan, auttoi kuitenkin rentoutumaan. Puoli kahdeksalta maanantaiaamuna pyysin sitten, että kalvot puhkastaisiin ja annettaisiin kohdunkaulan puudute. Puudute tehosi supistuskipuihin hyvin. Torkuin jopa synnytyspöydällä välillä ;-) Supistukset kuitenkin heikkenivät ja avautuminen hidastui. Oksitosiinitipalla laitettiin sitten synnytykseen vauhtia puoli yhdeksältä. Yhdeksän ja puoli kymmenen välillä maanantaiaamuna alkoi ponnistuttamaan kovasti. Kätilö toi synnytyssaliin pyytämäni synnytysjakkaran, jonka päällä sitten ponnistin pojan maailmaan. Ponnistusvaihe kesti 14 min. Ponnistuskipu oli aika järkyttävä, mutta onneksi ponnistusvaihe ei kestänyt tuon kauemmin. Muutama tikki tuli, synnytys meni kaikkiaan hyvin. 9 pisteen poika rääkäisi todella kovasti syntymänsä kunniaksi :-) Mitat: Paino 3820 g, pit. 50,5 cm ja py 35 cm.



Tänään päästiin kotiin. Nyt alkaa tissit olemaan niin täynnä maitoa. että on pakko lähteä katsomaan, joko rakas pikku-ukko alkaisi herätä syömään!



Odottajille paljon tsemppiä ja jaksamista loppuodotukseen!! Vauvan saaneille paljon onnea!!



Onnesta sekaisin,

Pömppänä

Lauantaina käynnistettiin suoraan synnytys-salissa tipalla. Synnytyksen kestoksi tuli 3h10min. Spinaalipuudutus oli minustakin ihana. kovin montaa tosi kipeää supistusta en ehtinyt kärsiä kun jo sain sen helpottavan piikin. Sitten ikäänkuin laskeuduin takaisin siihen paikkaan ja aikaan ja tilaan ja pian saikin alkaa ponnistamaan. 3620g ja 50cm.



Sitä ei sitten tiedä miten ja millon se lapsivesi on valunut pois mutta ainakin viikon ajattelen sen tihkuneen. Kummallekkaan meistä ei kuitenkaan mitään tulehdusta tullut onneksi. Vauva oli vähän keltainen mutta arvot lähti itekseen laskuun ja kotiin päästiin eilen, kolmen sairaalayön jälkeen. Maitoa tulee ja rinnat PAINAA. Kirjuuttelen myöhemmin lisää ja innolla luen teidän viestejä.

Onnea muille mammoille ja tsemppiä viime hetkiin salaisuuksia kantaville!

t. maatuska

Ei muutoksia täällä, supistuksia kovin vähän. Eilen kävin neuvolassa näytillä, kaikki hyvin. LA siis ensi viikon ma, jotenkin on usko alkanut mennä. Tämä loppuvaihe on tosi puuduttava, vaikka voinnin kannalta en voi valittaa. Käyn edelleen 2 krt/vko jumpassa ja lisäksi teen melkein päivittäin jonkinlaisen kävelylenkin. Fyysisesti olen ihan mainiossa kunnossa, mutta henkinen puoli kärsii. Tämä on nyt sitä aikaa, kun joka päivä saan puheluja/tekstareita, että vieläkö ollaan yhtenä kappaleena.



Th sanoi, että ä-polille mennään yliaikaistarkastukseen vasta rv 41+5, eli 12 vrk lasketun ajan jälkeen. Voi kunpa siihen asti ei tarvitsisi odottaa, jotenkin tämä masu on alkanut tuntumaan niin isolta (SF-mitta eilen 33 cm) ja roikkuu alhaalla. Koin huvittavan hetken yhtenä iltana sohvalla, kun masu otti istualleen sohvaan kiinni :-) samalta tuntuu varmaan kaljamahaisista miehistä, heh :D



Selidoraa symppaan ihan kympillä, lonkkakivut ja öiset vessareissut on ihan arkiyötä täällä! Aamuisin olenkin sitten ihan pihalla ja pakko on kaivautua takaisin petiin miehen lähdettyä töihin.



Asiasta puheenollen, taidan kaivautua takaisin petiin. Hyviä vointeja kaikille! Onnea Pömppänälle eskimopojasta :-) miltäköhän se oman nyytin saaminen tuntuu...?



Tätä jää pohtimaan viluinen Miaea ja masukki 39+3

Ei meitä täällä kohta enää kovin montaa olekaan!



Itsellä on tänään kättärillä taas kasvuseurantakäynti. Viime viikon maanantaina neuvolassa tuumasivat, että kasvu on pysähtynyt, enkä saanut sinne enää uutta aikaa, kun olivat niin varmoja siitä että käynnistävät tämän päiväisen käynnin jälkeen! Saas nähdä kuinka käy! toisaalta sitä jo toivoo, että saisi vauvan, mutta toisaalta pelottaa, kun käynnistetään sitten sen takia, ettei vauva kasva, että onko jotain vialla... Tosi ristiriitaisilla tunteilla siis lähden sinne sairaalaan!



Fyysisesti olo on mainio, ei särje eikä kolota, välillä hieman supistelee ja joskus hetken särkee selkää, mutta ei niin, että tuntuisi pahalta. Kumartelut ei tunnu kivoilta, kun maha on edessä, mutta muuten kaikki sujuu hienosti!



No, myöhemmin ollaan viisaampia, palailen sitten kertomaan tuomion!



t. Sanelma 38+4

Heipä hei kaikille.Sunnuntaina meni lapsivedet ja supistuksia odotellessa olimme sairaalassa.Maanantai yönä alkoi tapahtua ja 3,5 h supistusten alkamisesta oli ihana pikku poika sylissä.

3065 g ja 47,5 cm ovat herran lähtömitat tähän elämään.

Eilen päästiin kotiin ja eka kotiyö takana.

Annoin eilen nukkua aika paljon joten yöllä heräiltiin aika paljon, mutta eiköhän se ajan kanssa tasaannu.Nyt vaan ollaan ja ihastellaan.Ja kun jännitin meijän koiran suhtautumista niin ensinkin se oli ihan sekasin onnesta kun minä tulin ettei se aluksi edes hokannut että sieltä perässä tuli kantokopassa muutakin ja sen jälkeen vain lähinnä pää vinossa ihmetellyt ja ollut iloisen utelias, että mikähän ihme tuo on.Ollaan sen annettu varovasti nuuhkia ja se uskoo eikä ole liian innokas.No sellasia meille.Olo on onnellinen ja helpottunut.Vauva on rauhallisen oloinen, syö ja nukkuu.Onnea ,kaikille oman nyyttinsä saaneille!

T:Anu ja Taavetti 3pvä

No voi pojat, kylläpäs täällä onkin tapahtunut :) Eli suuren suuret onnittelut Hansulle, Pirpanalle, Elohelmelle, Pömppänälle ja Anulle pienistä miehistä! Ja suuren suuret tyttö-onnittelut Wallerille ja Maatuskamammalle! Kovin poikavoittoisena tämä syyskuisten ryhmä jatkaa, itseänikin jänskättää, että mitä jos Helmillä onkin munat?;) No kyllä kai pojatkin tykkää vaaleanpunaisesta, ainakin meidän 5 v poika!



Sitten omaa massua...olo on loistava ja tunnen olevani elämäni kunnossa, ainut on tuo iskias mikä vaivaa ja välillä hankaloittaa liikkumista. Koiruuden kanssa kuitenkin yritän lenkkeillä ja käydä metsässä, mä olen ihan syksyihminen ja nautin metsässä kävelystä ylikaiken ja koirakin saa päästellä höyryjä pihalle.



Supistelee enempi ja vähempi ja eilen tuntu selässäkin, eli jotain tapahtuu. Me saadaan lapset perjantaista mun äidille hoitoon niin ei tarvi sitten jännitellä jos ja kun lähtö tulee ja maanantaina sitten viimeistään käynnistys 8.30.



Meillä isäntä on piukeena noiden peltokiireidensä kanssa, puinnit edelleen vaiheessa ja nyt sitten rehun teko menossa. Mutta hittoako mulle siitä riehuu, sanoinkin jo, että älä huoli, jos vaan kerkeet mut sairaalaan kärrätä niin enköhän mä yksinkin selviä. Sitten toisaalta se kyselee koko ajan vointia ja yöllä, kun nousen vessaan niin äijä on tikkana pystyssä, että joko jo mennään. Ymmärrän kuitenkin stressin, mutta ei ne asiat kait murehtimalla parane, onneksi nyt on ollut keliä tehdä hommia.



Nyt tarttis ruveta siivoamaan ja lähteä vielä tallille rapsuttelemaan heppaa.



Viimeisiä viedään, koitetaan malttaa vielä hetki!



Kimaro ja Helmi 39+5

Eli taustalla soi lauhkeesti otsikon mukainen biisi ja olokin on todellakin biisin olon kaltainen= lauhkee. Tätä hiivatin odotusta voisi kuvailla seuraavin termein; Ihana, jännittävä odotus-Pitkästyminen-Vitutus, ja meillä on nyt tuo viimeinen vaihe päällä. Onnittelut kaikille mussukan saaneille, täällä super-kateellisina luen näitä teidän ihania juttuja, Kimaron kohdalla kyllä repesin täydellisesti, niin hassusti mutjautit että" jos meidän Helmillä onkin munat" ;) Kiitos siis makeista nauruista! Huumori helpottaa edes vähän tätä turhautumista.....



Neuvolassa alkuviikosta ei mitään uutta, kovin kannustavasti vaan täti puheli että kyllä se sieltä tulee ja ettei yksikään ole tänne massuun koskaan jäänyt, kun valittelin pitkästymistä. Todellisuus iskee kans päin kasvoja kun tuo vanhempainraha tulee tilille; köyhä elämä on tiedossa ja isännälle varoittelinkin että joutuu aika lailla kukkaron nyörejä availemaan meikäläisen suuntaan.

Meillä kans isäntä ihan haukkana pyörii ja tarkkailee koko ajan meikäläisen liikkeitä, ilmeitä....ihan kaikkee ja heti jos vähän äännähdän epämääräisesti, ni se on siinä selän takan että noh? Kait sekin alkaa jo pitkästyä tähän ainaiseen odottamiseen. Sukulaiset, kaverit, työkaverit ja kaikki soittelee päivittäin että joko...tekisi siis mieli vetäytyä maan alle ja kaikki muistuttelee et "ilmoitat sit heti kun alkaa tapahtua" ja mä olenkin miettinyt et taitaa olla vähän muutakin ´mielessä kun jokin viestien naputtelu kaikille et no nyt EHKÄ tapahtuu kun jotain oikeesti tapahtuu....Hirvee valitusvirsi, sorry kaikki siis...



Kyllästynyt Luluzu ja Pertti joka ei haluu tulla ulos 39+5........................................

Mutta ensiksi onnittelut vauvan saaneille!



Mulla sitten huomenna käynnistetään! Vauva oli arviolta 2,5kg nyt eli vaan vähän kasvanut kahdessa viikossa. Kovasti kätilö oli sitä mieltä että saattaa syntyä sitten nopeasti, kun edellisetkin ovat olleet nopeita synnytyksiä. Kohdunsuu oli sormelle auki, mikä on ihan hyvä, jos vaikka kypsyttelyyn ei kuluisi kauan aikaa.

Pikkasen kyllä pelottaa, ei niinkään synnytys, mutta vauvan vointi!



Muistan hyvin noiden edellisten raskauksien synnytyksen odottamisen, kun jo aamulla herätessään oli pahalla tuulella, kun ei vieläkään ollut syntynyt! Joten jaksamista kaikille odottajille, vähemmästäkin pinna kiristyy...



Asiasta sadanteen, anoppi ottaa nuo isommat muksut viikonlopuksi luokseen ja olisi ottanut kanitkin, mutta toppuuttelin, että onhan täällä mies joka voi hoitaa niitä! Välillä tuntuu että anoppi suhtautuu poikaansa kuin lapseen, jolle ei voi minkäänlaista vastuuta antaa, saati odottaa sen osaavan tehdä jotain! Miehellehän tuo voisi sopiakin, mutta ilmoitin kyllä, ettei kanit liiku kotoa mihinkään, se on vaan turha stressi niille, kun eivät ole muutosmyönteisiä ollenkaan :) ! Ihan kummista asioista sitä joskus kiehahtaakin...



t. Jännittynyt Sanelma

Maanantaina 15.9. syntyi meidän tyttö! 3100g ja 48,5cm

.

Pääsin sitten uudelleen käynnistykseen ja alkoi tapahtua! Pikku suppareita tuli päivän mittaan...muttei oikein alkanut tuleen kipeeksi....silti kolmannen puolikkaan cytotekkiä kun sain ja tutkttiiin (puoli 7 aikaan illalla) niin kanava oli lyhentynyt! Siellä sitten odottelin tosissani tulevani kipeäksi...! Kun kätilöillä vaihtui työvurot 9 aikaan ja olivat palaverissa puoli kymmeneen asti..niin malttamattomana odottelin oven takana josko ne tutkisi että soittaisinko miestä paikalle vaiko en....nooh tutkittiin siis puoli kymmeneltä ja olin auki 4 cm...ja tuli kiire soittaa iskä paikalle ja lastenammat kotiin ! pääsin n21.50 saliin ja alettiin laittaan vettä ammeeseen. johon oisin saanut vaikka synnyttää...mutta totesin ettei keretä...(kun siinä ois menny 40min) en ehtinyt enää edes suihkuun... ja sain energiahoitoa joka supiustuksella (reiki-hoitoa) joka oli ihan uskomattoman hyvä juttu!!! lämpö vei kivun kokonaan! !! iskä ehti just paikalle...vielä pari supistusta ja pääsin ponnistamaan jakkaralle ja minuutissa tyttö maailmaan klo 22.23. mahtava kokemus -helpoin mitä ikinä ;)



Suuret halaukset ja onnittelut muillekkin vauvan saaneille!!!!!!!



Nyt opetellaan arkea vaavin kanssa. Tultiin tänään kotiin. Ihanaa!!



Tuutski ja tyttönen 3vrk

Huh, kylläpä täällä tapahtuu. :) Kollektiivinen iso onnentoivotus kaikille vauvansa maailmaan saattaneille!



Sitten omaa napaa... aamulla viiden aikaan heräsin kunnon selkäjomotukseen, joka paheni päivää kohden ja tuntui myös vatsapuolella sekä reisissä - ihan kuin menkkakipua. Vatsakin oli vähän sekaisin ja liikkuminen tosi hankalaa, kun kävin aamulenkillä koiran kanssa. No, kahdelta menin neuvolaan ja kipu tyssäsi siihen. Vauvan sydänäänet olivat hyvät, liikkuu paljon mutta pää ei ole vielä kiinnittynyt. Eipä ollut kivuista supistuksia käynnistämään vielä tällä kertaa. Täti kuitenkin lohdutteli, että jomotus varmasti pehmensi ja avasi paikkoja. Katsotaan tulisiko niitä vielä tänään lisää...



Iloista loppuviikkoa!



caligirl+ekavekara (jolla muuten on todistetusti munat ;) ) 38+6

Suuret onnittelut kaikille käärön saaneille!

Ja kovasti jaksuja viimemetreille lopulle porukasta!



En tiedä luinko huonosti mutta onko vauvapulinaa joku jo aloittanut?



Marili ja Onska 14vrk

Laskettu aika on siis maanantaina, eikä merkkiäkään synnytyksen alkamisesta. Toivon, että kuulun niihin, joiden supistukset alkavat ennalta arvaamatta ja vaaveli tulisi pian maailmaan...



Onnittelut nyyteistä, ainakin Tuutskille ja Maatuskamammalle! Sanelmakin on varmaan tänään saanut nyyttinsä, joten onnittelut sinnekin!



Vielä ei näkynyt vauvojen puolella syyskuisten pinoa, kertokaa jos joku perustaa sellaisen. Olisi ihan kiva käydä lukemassa kuulumisia.



Omaan napaan ei tosiaan mitään uutta. Ehkä kuvittelen, että masukin liikkeet olisi rauhoittuneet ja valmistautuisi sukeltamaan...



Ehkäpä kohta on siirryttävä tuonne lokakuisten puolelle, jos sinne asti menee. En kyllä jaksaisi enää yli kahta viikkoa...



Rentouttavaa viikonloppua kaikille! (onkohan täällä enää muita...?)



Miaea ja masukki 39+4

Tuuteliluulle kovasti paljon onnea pienen tytön johdosta!!



Omaan massuun ei mitään uutta, supistelee kyllä vähän väliä ja Helmi molskii vielä vinhasti.

Tänään kävin taas koiruuden kanssa metsässä ja jopa meidän isäntä lähti mukaan, kun ei tykkää, että yksinäni tuolla enään vaapotan ja autolla ajelen. Kävästiin sitten tallilla, kun eilen iski siivouksen jälkeen väsy ja voi kuinka jo kaipaan takaisin satulaan, mutta ans kattoo kuin kauan siihen menee. Viimeksi olin 5 viikkoa synnytyksestä tunneilla.



Lapset käytiin viemässä Tampereen mummulle hoitoon ja nyt saan sitten kerätä voimia tulevaan koitokseen joka kyllä jännittää valtavasti...toivottavasti keretään nyt tarpeeksi ajoissa sairaalaan, että kerkeää saamaan kunnon kivunlievitystä.



Kuulimpa sitten kiertoteitä, että anoppi lähtee sunnuntaina viikoksi reissuun. Ei sillä, en hänestä nyt niin pidä ( ja tunne on molemminpuolinen)ja välit on mitä on, mutta jotenkin miehen puolesta harmittaa, kun lapsenlapsi syntyy niin eukkoa ei ole mailla ei halmeilla:( Että näin meillä...





Miaea, älä menetä vielä toivoa, mulla on edelliset synnytykset alkanut ilman mitään ennäkkotuntemuksia. Ja pitää ajatella, että kukaan ei ole vielä massuun jäänyt asustelemaan:)





Nyt köllöttelemään ja lukemaan!



Kimaro ja Helmi 39+6

Meille syntyi maanantaina 19.9. klo 17.19 TYTTÖVAUVA! Raskausviikkoja oli 40+6.



Vauvan mitat: 52 cm, 3615g ja pipo 35,5 cm. Kirjoittelinkin kuulumisia tänne maanataina kahdentoista maissa ja synnytys oli siinä vaiheessa ollut periaatteessa käynnissä tunnin:-) Supistuksia (ei kipeitä) tuli 3 min välein.



Menimme sairaalaan kahden jälkeen. Siinä vaiheessa ajatuksissa oli vielä mahdollinen kotiin lähtö. Olin kuitenkin auki 3 cm ja kätilöllä oli sellainen "kutina", että kyllä se siitä etenee ja nopeaa. Se aika ronskisti teki sisätutkimuksenkin, että saatiin hommaan vauhtia. Lähdimme ulos kävelemään 15-15.30 ja sitten olinkin jo kipeämpi ja 5 cm auki. Siirryimme synnytyssaliin.



Sain kipulääkkeeksi ilokaasua ja se auttoi aluksi. Vähän naurattikin, kun tunne muistutti humalaa. Noin 16.45 lääkäri tuli puhkaisemaan kalvot ja antamaan kohdunkaulan puudutuksen. Siitä 35 min sisällä vauva oli ulkona. Ponnistusvaihe oli taas aivana sanoinkuvaamattman kamala, mutta olen todella onnellinen, että se kesti vain 4 minuuttia. En vieläkään usko todeksi, että synntytin noin nopeasti. Tämä oli ehdottomasti kolmesta synnytyksestäni nopein ja nopeuden takia helpoin (jos synnytystä voi helpoksi sanoa). Mitään ongelmia ei ollut, paitsi, että lapsivesi oli vihreää. Vauvan kauhkot piti imeä pään syntymisen jälkeen. Vauvapa ei siitä tykännytkään vaan ponkaisi itsensä ulos, kun kätilöt ottivat letkua. Suurkiitos tytölle-jäi viimeinen ponnistaminen pois;)



Kotiin tultiin eilen ja nautitaan vauvan tuhinasta ja tuoksusta. Tyttö syö hyvin ja haluaa olla koko ajan ihan lähellä. Tätä menoa se nukkuu mun vieressä kaikki yöt pitkän aikaa. Mutta niin meillä on tehty ennenkin.



Isoveljet on olleet ihan tyytyväisiä, vaikka tulikin tyttö;)



En kerennyt lukea kaikkia vauvauutisia, mutta onnea muillekin vauvan saaneille!



Tsemppiä ja kärsivällisyyttä muille odotuksen loppumetreille! Toivottavasti pääsette pian tositoimiin.



Terveisin

Wilhemiina ja "Pikkuwilhelmiina"

Me syyskuulaiset odottajat ollaan tosiaan vähenemään päin... Missäs Minipanda? Omaan napaan ei mitään uutta, kertakaikkiaan.



Tsemppiä samassa jamassa oleville :/



caligirl + täysiaikainen ekavekara 39+0

Hei caligirl, täällä ollaan! Vielä hyvin tuhdisti kokonaisena. Aivan uskomatonta tämä väsymys; mieluiten olisi vaan kotona tapaamatta ketään. Vääntäydyin kuitenkin tänään kirjastoon ja sieltä palatessa olin kuin maratonin juossut.



Nauratti eilen tosissaan kun esitelmöin miehelle kaverilta saamistani rattaista. Kerroin, että näissä on nyt sellanen kiinteä istuin, mitä ei voi kääntää eli vähän hankala pienelle vauvalle, vaikka onkin kantokoppa. Kun ei näe häntä työntäessä. No, mies katsoi rattaita pari sekuntia, väänsi jotakin vipuja ja nakkasi istuinosan toisinpäin! =D Heh heh... tajusi sentään pitää enimmät kommentit omana tietonaan.



Anu75: Onnea poikavauvan johdosta! Meilläkin jännätään koiran suhtautumista vauvaan, kiva kuulla että teillä on sujunut hienosti.



Onnea myös muille vauvallisille!

T: edelleen kateellinen minipanda & pikkumini 38+3

vauvaonnitteluja kaikille vauvansa saaneille!

Minä jatkan flunssan kourissa enkä edes halua synnyttämään ennen kuin vointi on parempi. Yskän kanssa valvottuja öitä melkein viikon verran takana, on aika voimaton olo. Yskänpuuskissa tuntuu kuin tukehtuisi, just oikein unelmatilanne vaikkapa ponnistusvaiheessa tai kunnolla tikatun alapään kanssa.....

Eilen illalla ja yöllä oli jo "menkkakipua", joka säteili alavatsalta selkään ja reisiin sekä muutama napakampi supistus, mutta ei siihen touhuun mitään säännöllisyyttä tullut. No, jospa olisi vähän edes kypsytellyt paikkoja.



Fiilis on kyllä jotenkin tosi alamaissa. Ehkä se lopputulos sitten joskus palkitsee.



Donna 39+2