Joskus sitä pohtii ihan tosissaan, että miten opet, ltot ym.

jotka täällä purkavat tuntojaan samoin sanakääntein kuin esim. opettaja alla olevassa " miksi vanhemmat tunkevat lapsiaan...." -ketjussa, suhtautuvat lapsiin työpaikallaan.



Voiko noin jyrkkät, lasta alentavat ja vastenmieliset ajatukset olla heijastumatta työhön ja lapsiin. Usein täällä moititaan myös vanhempia tyhmiksi, sivistymättömiksi ja vaikka miksi. Miten tuollainen henkilö tekee yhteistyötä vanhempien kanssa??? Miten peität inhosi ja halveksuntasi päivästä toiseen???



Mietiskelen, ja olen miettinyt aiemminkin, tätä siksi, että minulle hyvin rakas " nico-petterini" on erityislapsi jonka olisin e-h-d-o-t-t-o-m-a-s-t-i halunnut tutkimuksiin ja erityisluokalle, mutta kas, kunta ei järjestänyt meille mahdollisuutta. Jopa opettaja oli sitä mieltä, että normaaliin kouluun vaan, siirretään jonnekin jos tarvetta tulee!!! Sain sentään taisteltua paikan pienluokalle, kovan takana oli sekin....



Koko lapsen ekan kouluvuoden taistelin ja riitelin lapseni puolesta kunnes lopulta saimme ajan tutkimuksiin yliopistolliseen sairaalaan ja sitä kautta myös kouluasiat järjestyivät.



Olen aikoinani elänyt hyvin uuvuttavan kolmen vuoden pätkän, joka on pitänyt sisällään pelkkää taistelua lapseni puolesta. Lapseni kärsi niin, että masentui, lakkasi nauramasta. Se musersi sydämmeni ja hyvin usein lasteni mentyä jo nukkumaan, makasin lattialla ja itkin.



Sain juuri tuon kaltaista inhottavaa palautetta ja vastustusta hyvin monelta eri taholta ja voi kuinka diagnoosipaperit saatuani halusinkaan käydä huutamassa heille kaikille kuinka väärässä he ovat koko ajan olleet. Ylimielisyys ja kaikkitietävyys oikein paistoi heistä, yritti painaa minua alas, mutta he olivatkin väärässä ja minä oikeassa. Sen olisin halunnut heidän tietävän.



Monikohan heistä kirjoittelee tänne ja mollaa vanhempia ja lapsia kuvitellen heidän itsensä tietävän kaikesta kaiken.....