Kumman koiran ottaisit mielummin: kultainennoutaja vai dalmatialainen?
Kommentit (24)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Dalmatialainen on hemmetin sairas rotu, jatkuvasti virtsakivi tai kusitulehdus. Vaatii erikoisruoan, joka maksaa miljoonia, eikä mitään herkkuja voi antaa ikinä tai taas liotellaan virtsakiveä. Älä ikinä ota.
Ota siis se noutaja. Ei voi olla ainakaan huonompi valinta.
Ei kun just toisin päin. Dalmatialainen on terve.
No ei todellakaan ole. Sillä on rotutyypillisesti erilainen virtsa-aineenvaihdunta kuin millään muulla, mikä altistaa sen virtsakiville. Ne on sen tyyppisairaus. Lisäksi niillä on paljon allergiaa ja atopiaa. Ei ole terve rotu vaan kaikkea muuta.
Mulla on ollut aina dalmiksia ja ovat olleet kaikki terveitä. Noutajiakin kaksi ja molemmilla oli ruoka-allergiaa ja toisella lonkkavaivoja. Eli kokemukseni mukaan juuri toisin päin. Molemmat kyllä kivoja rotuja.
En ottaisi kumpaakaan. Molemmat on rasittavia sählääjiä ja kultsu lisäksi ikuisesti kerjäävä ja karvaava mahanpalvoja. Dalmis taas kovapäinen ja uppiniskainen, ikuinen teini.
Oma kultsu tarvitsi paljon liikuntaa noin 7-vuotiaaksi asti, jotta pysyi kotona rauhallisena ja tyytyväisenä. Vasta vanhana vähän rauhoittui ja alkoi riittämään rauhallisemmat ja lyhyemmät pienempien koirarotujen tyypilliset kävelyt, joita pitää niitäkin olla useampi päivässä. Eli vaikka kultsu on kiltti, kyllä nekin voivat vetää kovaa hihnassa ja hajottavat nuorena tavaroita ja osaavat riehua jos eivät saa tekemistä tarpeeksi. Imuroida saisi joka päivä, mutta siihenkin tottuu. En ottaisi uutta ennen kuin olisi ylimäärästä rahaa se verran, että olisi aina useampi tonni varalla yllättävien eläinlääkärikulujen varalta sivussa. Se minusta oli kaikista stressaavinta koiranomistajuudessa, alitajuisesti aina pelätä riittääkö vakuutus ja omat tulot jos jotain sattuu. En myöskään ottaisi ilman autoa enää isoa koiraa, mikä varmaan monelle itsestäänselvyys. Hoitopaikka tai hoitaja pitää olla myös varalta lähellä, jos vaikkapa sairastut ja et pystykään tekemään sitä päivän pitkää lenkkiä. Ruokaan menee helposti satanen kuussa, jos tulee vaikka joku allergia tai muu erikoisruokavaliota vaativa tila. Eipä ne halvat ruoat muutenkaan ole fiksu valinta kun sen seuraukset joutuu todennäköisesti joka tapauksessa maksamaan myöhemmin eläinlääkärissä. Mutta koira oli niin rakas ja luonne niin kultainen, että olisin vaikka antanut puolet omista elinvuosistani sille, jos olisin saanut rinnalla pitää.