Toksinen 2024, miten eteenpäin myönteisesti?

Ensi alkuun klausuuli: ei, emme ole sotkijoita, hirviöitä, itsekeskeisiä tai muuten outoja. Olemme tavallinen lapsiperhe, lapset ns normaalilapsia ja me vanhemmat muita ihmisiä ajattelevia ja huomioivia ihmisiä

Lapsen kummit liikkuvat samalla paikkakunnalla, mutta eivät koskaan ilmoita siitä meille. Heidän kanssa on tosi vaikea sopia mitään tapaamisia 💔

Toisen lapsen kummit, heidän kanssaan on vielä pahempi tilanne, joka on ihan kriisiytynyteivät koskaan tule meille päin. Tätä tuskaista kestänyt jo 4v. Lapsemme kyselee jo serkultaan, miksi heidän kanssa ei koskaan onnistu näkeminen, ja miksi heidän isänsä ei osallistu mihinkään? Isäänsä ei kiinnosta yhtään meidän lapsemme. Kaduttaa aivan älyttömästi että heitä pyydetty aikanaan rakkaan esikoisemme kummeiksi. Sydän todella särkyy lapsen puolesta 💔

Lapsen ystävän perhe eli oma ystäväperheemme, on kutsuttu meille, perhejuhliimme ja tapahtumiimme, mutta he eivät koskaan kutsu meitä tai meidän lasta mihinkään. Esimerkkinä: pitivät juuri isot synttärit yli 20 pojalle, meidän suloinen poika jäi ulkopuolelle. 💔 Välillä kiukku nostaa päätään, tekisi mieli jättää heidän lapset viimein pois kevään synttäreiltä, kun meitä kohdellaan kuin lattiarättiä.

Kaveriperhe joille olemme pyrkineet olemaan hyviä ystäviä. Tarjoamaan apua, lasten urheiluvälineitä ilmaiseksi jos heillä tarve, seuraa, auttavaa kättä, marjamehuja sun muuta tuotetta jota he eivät saa kaupungista (mutta jota saamme mökiltämme) 💔Somesta näimme joulun aikaan, että he olivat valmistelleet lahjat (mm. mätiä ja sinappia) aivan kaikille muille ystävilleen, paitsi tietenkinmeille 💔 Pieni asia, mutta iski aika syvälle sydämeen.

Käly, toisten serkkujen äiti, ei vastaa viesteihin. Kohtelee meitä kuin olisimme hänen alamaisiaan. Aina ollut näin, tyyliin viimeiset 15v. Nytkin uutena vuotena kutsunut toisen kälyn perheineen heille, mutta meitä ei. Meille ei laita koskaan edes viestiä hyvää uutta vuotta tai onnea tms.

Kertokaa joku, tämä kaikki käytös johtuu? 

Emme ole outoja vaan ihan tavallinen, ystävällinen, aktiivinen perhe. 

Nyt voin todeta että tämä käytös ja tilaisuus  murtaa meidät vanhemmat aivan pian. Miksi meitä saa kohdella joka käänteessä aivan todella paskasti? Jättää vastaamatta, jättää ulkopuolelle, ihan jatkuvaa Mikä meissä ystävällisyydessä triggeröi muita tälläiseen käytökseen? Ajatellaanko että meillä asiat hyvin, jotta ei TARVI olla ystävällinen.?

Toksinen käytös, varsinkin läheisiltä ihmisiltä,  todella satuttaa ja saa meidät molemmat vanhemmat tuntemaan meidät täysin arvottomaksi. On luonnollista tuntea surua, turhautumista ja jopa vihamielisyyttä, kun huomaa, että omat hyvät teot eivät tuota mitään vastakaikua. Olemme antaneet paljon ja tulleet kohdelluksi noin kylmästi ja välinpitämättömästi, on todellinen henkinen kuormitus. Vuosi 2024 todella toksinen ja surullinen vuosi meille. 

Voiko joku antaa selvät ohjeet, mistä parempia ystäviä? Miten reagoida tälläiseen edellä kuvattuun käytökseen?

Miten eteenpäin v. 2025:een?