hermoheikko vauva ??

Juuri tuollaista meilläkin on, vauva 2kk1vko. Ja meilläkin 3-v. esikoinen, joka oli aikanaan itse rauhallisuus ja niiiiin helppo. Toki ymmärrän, että vauvat ovat erilaisia, mutta kun en tätä kuopusta osaa hoitaa. Kirjoittelinkin muutama päivä sitten, että vauvamme ei osaa rauhoittua edes syliin, jos on väsynyt/hermostunut/kiukkuinen niin hän vain raivostuu jos otan syliin ja yritän rauhoitella. Ainoa miten rauhoittuu hetkeksi on pystyasennossa kasvot eteenpäin kantaminen, mutta siinä on vaan se huono puoli, että nukahtaminen viivästyy taas.



Ja nukkuminen on juuri tuollaista, nukahtaa jollain vippaskonstilla ja sävähtää ihan tyhjästä 15 min päästä ja sitten on taas silmät sepposen selällään. Yöllä tätä ei ole, mutta päivät on juuri tuollaista. Aikaisemmin nukkui kaiket päivätkin, mutta samalla kun alkoi viettää enemmän aikaa hereillä niin alkoi tuo pätkäunisuuskin. Olen yrittänyt tehdä päiväunistakin mahdollisimman rauhallisia, hiljaisessa makuuhuoneessa sängyssä/vanhempien sängyssä/sylissä/vaunuissa tai sitten ulkona suojaisessa paikassa vaunuissa. Nyt alkaa jo tuntua, että vika on tässä jatkuvassa sähläämisessä, pitäisi kai valita joku tapa ja sitten pysyä siinä sitkeästi. Mutta eniten harmittaa tuo, että kun hermostuu niin sitten ei ole mitään rauhoittelukeinoa kun ei enää syliin rauhoitu.



Joku siinä edellisessä ketjussa rauhoitteli kyllä, että tämä on ohimenevä vaihe, joten uskon ja toivon, että parin kuukauden päästä meidänkin tilanne on parempi.

joo, ymmärrän paremmin kuin hyvin. välillä todella itsellä menee pinna, kun tyyppi vaan hermoilee, mun mielestä ihan ilman syytä. tietenkin vauvalla on omat syynsä mitä ei pysty kommunikoimaan. mutta kun esikoinen oli niin superhelppo, ei kitissyt oikeastaan ikinä ja nukahti aina heti omaan sänkyyn, niin tämä tällainen sähläys vie voimat.



meillä ihan sama, mäkin " sählään" täällä noiden päiväunien kanssa. tänään ajattelin että nukunpa hänen kanssaan samass asängyssä, kun iltaunille rauhottuu nopeasti meikäkäisen kainalossa..mutta ei..pultit tuli. ja sitten ajattelin että jospa tuuppaan vaunuihin ja parvekkeelle nukkumaan, mutta en sitten jaksanut enää veivata. niin, varmaan yksi ja sama tapa olisi hyvä valita, ehkä rauhottaisi heikohermoista vauvaakin sitten. tänään vaan olin niin laiska etten jaksanut alkaa pukea taas toppapukuun ja kyörätä vaunuihin, oma vaivansa siinäkin--



ystävät ovat kyllä kertoneet ettei tä' llainen ikuisuutta kestä, mutta pitkältä tämä aika tuntuu. odotan innolla tuota 3 kk:n rajapyykkiä jos sitten hermosto olisi jo vähän kehittyneempi..



et satu asumaan pk-seudulla ?

Olis tosiaan ollut kätevää, jos oltais samalla paikkakunnalla. Laitettais nämä hermoherkät vauvat yhteen niin josko nekin rauhottuis kun saisivat vertaistukea toisistaan.

Meillä vauva ollut samanlainen hepuli, varsinkin illalla itki yliväsymystään n. tunnin. Saattoi välillä nukahtaa esim. syliin mutta kohta heräsi ja täys huuto taas päälle. Päivällä myös alkoi kiukuta jos en ehtinyt riittävän ajoissa laittaa nukkumaan. Nyt nuo iltaitkut vähentyneet, enää itkee vain kun röyhtäytän viimeisellä syötöllä :), ja päivällä vielä meinaa kiukku pukata päälle jos unet viivästyy, mutta hänellä kyllä sietokyky jo kasvanut. Nyt ikää reilu 3 kk.



Kannattaa tosiaan valita joku tietty tapa mihin ja miten nukuttaa. Mä nukutan päiväunet vaunuun, ja puen samassa järjestyksessä (kypärähattu meillä sellainen merkki vauvalle että nyt mennään päiväunille ja itkun voi lopettaa). Iltarutiinit myös vähentävät kiukkua, koska niistä vauva tietää että väsymys on nähty ja kohta pääsee nukkumaan (ei tarvitse enää huutaa). Mä aloin noi rutiinit jotain 6 vkon iässä, ja nyt siis meillä mennään kiltisti nukkumaan. Tsemppiä!

eikä se ole helpottanut vieläkään!! ;)



Nyt vaan hepuleita tulee eri asioista... Pienenä hepuleita tuli just syömisen yhteydessä, nukahtamisessa jne, mutta nyt raivotaan vaipanvaihdossa, pukemisessa, ruokailussa ja auta armias jos kielletään jostakin... Eikä tuo ole mitään pikkuitkua, vaan suoraa karjuntaa pää punaisena ja vartalo jousena!!



Poikamme on aina ollut ärtyisä (jo synnärillä kätilö laittoi papereihin tämän), olemmekin sanoneet, että poikamme on kovaääninen niin ilossa kun surussa, sillä iloisena hän jutella ja nauraa koilottaa kovalla äänellä, mutta myös silloin on ääntä kun menee hermo ja sehän menee n. 20 kertaa päivässä vähintään!! ;)



Meillä siis tuo johtuu täysin tempperamentistä... Onhan se hyvä jos jo pienenä tietää mitä haluaa (tai mitä ei halua), eipähän tule koskaan jäämään muiden varjoon ainakaan, kun osaa hyvin pitää itsestään ääntä!! ;)



Tsemiä kaikille... Kyllähän tuo välillä tuntuu, että päivässä ei ole muuta kun tappelua ja karjuntaa erinnäisistä asioista ja että äidillä järki lähtee, mutta on se oma Nuppu silti vaan maailman suloisin!!



M ja poika 11kk

Meidän neiti oli (jo on osittain edelleen) ihan samanlainen. Vauva ei ole hermoheikko vaan herkkä. Niin ainakin noissa oopuksissa väitetään, mitä olen kahlannut. 2kk on se ikä, jolloin vauva on kaikkein itkuisin, ns. itkupiikki osuu yleensä tähän ikään. Silloin selittämätöntä itkua saattaa olla jopa 5h vuorokaudessa eikä kyse ole kuitenkaan koliikista.

Illat olivat meillä yhtä huutoa noin 3 viikon ajan 2kk iäsn kieppeillä. Mikään ei auttanut...kuin aika. Se menee ohi, believe me. Tyttö on edelleen kipakka tapaus, suuttuu helposti esim. vaatteita pukiessa tai vaipanvaihdossa. Mutta ole oppinut ennakoimaan tilanteita ja käsittelemään tyttöä vähän eri tavalla. Meilläkin esikoinen oli superiisi, ei itkenyt juuri koskaan, nukkui hyvin jne. Siksi mutkin yllätti tällänen räyhäriitta.

Rutiinit on kyllä helpoin tie rauhoittaa illat. Vaikka helpompihan on sanoa kuin toteuttaa. Kun vauva vaan karjuu ja kiukkuaa, menee siinä rutiinit sata kertaa uusiksi:O) Mutta pikkuhiljaa...ainakin yrittää.



Ja se oma hermostuminen...valitattavasti vaan pahentaa tilannetta. Lapsi vaistoaa sun mielentilan ja hermostuu vaan enemmän. Vauvalle tulee paniikki, että eikö toi mutsikaan voi auttaa kun tolleen hermostuu...onko mun tilanne oikeesti näin paha..;) Eli vauva pelästyy, jos äiti ei olekaan se rauhallinen kallio, johon nojata kaikissa tilanteissa. Vauvaa ei saisi jättää yksi itkemään vielä 2kk iässä, vaikka kuinka tekisi mieli. Toki siinä vaiheessa, kun tulee tunne, että kohta tää tyyppi lentää seinään tai vastaavaa...meillä ainakin vuoroteltiin miehen kanssa noissa kanniskeluissa. ja miehellä on muutenkin pidempi pinna...



Kovasti jaksamista teille ja usko, että toi vaihe menee ohi. 2kk iässä vauva ikäänkuin herää siitä vastasyntyneen horroksesta ja kaikki uusi, äänet, hajut, ympäristö alkaa kiinnostaa ja hahmottua. Se saattaa olla herkälle vauvalle kovakin stressinpaikka ja virikkeet ' menee vähän yli sietokyvyn' . Itkemällä lohduttomasti iltaisin vauva tavallaan ' purkaa' päivän tapahtumat ja sen stressin. Muutakaan keinoa kun ei ole.



e&e 0706/0504

Toinen tyttöni oli tuollainen, säpsähteli päivin ja öin unesta vähän väliä hereille, syöminen oli minuuttipeliä, karjui koliikki-itkua ja nukkui ekan kerran vain yhdellä herätyksellä 1,5-vuotiaana. Nyt lapsi on 3,5 v ja nukkuu vihdoinkin läpi yön.



Silloin mullakin oli 2-vuotias esikoinen samalla ja olin tosi poikki. Vauvan hermoheikkouteen ei auttanut mikään. Ainakin tilannetta pahensi jos meni johonkin muualle kuin kotiin, vauvaa epäilytti kaikki uudet tilanteet ja paikat. Lisäksi hän karjui julmetun kovalla kimeällä äänellä.



Lohdutukseksi voin sanoa, että tyttö on ollut isompana eli esim. 1-vuotiaana jo todella suloinen ja iloinen luonteeltaan. Tosin edelleen temperamenttia löytyy, eli on muuten helppohoitoisempi kuin rauhallinen esikoiseni, mutta kun tyttö suuttuu, hän suuttuu todella tulisesti -mutta myös leppyy nopeasti. Uudet paikat ja tilanteet ei ole enää ongelma eikä hän itke yhtään useammin kuin esikoisenikaan (esikoinen oli tosi helppo vauva).



Nyt tutustun uuteen vauvaani, millainenhan hänestä tulee? Ikää nyt 2,5 viikkoa. Kesti kuitenkin yli 3 v ennen kuin uskalsin ryhtyä vielä yhdelle kierrokselle, sen verran rankkaa oli tuo vaativan vauvan vauva-aika.

niin, herkkyydestähän tässä lienee kysymys. hyvässä ja pahassa. oli hyviä kirjoituksia teillä.



tuli huono omatunto kun olen jättänyt vaavin karjumaan- en tosin kuin ehkä 5 min., mutta tilanne todella on ollut se, että en enää olisi kyennyt hillitsemään omia vihantunteitani- eli pelkäsin että kohta käyn käsiksi vauvaan jos en itse mene välillä jäähylle ! parempi se niin on.



tänään taas vauva onkin ollut aamusta asti hyvällä tuulella- mutta eilen isänsä mukaan (itse olin vapaalla) poika oli karjunut hermostuneena klo 17-21..mieheni oli ihan rikki. ehkä se johtuu vyöhyketerapiasta, jossa olimme maanantaina, sen jälkeen nuo oireet ovat yleensä muutamaksi päiväksi todella voimistuneet--koputan puuta.



kai se tämä toinen tapaus opettaa olemaan herkän lapsen kanssa. on tämä aikamoista oppimista, varsinkin kun esikoinen on niiin aurinkoinen ja tyyni ollut vauvana.



tsemppiä kaikille ! ja vinkkejä otetaan yhä vastaan