Lue keskustelun säännöt.
Miten auttaa lapsettomuudesta kärsivää ystävää?
27.02.2007 |
Minulla on ystävä, jota arvostan erityisesti, ja uskon, että tämä on molemminpuolista. Ystävyytemme on kehittynyt hieman erityisissä olosuhteissa, joista en nyt halua kertoa enempää, mutta emme esimerkiksi ole koskaan olleet toistemme luona kylässä, yhdessä kahvilla tms. koska tämä ei tilanteessamme olisi " sopivaa" . Olemme kuitenkin jutelleet puhelimitse ja sähköpostitse paljon ja näemme toisiamme päivittäin muissa merkeissä. Hän on myös auttanut minua vaikeina hetkinä. En missään nimessä usko olevani edes hänen parhaita ystäviään mutta molemminpuolinen arvostus ja kiintymys on meille molemmille selvä asia.
Tämä ystäväni kertoi minulle hiljattain raskaudestaan, joka on saatu alulle hoidoilla. Eilen sitten sain häneltä tekstiviestin, jossa hän kertoi, että raskaus on keskeytynyt eikö häntä huvittanut jutella (laitoin vastaukseksi pahoitteluni ja kerroin olevani käytettävissä, jos hän minua tarvitsee). Olen aivan sanaton ja todella surullinen hänen puolestaan. Miten toimisin nyt parhaiten, lähestynkö puhelimitse, sähköpostilla, annanko olla rauhassa (odotan että hän ottaa yhteyttä) ja mitä sanon, mikä voi olla loukkaavaa, onko mitään millä voisin ihan köytännössä auttaa? En halua olla tunkeileva missään tapauksessa.
Kiitokset :(
Kommentit (9)
Hän on ihminen, jota arvostan erityisesti. Olin niin iloinen hänen puolestaan, kun hän kertoi minulle raskaudestaan (ja myös otettu, että kertoi hoidoista ja ongelmista, mitä heillä oli ollut).
Minulla on lapsia, ja sekin saa minut tuntemaan oloni vaikeaksi. Haluan, että hän tietää minun välittävän (vaikka en ole varma, auttaako se yhtään tällaisessa asiassa) mutta en olla tunkeileva.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tässä tilanteessa? Olisi kiva olla jollain tavalla valmistautunut, vaikka ymmärrän että kaikki eivät koe asiaa samalla tavalla. Voiko hän esimerkiksi tuntea katkeruutta minua kohtaan siitä, että minulla on lapsia? Onko parempi tavata (jos se tulee kysymykseen) lasten kanssa vai ilman? Millaisia tunteita teillä on ollut vastaavassa tilanteessa?
AP
Kuulostat ap kivalta ja fiksulta ihmiseltä. Laita joku viesti jossa kyselet miten hän jakselee? Anna hänen sitten palata asiaan jos hän haluaa.
Pitkään kestäneen lapsettomuuden jälkeen tullut keskenmeno on tosi kova paikka, kuin jonkun tuntemattoman ja silti umpirakkaan kuolema. Valtava menetys.
Jokainen käsittelee surun omalla tavallaan.
Jatkat vain teidän ystävyyttä tavalliseen tapaan. Ehkä nyt alkuun et ihan kauheasti korosta mitä ihanaa lapsesi juuri nyt ovat tehneet, keksit muita tavallisia aiheita mistä te yleensä puhutte. Mielellään vaikka soitat, että moi miten menee.
Laitoin hänelle sähköpostiviestin, jossa kerroin olevani todella pahoillani hänen menetyksensä takia. Sanoin, etten halua udella mitään ja ettei hänen tarvitse nyt vastata tai (koskaan) sen kummemmin puida/selitellä asiaa, jos ei halua, mutta että haluan hänen tietävän, miten paljon häntä arvostan ja että olen hänen tukenaan, jos siihen on tarvetta.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuollaisia ystäviä on harvassa.
Varmasti lapsettomuudesta kärsivä ystäväsi välittää sinusta paljon ja luottaa sinuun, kun on uskoutunut sinulle noinkin vaikean ja henkilökohtaisen asian kuin lapsettomuuden. Ja tuollainen tosi ystävyys kestää, vaikka teillä onkin noin erilaiset elämäntilanteet.
Itselläni ei ole yhtään sellaista ystävää, jolle voisin uskoutua lapsettomuudestani. Olisi varmaan helpompaa kestää tämä, kuin olisi joku jolle puhua.
Uskon, että tämä on vaikea asia lähimmäisillekin, kun ei oikein tiedä miten suhtautua ettei vaan satuta tai luokkaa lapsettomuudesta kärsivää. Asia on niin henkilökohtainen - ja kun oikeastaan auttaa ei voi, siis käytännössä. Itse en ole mitenkään erityinen ihminen, vaan suru ja huoli ystäväni puolesta kumpuaa juuri siitä, miten paljon häntä arvostan ihmisenä.
Kaikkea hyvää sinulle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se riittää toistaiseksi. Mutta muuten, jos mietään ei kuulu vähään aikaan niin pidä yhteyttä normaalisti. Älä puhu mitään oma-aloitteisesti keskenmenosta vaan odota että ystävä tekee aloitteen sen suhteen.
Onko sulla itsellä lapsia? Pieniä, isoja?
Musta voisit viikon sisällä tai viikon päästä kysellä tekstiviestillä tai lyhyellä puhelulla, että miten voit tai muuta neutraalia, mutta asiaan menevää.. Ettet pyyhkäise vaan villaisella, mutta toisaalta et kysy ihan suoraankaan. Hän voi sitten itse päättää kuinka laveasti alkaa tuntemuksistaan, ajatuksistaan kertoa.
Musta toi kuulosti hyvältä, että olet käytettävissä. Itse en suosi mitään tavaraa, lohduketta annettavaksi. Toiset harrastaa näitä runokirjoja yms. Se, että sinulla on aikaa ja kuuntelevat korvat, on tässä maailmassa tosi arvokasta! Koita olla mitätöimättä toisen tuskaa sanoin, " kyllä se siitä, yritätte sitten uudestaan, kyllä teillä vielä aikaa on, onneksi oli vasta eka kerta" tms. Tällaistakin kuulee..