Eräs aamu heräsin ja kaikki värit elämästäni olivat kadonneet. Mikään ei enää tuntunut miltään eikä millään ollut enää väliä.
Niin ne kauneimmatkin sielut hiipuvat sammuksiin ennenpitkää.
Kommentit (25)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Skitsofrenian esiaste. Kannattaisi mennä psykiatrin puheille ennenkun pahenee.
Se, etten halua olla juuri sinun kanssasi tekemisissä, ei tarkoita sitä että olisin jotenkin ihmissuhteista vetäytynyt tai masentunut. Minulle on vain kehittynyt terve itsesuojeluvaisto.
Joojoo, niinhän sä itsellesi valehtelet. Vika on aina muissa, kaikki ihmiset paskoja ja sen takia et enää poistu kämpästäsi.
Vai oletko sinäkin ketkies joku vainoaja ?
Kannattaisi mainita sille psykatrille sun vainoharhoista.
Mutta joo, kattelen sua nytkin ikkunasta <3
Niin, no mistäs sä tiedät milloin poistun mun asunnosta jos et sitä itse vahdi huoh.
Tiedän kaiken koska salakuuntelen ja katselen sua kännykkäsi kautta.
Voiko masennus alkaa noin yhtäkkiä, ilman mitään tapahtumaa joka olisi laukaisevana tekijänä?
Itsellä sama. Eräänä aamuna tuli demarisyöpä-kiintiö täyteen ja tajusi, että tässä helvetin sosiaalisyöpä-kommariutopiassa ja töissäkäynnissä ei ole mitään helvetin järkeä eikä mieltä.
Hullujen ketju