Lue keskustelun säännöt.
Milloin et enää kaivannut äidin neuvoja?
28.12.2024 |
Muistan, että äitini neuvoi minua joissain kodinhoitoon liittyvissä asioissa opiskeluaikana. Samoin neuvon omaa aikuista poikaani, joka kyselee monenlaista.
Kun äitini kuoli, niin tajusin, että nyt ei ole ketään, jolta kysyä tiettyjä asioita. Olin tuolloin nelikymppinen.
Milloin vielä olet kaivannut äidin neuvoja? Milloin se on olut tunkeilua?
Kommentit (26)
Ikinä sen jälkeen kun uskalsin teininä alkaa sanomaan vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun äiti sairastui Alzheimerin tautiin. Silloin roolit kääntyivät päälaelleen, minusta tuli huoltaja ja äidistä uhmaikäinen lapsi. Äiti kuoli tänä vuonna.
Oikeastaan siinä vaiheessa kun kuulin että äiti käy välillä vauva palstalla lukemassa juttuja.
Kaipaan äitini neuvoja vieläkin.
- Mies 62 vuotta.
Jossain vaiheessa tuo muuttuuu molemminpuoleiseksi. Minä toivon neuvoja lapsilta, he minulta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitini on niin saatanan tyhmä ettei häneltä ole koskaan voinut kysyä neuvoja.
En ole koskaan kaivannut, koska äitini "neuvot" ovat täynnä piikittelyä ja itsekehua. Googlen avulla olen pärjännyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun tajusin, että neuvot hyödyttää ainoastaan häntä itseään. Ohjaili ja manipuloi todella rankalla kädellä.
25-30-vuotiaana minulla oli terveydellisiä ongelmia (oireita jotka myöhemmin selittyivät MS-taudilla) ja kävin lääkäreiden vastaanotoilla ja tutkimuksissa. Itsenäistyin noina vuosina henkisesti. Olin muuttanut toiseen, isoon kaupunkiin joten eivät vanhempani olisi osanneet neuvoa miten asiat täällä hoidetaan ja miten mihinkin paikkaan pääsee. Vielä joskus vähän päälle 20-vuotiaana soittelin varmaan jotain kerran viikossa ja kyselin äidiltäni neuvoa erilaisissa asioissa.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitini ei ole koskaan neuvonut minua.
Kiitos mies 62. Minäkin kaipaan äidin neuvoja vielä 83 v nainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noin 20-vuotiaana, kun ymmärsin eläväni omaa elämääni, enkä 30 vuotta vanhemman, uskovaisen, maalla syntyneen, vastakkaista sukupuolta olevan ihmisen elämää.
Isäni neuvoja kuuntelin vähän pidempään, mutta suodatin niitäkin.
Ps. Entinen avovaimoni aikoinaan suuttui vähän helvetisti, kun ätini neuvoi sitä kodinhoidossa. Äiti olikin opettaja, joten neuvominen oli verissä enemmän kuin taidot.
Vierailija kirjoitti:
Äitini ei ole koskaan neuvonut minua.
Kauhean surullista. Oikeasti. Kun ajattelee missä kaikissa asioissa minua on neuvottu ja missä olen neuvonut lapsiani. Olo sitten kyse pyykin pesusta, sijoittamisesta, arkun kantamisesta tai lampun asentamisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyselen edelleen äidiltä neuvoa 😄 Olen nelikymppinen ja kahden teinin äiti itse :D
Olen 43 ja kaipaan välillä yh äitini neuvoja. Olivat ne hyviä tai eivät.
Siinä kohtaa kun tajusin äidin olevan tekopyhä kaksinaismoralisti, olisinkohan ollut 14.
Vierailija kirjoitti:
Äitini ei ole koskaan neuvonut minua.
Sama. Muutin teini-ikäisenä pois kotoa ja en muista neuvoja kaivanneeni. Tai en ainakaan niitä ole saanut. Rahasta olisi kyllä ollut hyötyä.
Enpä koskaan kysellyt äidin neuvoja. Äiti teki kaiken kummallisesti esim kodinhoito oli mitä sattuu. Minulla on paljon kammoja liittyen likaiseen lapsuudenkotiin. Muutenkin äiti oli tietämätön maailman menosta.
Harvemmin olen kysellyt neuvoja, kun niitä tulee solkenaan ihan kysymättä.
N64
Lopetin neuvojen kyselyn teini-iässä. Mutta vielä toisinaan kyselen jotain jouluruuan valmistusjuttuja. En muuta. Ei 70 vuotias enää pysy nykymaailman mukana. Sitäpaitsi äidin neuvot olivat vähintäänkin kyseenalaisia. Esim. halusin johonkin juhliin pitkiin hiuksiini kiharat. Äidin ratkaisu asiaan oli permanentti. En onneksi mennyt, vaan kaverini teki ne aamulla. Minulla ei koskaan ollut mitään kihartimia tms. Olivat kuulemma turhia.