Ymmärtäkää nuoret että jos kuvittelette elämänne olevan paskaa, niin vanhana se paskaa vasta onkin!

Puhukaa te akat vaan itsestänne. Älkää yleistäkö. 

Vierailija kirjoitti:

Eikä tarvitse odottaa edes vanhuuteen asti vaan keski-ikä riittää. 

Höpöä. Tunnen monia keski-ikäisiä, jotka jäätävän kovassa kunnossa, terveitä ja kroppa tikissä. Samaa ei voi monista parikymppisenä sanoa.  

Vierailija kirjoitti:

No höpö höpö. Olen 70-vuotias, liikuntakyky ja älli tallella. Ainoastaan D- vitamiini käytössä. Rahaa sopivasti. Sosiaalista elämää hieman liikaakin. 

Ei ole höpö höpö. Se, että sinä olet pysynyt hyvässä kunnossa eikä ole tullut sairauksia on hyvä, mutta tämä ei ole yleistä. Hyvin harva on päässyt tuohon ikään ilman sairauksia tai kremppaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikä tarvitse odottaa edes vanhuuteen asti vaan keski-ikä riittää. 

Höpöä. Tunnen monia keski-ikäisiä, jotka jäätävän kovassa kunnossa, terveitä ja kroppa tikissä. Samaa ei voi monista parikymppisenä sanoa.  

Keski-ikäiset vain kuvittelevat olevansa hyvässä kunnossa.. eivät ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikä tarvitse odottaa edes vanhuuteen asti vaan keski-ikä riittää. 

Höpöä. Tunnen monia keski-ikäisiä, jotka jäätävän kovassa kunnossa, terveitä ja kroppa tikissä. Samaa ei voi monista parikymppisenä sanoa.  

Keski-ikäiset vain kuvittelevat olevansa hyvässä kunnossa.. eivät ole.

Tämäpä juuri. Se, että nykyiset parikymppiset ovat huonossa kunnossa ei poista sitä tosiasiaa, etteivät nykyiset keski-ikäiset ole samassa kunnossa kuin olivat parikymppisinä. En tiedä yhtäkään keski-ikäistä joka voisi tehdä kaikkea sitä jota teki parikymppisenä. Tarkoitan tällä heitä joilla oli perusterve nuoruus. En voi (tai en uskalla edes kokeilla) kiivetä pystysuoraa kalliota, kiivetä puuhun ilman apuvälineitä, tehdä kuperkeikkaa, hypätä hyppytornin korkeimmalta tasolta järveen, pompata aamulla sekunnissa ylös sängystä jne. Olkoot keski-ikäinen kuinka hyvässä kunnossa tahansa, niin jo tietyt fyysiset ja psyykkiset muutokset estävät tiettyjen asioiden tekemisen vanhana.

Miten niin vanhuus mukamas kakkua? Ihan mukavaahan tämä on. 

Siksi en aiokaan elää vanhaksi. Elämä ollut yhtä paskaa alusta saakka, niin ei se vanhana ainakaan parane. Sinnittelen, kunnes äidistä aika jättää, sitten ei tarvita enää minuakaan.

Nuorilla enemmän mielialan vaihteluja ja aivot eivät kehittyneet vielä, mikä tuo haasteita

Vierailija kirjoitti:

Nuorilla enemmän mielialan vaihteluja ja aivot eivät kehittyneet vielä, mikä tuo haasteita

Mikä myös tuo positiivisia asioita kuten uusista asioista nauttiminen, uteliaisuus ja rohkeus. Nuoret eivät jämähdä paikoilleen kuten vanhemmiten tahtoo käydä.

Otsikon totuus pätee tulevaisuuden lisäksi myös heti kulloiseenkin hetkeen kun ajattelemme ajatuksen. Jos ajattelemme masentunteita ajatuksia, kehomme masentuu ja kyyristyy hieman ajatusten taakasta? Mitä tekee 10 vuotta masentuneita ajatuksia keholle kauhistuttaa ajatellakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikä tarvitse odottaa edes vanhuuteen asti vaan keski-ikä riittää. 

Höpöä. Tunnen monia keski-ikäisiä, jotka jäätävän kovassa kunnossa, terveitä ja kroppa tikissä. Samaa ei voi monista parikymppisenä sanoa.  

Keski-ikäiset vain kuvittelevat olevansa hyvässä kunnossa.. eivät ole.

Niinpä. Tosiasiassa se ihan peruskunnon ylläpitokin alkaa vaatia kummasti työtä eli se samanlainen treeni mitä nuorena ei enää riitäkään vaan lihakset alkaa hävitä ja kroppa muuttuu jäykäksi vaikka kuinka venyttelee ja joogaa. Lisäksi alkaa tulla kaikenlaisia kolotuksia eikä enää hyppelehditäkään metsäpoluilla puunrunkojen ja kantojen yli kuten ennen.

Nuorena hyvä terveys on suurelle osalle itsestäänselvä asia, poislukien ne, joille dna-arpajaiset tuottivat lyhyen korren jo alkuun.

Kun joku asia on itsestäänselvä niin ei sellaista osaa arvostaa ennen kuin sen menettää ja alkaa kolottamaan. Jälkiviisaana mennyttä aikaa kyllä arvostaa senkin edestä, mutta sekin on virhe vaan pitäisi arvostaa juuri nyt meneillään olevaakin aikaa, koska sitäkin palaat miettimään tulevaisuudessa, kun kolottaa vieläkin enemmän.

En usko, että olet koskaan kokenut asioidesi olevan hyvin. Hmph.

Vierailija kirjoitti:

Nuorena hyvä terveys on suurelle osalle itsestäänselvä asia, poislukien ne, joille dna-arpajaiset tuottivat lyhyen korren jo alkuun.

Kun joku asia on itsestäänselvä niin ei sellaista osaa arvostaa ennen kuin sen menettää ja alkaa kolottamaan. Jälkiviisaana mennyttä aikaa kyllä arvostaa senkin edestä, mutta sekin on virhe vaan pitäisi arvostaa juuri nyt meneillään olevaakin aikaa, koska sitäkin palaat miettimään tulevaisuudessa, kun kolottaa vieläkin enemmän.

Pitää nauttia muttei murehtia liikaa tulevaa. Elämä ei voi perustua siihen, että miettii jatkuvasti nautinko nyt tarpeeksi etten sitten vanhana kadu ja harmittele.

Vierailija kirjoitti:

Vähemmän minun elämäni on nyt 65-vuotiaana paskaa kuin 15-vuotiaana.

Näin minäkin ajattelen. Nuorena teki ihan turhaan draamaa typeristä asioista. Nyt sentään jos tulee valitettua, niin valitan oikeasta syystä. Enkä enää murehdi ulkonäköään kuten nuorena, sekin oli ihan turhaa murehtimista, nätti tyttö olin, enkä koskaan sitä tajunnut. Yökaudet parkua vollotin rumuuttani. Voi voi 🙄

Myös mielenterveys on terveyttä.

Elämä on paskamaista, kun sen oikein ymmärtää. Niin se on aina ollut: hullu maailma täynnä hulluja ihmisiä sanomassa ja tekemässä kaikenlaista hullua. Ainoa asia, jonka ihminen voi elämästä oppia, että se on kärsimystä. Kärsimyksen syy on elämänhimo. Kun elämänhimo katoaa, kärsimyskin lakkaa. Ainoa asia, jotain ihminen voi elämässään rationaalisesti tehdä, on löytää jotain merkitystä tässä kärsimyksessä. Siksi kysymys, mikä on elämäni tarkoitus, on aina yhtä relevantti.

Tää on ihan totta ja kannattaa muistaa sekin että elämästä voi nauttia eri tavoin..Joku on kotona yksin tai kumppanin kanssa ja katsoo laatusarjoja punaviiniä juoden ja joku toinen istuu ravintoloissa tai matkustelee. Joku hoitaa vapaaehtoisena eläimiä tai puuhastelee jotain muuta. On monia eri tapoja lisätä omaa tyytyväisyyttä. Jos kehonsa jättää huomiotta ja laimilyö sitä, on raihnaisempi vanhuus tiedossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikä tarvitse odottaa edes vanhuuteen asti vaan keski-ikä riittää. 

Höpöä. Tunnen monia keski-ikäisiä, jotka jäätävän kovassa kunnossa, terveitä ja kroppa tikissä. Samaa ei voi monista parikymppisenä sanoa.  

Keski-ikäiset vain kuvittelevat olevansa hyvässä kunnossa.. eivät ole.

Tämäpä juuri. Se, että nykyiset parikymppiset ovat huonossa kunnossa ei poista sitä tosiasiaa, etteivät nykyiset keski-ikäiset ole samassa kunnossa kuin olivat parikymppisinä. En tiedä yhtäkään keski-ikäistä joka voisi tehdä kaikkea sitä jota teki parikymppisenä. Tarkoitan tällä heitä joilla oli perusterve nuoruus. En voi (tai en uskalla edes kokeilla) kiivetä pystysuoraa kalliota, kiivetä puuhun ilman apuvälineitä, tehdä

Mitä sitten? Mikä pointtisi on? Keski- ikäinen ei ole vanha siltikään!