Tuoko dementia esiin ihmisen todellisen luonteen?
Joillakin elämänkatsomus muuttuu aurinkoiseksi kun onnettomat kokemukset unohtuvat.
Toiset taas muuttuvat ilkeiksi kun käytöstavat ja normit eivät enää rajoita.
Vai miten on?
Kommentit (17)
Vaikuttaa ehkä sekin mitkä aivo-osat rappeutuvat ensin.
Vierailija kirjoitti:
Ei. Kyseessä on sairaus.
Mikä sen ilkeäksi muuttumisen sitten mielestäsi aiheuttaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei. Kyseessä on sairaus.
Mikä sen ilkeäksi muuttumisen sitten mielestäsi aiheuttaa?
Lue kommentti nr 2 uudestaan
Ei.
Dementiaan kuuluu hyvin usein epäluuloiset, aggressiiviset ja seksuaalisesti virittyneet puheet. Tämä ei riipu ihmisen perusluonteesta, vaan näitä voi tulla kaikille.
Meidän leppoisa ja ystävällinen Mummu puhui yhdessä vaiheessa panemisesta ja #ulleista hoitokodissa ja yritti kouria kaikkia miehiä. Hän ei todellakaan ollut koskaan sellainen ennen sairautta. Tuokin vaihe väistyi aikanaan.
Toivoisin, että omaiset tajuaisivat muistisairauden olevan nimenomaan sairaus, eikä sairastuneen oma valinta. Käytös ei ole enää tahdonalaista, vaan aivoissa tapahtuva rappeuma ohjaa toimintaa. Tätä on usein vaikea ymmärtää, kun yleensä käytös on tahdonalaista ja ihmisellä on valta päättää toiminnastaan. Sama pätee mielenterveyden ongelmiin, esim. kaksisuuntaisuuteen. Käytös ei ole tahdonalaista, vaan sairauden ohjaamaa.
Tähän on pakko vastata vastakysymyksellä: Mikä on ihmisen todellinen luonne?
Dementoituneella henkilöllä on mielestäni todellinen luonne, sillä se on sen yksilön sen hetkinen luonne, mikä on sairauden muokkaama jostain entisestä luonteesta.
Vierailija kirjoitti:
Ei.
Dementiaan kuuluu hyvin usein epäluuloiset, aggressiiviset ja seksuaalisesti virittyneet puheet. Tämä ei riipu ihmisen perusluonteesta, vaan näitä voi tulla kaikille.
Meidän leppoisa ja ystävällinen Mummu puhui yhdessä vaiheessa panemisesta ja #ulleista hoitokodissa ja yritti kouria kaikkia miehiä. Hän ei todellakaan ollut koskaan sellainen ennen sairautta. Tuokin vaihe väistyi aikanaan.
Toivoisin, että omaiset tajuaisivat muistisairauden olevan nimenomaan sairaus, eikä sairastuneen oma valinta. Käytös ei ole enää tahdonalaista, vaan aivoissa tapahtuva rappeuma ohjaa toimintaa. Tätä on usein vaikea ymmärtää, kun yleensä käytös on tahdonalaista ja ihmisellä on valta päättää toiminnastaan. Sama pätee mielenterveyden ongelmiin, esim. kaksisuuntaisuuteen. Käytös ei ole tahdonalaista, vaan sairauden ohjaamaa.
Samanlaisia oireita aiheuttavat monetkin aivoja rappeuttavat taudit, kuten Parkinsonin tauti.
Vierailija kirjoitti:
Tähän on pakko vastata vastakysymyksellä: Mikä on ihmisen todellinen luonne?
Dementoituneella henkilöllä on mielestäni todellinen luonne, sillä se on sen yksilön sen hetkinen luonne, mikä on sairauden muokkaama jostain entisestä luonteesta.
Aivorappeuma aiheuttanut. Otsalohkon rappeuma esimerkiksi heikentää ja tuhoaa tahdonalaista säätelyä.
Parkinsonismissa on häikkää mm. dopamiinissa.
Miten tyhmiä ihmiset ovatkaan.
Kun aivot rappeutuvat, kaikki muuttuu. Miten ja missä järjestyksessä, riippuu siitä, mikä sairaus on kyseessä ja mitkä alueet rappeutuvat ensin. Vastustan koko muistisairaus-sanaa, koska muistin heikentyminen on vain yksi oire eikä usein edes pahin.
Aloituksen ajatuksen kanssa yhtä fiksua olisi ajatella, että verisuonten kalkkeutuminen tuo esiin niiden todellisen olemuksen. Kyse on molemmissa tapauksissa sairaudesta, joka tuhoaa elimiä.
Kyse on siitä, että sairaus yksinkertaisesti tuhoaa aivot. Siihen on ihan turha liittää mitään tekosyvällistä höpinää "todellisesta luonteesta".
Die mentsia.
Die hardly.
Live love laugh.
Ei tuo.