♥ SUURPERHEKUUMEILIJAT ♥ viikko 9

Hei vaan taas kaikille

Ongelmia kerrassaan taas kasaantunut...eikä se ensimmäisenä ole täti. Eilinen meni ensiavussa, jalan tukosepäilyn vuoksi ,mutta sitä ei kuitenkaan löytynyt...sairauteni (vaskuliitti=verisuonitulehdus) aiheuttaa kaikkea kiusaa ja kun oireet ovat niin kaiken kirjavat ei koskaan tiedä mitä seuraavaksi.

Toivottavasti ei nitistä hengiltä mamsellia ja harvoja vieraita minun rööreissäni, eli simoarmeijaa. Parrikaadeille on nyt noustava...taistelemaan sairautta vastaan, revittävä kaikki tieto mitä irti saa ja suunnattava katse tulevaan. Jatkuuko yritystauko ja opiskelu se jää nähtäväksi...jos opiskelu loppuu, alkaa tietysti armoton yrittäminen:))) lisääntymistä ei siis sairaus estä...tuo tietysti mukanaan omat ongelmat, mutta ne eivät loppupelissä ole pahat.



Neppiskin on taas palannut taisteluareenalle...hieno homma, joskus pieni tauko tekee terää, niin palstailussa kun muissakin asioissa:)



Nyt peiton alle selättämään tätä räkätautia joka kaiken kukkuraksi jyllää!

Tulin nyt näyttäytymään.. En tiedä, onko energiaa palstailla täällä vielä kovinkaan paljon. Kurkistus tuotti tulosta, onnea Hönttä hirmuisesti!!!



MINÄ: Kuukauden päästä 24 vuotta täyttävä 3 lapsen äiti. Vanhin on 5v poika, keskimmäinen tyttö 2v8kk ja nuorimmainen tyttö 5kk. Täysimetän vauvaa, eikä menkkoja ole kuulunut, mutta mistäs noita elimistön temppuja aina tietää. Seuraavalle tulokkaalle on siis lupa annettu. Niin, onhan miulla mieskin ;) Perheen pää on 25 vuotias. Asutaan haja-asutusalueella toissavuonna kyhätyssä ok-talossa. Ammattina lähihoitaja ja niitä töitä teinkin tuossa tyttöjen välissä.



Keskimmäinen päiväunilla, mutta esikko ja kuopus näköjään päättivät työllistää, se on moro! -piias-

Palailen tauon jälkeen taas kirjoittelemaan.Kuume on ollut välillä vähän jäissä.On ollut aika rankkaa.Sinällään meidän perheessä on ollut asiat ihan kunnossa,mutta sellaisen tosi ikävän asian aiheutti sukulaisperheemme jota olemme yrittäneet tukea ja auttaa.Eikä asia ole oikeastaan vieläkään ohi vaan jatkuu hiertävänä koko ajan.Mutta eihän me toisten tyhmyyksille mitään voida.Täytyy vain nostaa pää pystyyn ja positiivisin mielin jatkaa matkaa...



Olen käynyt välillä lukemassa sivuja.On ollut mahtavaa lukea plussauutisista.ONNITTELUT kaikille raskautuneille!!!



Meillä edelleen tilanne se, että miehen päätä en ole saanut käännettyä neljännelle raskautumiselle.Kierukka on paikallaan.Olen edelleen hoitovapaalla kuopukseltamme(1v9kk).Kesäksi ajattelin mennä vakipaikkaani töihin.Mies on lasten kanssa kotona kaksi kuukautta.Saa nähdä millainen kaaos tästä kehkeytyy.Voisin omasta puolestani raskautua vaikka heti.Voisin silti käydä kesän töissä.Syksystä jatkan hoitovapaata kunnes kuopus täyttää kolme vuotta.Olisi niin ihanaa saada vielä yksi lapsi.Kaveri pienimmälle.



Täytyy varmaan lopettaa tämä kirjoittaminen.Poika ehtii touhuta vähän liian kauan itsekseen...

yök. eli viimisimpänä nyt minä yökin ja ryökin ja pää on pirskatin kipeä.:(



Rasittavaa, kun ukko ei voi jäädä kotiin hoitamaan lapsia, kun äippä on kipiä :((



Mutta eiköhän tämä taas tästä.



kp. 17-28-30

Koittakaahan selviytyä hengissä tuosta taudista!

Meillä ollaan säästytty tuolta taudilta ainakin tostaiseksi. Kuumeessa ollaanki oltu koko perhe enemmän ja vähemmän.



).( alku kierto on niin perhanan tylsä kun olla ja voi. Kuume kyllä vaikuttaa taas voimistuvan ja ajatus vauvasta alkaa taas enemmän viehättää :o)

täti pitää telttaansa meillä kolmatta päivää ja taitaa sillä olla vieraitakin liuta :o) eilen meni 6 yösidettä!! tänään menossa toinen (vasta) vuoto on todella runsasta... liekö terolutien syytä.



Nyt kiehuu munat yli kypsiksi ! siis kananmunat ;oD



Niiloakseli kp 3

On muuten lähes pahinta tautia mitä tiedän.. :(



Tämän mamman pää on kuin haminan kaupunki, ihan pyörällä. Kerroinkin jo isosta muutoksesta joka tulossa, se nyt tapahtui ja on sulateltavaa. En viitsi sitä näin " julkisesti" kertoa, vaikka tahtoisin, kun en tahdo minua täältä tunnistettavan. Voimia vaan kysyy paljon, ja sopeutumista vaatii. Mieli maassa.. :(



Kuopuskin päätti sitten alkaa kipeäksi, nuhainen on ollut jo pari viikkoa, mutta nyt nostaa lämpöä ja rohisee kovasti. Sairasti keuhkokuumeen tuossa joulun jälkeen, ja kovin tutulta näyttää taas.. Pitää lääkäriin raahata jos vähänkin siltä näyttää. Nukkuu tuolla nyt jo kolmatta tuntia, reppana..



Nyt ei leikkaa ajatus tämän enempää, tulinkin oikeestaan pinoa nostamaan!



Ädä ja pikkupotilas

Pikkuruiset simpat taas touhuissaan marssivat, toinen toistaan tukien yrittävät päästä maaliinsa. Kovasti on nyt ollut liikekannallepanoa viimeaikoina ;)

Jokos sairastupalaiset ovat parantuneet?

Mijorallekin vilkutus, täällä sitä taas ollaan. Yritän kyllä keskittyä nykyisellään muihinkin asioihin ja kyllähän nämä jälkeläiset asioineen pitävät arjessa tiukasti kiinni.



Eipä täältä muuta, imuria lähden taltuttamaan... tai sitä villakoira-armeijaa, joka on vallannut sänkyjen ja sohvan aluset ja pitävät leiriä ja elävät nuorimmaisen armollisesti lahjoittamilla leivänmuruilla. Muuten saisivat olla mutta kun alkavat röyhkeiksi ja käyvät nilkkoihin kiinni.



Neppis the veltostunut siivooja

Aurinko paahtaa lahes pilvettomalta taivaalta, lampoasteitakin kehtais nayttaa +20!

Ruokaa tekee mieli ja onneks valmiinakin tuo on, odottelen tassa hetken etta muksut laittais poydan valmiiks' !

Ei uutta kuuman auringon alla, kavin ' kaunistautumassa' noh ainakin leikkautin karveloni, heh!

Massu kasvaa hitaasti ja varmasti, tanaan alkoi uusi viikkokin, josta olen huokaissut useamman kuin kerran! Seuraava ultra runsaan viikon paasta!

Voikaahan hyvin ja raskautukaa!

- levinia ja Hope rv 12 -

Iltaa vaan kaikille äityleille!



Eli niin siinä kävi, että kun positiivisesta ovulaatiotestistä huolimatta simpat eksyivät matkallansa kanarian auringon alla nautitusta auvoisesta sekstailuhetkestä huolimatta, minä suivaannuin ja painelin apteekkiin hakemaan ehkäisyrenkaan. Jotenkin tuli mitta täyteen koko kuumeilusta ja tarvitsin pienen mietintä hetken. Hyvin määrätietoisesti päätinkin, että meidän lapsiluku neljällä ihanalla lapsella on täysi ja että on aika keskittyä elämässä muihin asioihin... vakuuttelin miehelleni iltaisin kuinka olen tyytyväinen päätökseeni ja kuinka nyt voidaan matkustella ja muutoinkin alkaa helpottamaan kun kuopus tulee kohta kaksi. Mutta öisin näen vaan unia vauvoista ja hurjana unissani heitän ehkäisyrinkulan pois jne... eli en taida oikeasti pystyä olemaan poissa...vauvan kaipuu tekee tuloaan taasen! Eli uudella uholla hengessä mukana!

Ihan sen verran piti tulla piipahtamaan, että eikös ainakin osa porukka ole jossakin yhteisön puolella? Kuinka iso porukka teitä siellä kirjoittelee? Ahkeriakin? Vieläköhän mahtuisi mukaan, ja kuka asiasta päättää?? Mihin voisi ilmoittautua jos tahtoo mukaan?



-kyselyikäinen Ädä- ;)

Pakko tulla kysymään, että ostitteko sen tila-auton? Näin vain sellaisen tuossa kävelylenkillä erään talon pihassa....



Kovasti vauvakuumeinen Opemamma ja viisikko

Olen minäkin uudesta autotallista/katoksesta bongannut oikean värisen pikkubussin=)Meiltä teille ei taida olla kovin pitkä matka...

Suomi on pieni,varsinkin turku;)



Kuumeilemaan tänne vaan mun seuraksi.Pian uskon taas kuluttavani tälläpuolen enempi aikaani=)Tän yhden kun sais ulos...



L rv 37+

Ujosti ilmottaudun mukaan...

Nuorimmaiseni tyttö 10kk odotusaikana tämä palsta oli henkireikäni ja varsinkin ne viimeiset raskaat raskauskuukaudet roikuin odotuspalstalla aina;-)



Olemme suuruusioperhe, minulla neljä edellisestä liitosta ja nyt tuo 10kk yhteinen sulostuttaa arkeamme. Alan pikkuhiljaa lämpenemään ajatuksella vielä toisesta yhteisestä lapsesta, en haluaisi mieheltäni sitä toivetta " kieltää" .

Vanhimmat kaksi poikaani asuvat isän luona ja voin kertoa että tässä talossa hulinaa riittää;-)

Olen joskus kirjoitellu tähänkin ketjuun, mutta kun tuntuu tuo aika olevan niin kortilla, ettei mihinkään repeä, niin on jäänyt vain muiden viestien lueskeluun.



Meillä siis kuusi poikaa, joista nuorimmainen huomenna 9kk. Jo odotusaikana vannoin pyhästi, että meidän lapsiluku on täynnä. Varsinkin kun mies oli ehdottomasti samaa mieltä Odotusaikana oli myös suuri huoli lapsesta, jolla epäiltiin kaikenlaisia kehityshäiriöitä. Näin ollen jo pelko sairaasta lapsesta sai uskomaan etten enää halua lapsia, en uskalla ottaa sitä riskiä ettei kaikki olekaan kunnossa. Nyt kun tuo pieni mies on kaikkine pikkuvikoineen (suulakihalkio, astma ja allergiat, hypotonia jne.) ja arki on julmetun raskasta välillä lukuisine sairaalareissuine niin minulle tulee vauvakuume.



Kyllä on ihminen kummalllinen ja kaikkein oudointa on, että miehenikin olisi tekemässä innolla uutta vuvaa. Nt itseasiassa olen minä se joka yritän hillitä tätä intoa ja ajatella järjellä. Kai tämä on niin kroonista, menee vissiin jo sairauden puolelle:)



ja ponnari, kuvauksesi perusteella taidankin tuntea sinut ihan siviilissä, tunnistatko minut tästä tarinasta?

5xmamma!

Tottahan nyt sinut tunnistin!En olisi ehkä ilman vihjettä, mutta nyt kuitenkin...Olis hauskaa taas odotella vauvoja samaan aikaan;-)))

Meilläkin menee näin, että mies haluaa enemmän vauvaa ja toisaalta sen kyllä ymmärränkin, kun hänellä on vasta tämä yksi lapsi. Itse mietin kaikkia käytännön seikkoja ja tulevaisuutta ja pärjäämistä ja..ja.. Syitä kyllä löytyisi kieltäytyä kunniasta synnyttää hälle toinen vauva, saada taas lisäkiloja ja raskausarpia puhumattakaan kaikista muista vaivoista, mutta sydäntä ei ole kieltää häneltä kokea isyyden ihmettä toistamiseen, joten täällä ollaan ja yritystä ilmassa, katsotaan mitä tapahtuu;-))

Minä tosiaan yllätän taas itseni yhä useammin lukemasta näitä vauvakuumesivuja vaikka meillä seitsemäs lapsi on kyllä vielä täysin harkinta asteella. Kun tuntuu niin usein ettei oikein jaksa tätäkään arkea. Lähinnä tuon kuopuksen sairastelujen takia on yöunet jääneet jo pidemmän aikaa todella lyhyiksi.



Tuo vauvojen odotus yhtäaikaa on jo aika huvittavaa, ollaan taidettu olla joka kerta yhtä aikaa raskaana? Meidän pojathan vuosimalleja -93,-96,-97,-99-04 ja -06. no ainakaan tänä vuonna ei enää ehdi ja mitä isommaksi tuo kuopus kasvaa niin sitä raskaammalta tuntuisi aloittaa taas alusta ja toisaalta itkettää ja surettaa etteikö enää koskaan saa kokea tuota raskautta kaikkine vaivoineen ja niitä ihmeellisiä hetkiä synnytyksen jälkeen kun koko maailma kilpistyy vain tuohon uuteen ihmiseen.



Ja tietysti huolettaa jo taloudelliset seikatkin, kun kuitenkin olisi kiva matkustella ja kaikkea muuta eikä aina pihistellä. Varsinkin kun nuo lasten vaatteet ovat oikea intohimo ja niihin uppoaa jo nyt hirveitä summia rahaa. Joten jos järjellä ajattelee niin meidän perhe on valmis, mutta toisaalta mitä ihmettä minä sitten tällä palstalla teen, joten...

Ihan ensiksi Höntälle onnittelut plussasta!!!!!!



Meille ei mitään ihmeellistä. Töitä ja kotihommia..



Kuume vaivaa edelleen (vauvakuume siis) mutta yritän sinnitellä. Taidanpa odottaa että Leanna tekee mulle seuraa:) On niin monta vanhaa konkaria jo siirtynyt tuonne odotuspuolelle, ja meikäläinen täällä aina vain soutaa ja huopaa jne.



Nyt menen korjaamaan ruokatarvikkeet pois pöydästä ennenkuin kuopus ne levittää taas. Kyllä muuten eilen oli ihan pakko myöntää että ei ole vauvaa enää meidän talossa kun kuopus täytti sen 2v. Jotenkin tuo 2 on sellainen rajapyykki että sitten ei auta vaikka mitenkä pitäis pienenä.



Medison+5

meidän kuopus on 2v 2kk ja jätti vaippansakkin pois kuukausi sitten ja syöttötuoli meni toissapäivänä varastoon :o( nyyh.



).( kp:t 26/27 ja aconin 10 odotaa kaapissa kärsimättömänä :o) jos kuitenkin aamuun asti jaksaisin odottaa testausta. Tykkään testata yksin kotona niin mies ei ole siinä höösäämässä koska reaktioni voi olla mikä tahansa riippuen testin tuloksesta :o) Kolmatta kun testasin ja sain plussan (odottamattoman) niin itkin hysteerisesti keittiön nurkassa kun mies tuli kotiin :o) mies sitten tokaisi ettei se plussa nyt itkun aihe ole! höpsö! ;o) Lapset luuli minun seonneen.



Niiloakseli kp 26/27 yrittää vastustaa testin huutoa (se ihan varmasti huutaa tuolla vessassa mua...)

Julma täti on lähtenyt ja pitkään se viipyikin. Oli taas niin rehevänä ja runsaana paikalla. Ei olisi uskonut, että niinkin pieni luontokappale kuin Uljas Voitto oli hengiltä.. siitä verimäärästä päätellen oli kuin isompikin karpaasi olisi teurastettu.

Anteeksi nyt tää synkeä aloitus mutta todellisuudessa mukana ollaan taas uusin voimin. Tilasin jopa taas ovistikkuja.. kunnon kontrollifriikki iski ja taas tutkitaan milloin mamselli palailis kuvioihin mukaan.

Ihan itseni takia pysyttelin pois koneelta ja yritin keksiä muuta puuhaa.

Vähän selailin vanhaa pinoa ja nostalgiaa tuntui olevan mukana. Oli vauvoja ja entisiä tulevia kuumeilijoita.

Tuulitiille, että ymmärrän oikein hyvin, ettei haluaisi julkistaa raskautta, saada onnitteluja ja sit pudota korkealta ja kovaa. Se kellä onni on, se onnen kätkeköön.. Otanpa neuvosta vaarin ;)

Ihanaa odotusta Levinia, Leanna, Tuulitii, Misti, Risella ja monet monet muut.

Ädälle kiitos voimahaleista ja hienoa, että olet päässyt eteenpäin ja elämä taas voittaa.



Nyt on äidin mentävä..



Neppis kp8

Laiskaksi olen tullut kirjoittelemaan jotenkin on ollut ihan alavireinen tunnelma kun kaikenmaailman tropeista ( clomit ja terot ) huolimatta haikara ei meillä päin lentele vaan täti punainen kuukaudesta toiseen kaartaa pihaan punaisella ferrarillaan..



Olen tässä puolitoista viikkoa ollut vapailla ja talvilomalla ja huomenna pitäis taas kiltisti kipittää töihin ja jaksaa pääsiäiseen asti ( siihen on 5 kokonaista viikoa ja kuudes on pääsiäisviikko ) !!

Pääsiäisenä olisi tarkoitus mennä sukulaisvierailulle pohjoiseen, mutta katsotaan nyt miten suunnitelnmat toteutuvat ??



omaa (.) sen verran että nyt ollaan menossa kp 11/28-36 ja tässä kierrossa en aio syödä sen enempää clomeja kun terojakaan, ne saa minut ihan raivopäiseksi ja aiheuttavat vaikka jos mitä oiretta mm jatkuvaa kuvotusta ja päänsärkyä jne.



Riisipuuroa täällä iltapalaksi keittlen ja pesukonekkin linkoaa juuri joten tämä tällä erää ja painun jatkamaan pyykkishowtani !!



Isotikru