Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Yksinäisyys pelottaa
26.12.2024 |
Olemme puhuneet mieheni kanssa, että eroamme. Asia ei tullut kummallekaan yllätyksenä ja olemme hyvissä väleissä.
Minulla ei ole paljon ystäviä, eikä sukulaisia ja mieheni on ollut tukeni ja turvani.
Olen aivan rikki ja ahdistus ja pelko yksinäisyydestä kalvaa minua. Olen introvertti, enkä tutustu helposti uusiin ihmisiin. Pelkään, että jään eron jälkeen paikoilleen ja muu maailma jatkaa menoaan.
Onko muilla ollut samankaltaisia tuntemuksia ja miten olette päässeet niistä eteenpäin? Haluaisin vain meidän hyvien aikojen parisuhteemme takaisin, vaikka tiedän, ettei se ole mahdollista..
Kommentit (26)
Pystyn kyllä olemaan yksin, mutta ajatus pitkäaikaisen elämänkumppanin menettämisestä ahdistaa, pelottaa ja tekee minut surulliseksi.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten voit olla intovertti kerta pelkäät yksinoloa? Nuohan on ihan ristiriidassa.
Olet oikeasti siis ujo ja sosiaalisesti kömpelö ekstrovertti.
Ollaan niin vaikeasti lopunajoissa, että ei ole tulossa mitään *elämää joka menee eteenpäin*.
Vierailija kirjoitti:
Pystyn kyllä olemaan yksin, mutta ajatus pitkäaikaisen elämänkumppanin menettämisestä ahdistaa, pelottaa ja tekee minut surulliseksi.
-ap
Eron jälkeen lataat kännykkääsi tinder/bumble/hinge/okcupid/facebook dating niin et jää yksin.
Tarkoitan sitä, että osaan kyllä yksin..mutta tarkoitan enemmän yksinololla sitä, että minulla ei ole ihmistä kenen kanssa suunnitella tulevaisuutta, kenelle kerron haaveistani tai peloistani. Tai jos jotain sattuu, niin en voi enää ensimmäisenä soittaa miehelleni vaan se on sitten joku muu :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tarkoitan sitä, että osaan kyllä yksin..mutta tarkoitan enemmän yksinololla sitä, että minulla ei ole ihmistä kenen kanssa suunnitella tulevaisuutta, kenelle kerron haaveistani tai peloistani. Tai jos jotain sattuu, niin en voi enää ensimmäisenä soittaa miehelleni vaan se on sitten joku muu :(
Ymmärrän, mutta eihän sinulla ole tuollaista tälläkään hetkellä. Koska jos olisi, ette eroaisi. Tsemppiä uuteen elämänvaiheeseen, hyvin se menee:)
Kiitos sinulle rohkaisevista sanoista Tuntematon varmaan pelottaa aina ja jälkikäteen vasta huomaa, että oli jäänyt liian pitkäksi aikaa roikkumaan tuttuun ja turvalliseen suhteeseen, vaikka oikeasti siitä ei enää saanutkaan sitä mitä parisuhteesta kaipaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haet vain tarvittaessa apua läheisriippuvuuteesi ja kaikki menee hyvin. Alussa tietysti ahdistaa nää tämmöset erojutut. Se on normaalia. Anna aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla loppui 16v parisuhde ja alamäki alkoi. On yksi aikuinen lapsi mutta en hänelle halua yksinäisyyttäni purkaa. En tiedä mikä olen mutta on vaikeaa luoda suhteita ihmisiin. Kaipaan perhettä jota ei koskaan ole ollut. Äitini on vaikea, muistisairautta jne. Sisaruksiin ei yhteyttä. Tykkään käydä yksin elokuvissa jne mutta silti tämä yksinäisyys syö minua koko ajan. Voi kai introverttikin kaivata yhtä hyvää ihmissuhdetta?
Mielestäni introverttiys ei tarkoita sitä, että haluaa olla vain yksin. Koen olevani introvertti, ja haluan merkityksellisiä, syvällisiä ihmissuhteita, enkä vain sitä, että kunhan on jotain seuraa niin se riittää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tarkoitan sitä, että osaan kyllä yksin..mutta tarkoitan enemmän yksinololla sitä, että minulla ei ole ihmistä kenen kanssa suunnitella tulevaisuutta, kenelle kerron haaveistani tai peloistani. Tai jos jotain sattuu, niin en voi enää ensimmäisenä soittaa miehelleni vaan se on sitten joku muu :(
Ymmärrän tuon pelon, samalla se on vain pelko, ei todellisuus. Jos haluat, niin aika varmasti uuden kumppanin löydät.
Sitten miettisin tarkasti sitä, että kuinka hyvä lähtökohta pelko on suhteelle. Mitä ovat ne asiat, joita et voisi hoitaa itse, jos esim sattuu jotain?
Ole aikuinen ennen kuin menet seuraavaan suhteeseen!
Yksinäisyydessä ei ole mitään pelättävää. Et edes jää yksin: onhan sinulla sinut.
Jokaisen ihmisen on pärjättävä itsensä kanssa. Emme voi ulkoistaa hyvinvointiamme muiden varaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosi hyviä näkökulmia teillä. Minulla on varmasti jonkintasoista läheisriippuvuutta.. Minun olisi ensin hyvä löytää itseni, nauttia omasta seurassani ja vasta sitten miettiä uutta suhdetta.
- ap
Vierailija kirjoitti:
Tarkoitan sitä, että osaan kyllä yksin..mutta tarkoitan enemmän yksinololla sitä, että minulla ei ole ihmistä kenen kanssa suunnitella tulevaisuutta, kenelle kerron haaveistani tai peloistani. Tai jos jotain sattuu, niin en voi enää ensimmäisenä soittaa miehelleni vaan se on sitten joku muu :(
Ei minullakaan ole, ei ole koskaan ollutkaan toisin kuin sinulla ja minulle on sanottu monta kertaa että pitää osata olla yksin, koeta pärjäillä, kaikki me ollaan lopulta yksin yms. Että koeta nyt vaan pärjätä sinäkin! Sinulla on sentään joskus ollut joku ja on jotain kavereita.
Vierailija kirjoitti:
Tarkoitan sitä, että osaan kyllä yksin..mutta tarkoitan enemmän yksinololla sitä, että minulla ei ole ihmistä kenen kanssa suunnitella tulevaisuutta, kenelle kerron haaveistani tai peloistani. Tai jos jotain sattuu, niin en voi enää ensimmäisenä soittaa miehelleni vaan se on sitten joku muu :(
Niin tai sitten et voi soittaa kenellekään, koska ei ole ketään. Mutta huoli pois, kyllä siihenkin tottuu. Toki et enää sen jälkeen ole oma itsesi etkä yhtään se sama ihminen kuin aiemmin, koska yksinolo jättää jälkensä mutta sen jälkeen se ei enää pelota.
Halauksia sinulle! Toivottavasti saat vielä elämääsi jonkun henkilön, jolle olet tärkeä ja joka on sinulle.
Vierailija kirjoitti:
Älä eroa. Hankkikaa apua, kun kerran on hyvät välitkin.
Tämä ei valitettavasti ole vaihtoehto. Itse olisin vielä valmis koittamaan, mutta puoliso ei.
- ap
Alue: Aihe vapaa
Olet henkisesti heikko jos et hetken pysty olla yksin.