Dingo elokuva

Olen viettänyt lomiani Porissa vuodesta -82 lähtien, mutta ainoa kerta, kun olen törmännyt Neumanniin, tapahtui Lontoossa v.-89. :D No siellähän Nipa taisi käydä aika usein. Ja miksipä ei olisi käynyt, sillä Lontoo on aivan huikea paikka.

Aion katsoa elokuvan! Vaikka olenkin metallimusiikin suuri ystävä niin pieni Dingo-fani asuu sisälläni. Hyvän bändin tunnistaa mielestäni siitä että pystyy kuuntelemaan koko levyllisen musiikkia ilman tarvetta skipata biisejä ja Dingon kohdalla tämä vaatimus täyttyy. Kaiken lisäksi osaan laulaan melkein kaikkien biisien mukana, tätä voin kyllä ainoastaan yksinollessa harrastaa. Mutta juu, Dingon tarina kiinnostaa kovasti ja aion mennä leffan katsomaan!

Olin 17 kun "Sinä ja minä" ilmestyi ja Dingo oli tärkeä osa nuoruuttani (vaikkakin siihen sifonkihuivi yms. touhuun olin jo liian vanha). Odotin elokuvalta paljon mutta se oli pettymys. Päällimmäiseksi jäi tylsyyden tunne. Miten Dingosta saa tylsän elokuvan?? Se vaatii jo taitoa. Minusta elokuva ei ollenkaan onnistunut välittämään sitä Dingo-huumaa ja miten tärkeä heidän asemansa silloin oli.

Olisi ollut järkevämpää keskittyä vain niihin muutamaan suuruuden vuoteen. Yritys tehdä elokuva koko elämästä isätraumoineen oli aina tuhoon tuomittu. Kun elokuva kestää max.. pari tuntia (ja tämähän oli lyhyempi) niin ei siihen kertakaikkiaan kaikkea mahdu). 

Esim.. Gyllene Tider -bändistä kertonut "Sommartider" teki ratkaisun näyttää bändin kymmenien vuosien urasta vain neljä-viisi tärkeintä. Loput kuitattiin muutamalla lauseella elokuvan lopussa. Siinä oli ihan erilainen intensiteetti ja kiinnostavuus. Ja enemmän musiikkia! 

Vierailija kirjoitti:

Olin 17 kun "Sinä ja minä" ilmestyi ja Dingo oli tärkeä osa nuoruuttani (vaikkakin siihen sifonkihuivi yms. touhuun olin jo liian vanha). Odotin elokuvalta paljon mutta se oli pettymys. Päällimmäiseksi jäi tylsyyden tunne. Miten Dingosta saa tylsän elokuvan?? Se vaatii jo taitoa. Minusta elokuva ei ollenkaan onnistunut välittämään sitä Dingo-huumaa ja miten tärkeä heidän asemansa silloin oli.

Olisi ollut järkevämpää keskittyä vain niihin muutamaan suuruuden vuoteen. Yritys tehdä elokuva koko elämästä isätraumoineen oli aina tuhoon tuomittu. Kun elokuva kestää max.. pari tuntia (ja tämähän oli lyhyempi) niin ei siihen kertakaikkiaan kaikkea mahdu). 

Esim.. Gyllene Tider -bändistä kertonut "Sommartider" teki ratkaisun näyttää bändin kymmenien vuosien urasta vain neljä-viisi tärkeintä. Loput kuitattiin muutamalla lauseella elokuvan lopussa. Siinä oli ihan erilainen intensiteetti ja kiinnostavuus. Ja enemmän musiikkia!&

Mä taas olen fanina sitä mieltä, että kaikkihan ne suuruuden vuodet tietää ja on nähneet ja niistä löytyy pilvin pimein dokkareita ja lehtijuttuja, jos kiinnostaa. Toki olisin niitä hetkiä enemmän elokuvaan mahduttanut ja esimerkiksi Neumannin merilläoloa enemmän, mutta ei kai tuosta ollut tarkoituskaan mitän kolmetuntista eeposta tehdä. 

Mun mielestä Neumann on biisinkirjoittajana jäänyt aika lailla muiden varjoon ja tosiaan kamppaili aika tavalla isäsuhteessaan, ja myöhemmin sitten bändin paineissa. On todella aliarvostettu ollut kauan, nyt vasta olen lukenut, että esimerkiksi edesmennyt Alexi Laiho on nostanut Nimeni on Dingo-levyn kaikkien aikojen parhaiden debyyttien joukkoon. 

Joku puhui sanoituksista - onhan niitä vähemmän "vakavia" ja sitten vähän deepimpää. Nimeni on Dingo on aivan täydellisen rosoinen debyyttilevy, jossa mennään laidasta laitaan. Mutta ainakin omasta mielestä esimerkiksi Lähetyssaarnaajan teksti on oikeasti näin 35 -vuotiaanakin kaunis. Kolmannen levyn Mirah ihan tajuttoman upea vaikka kertsi vähän latistaakin. Näin muutama esimerkki. Kerjäläisten Valtakunnalla on paljon parempiakin tekstejä kuin Autiotalo (joka on myöskin rakkauslaulu Marikalle). Kirjoitan, Tuulen Viemää...

Jos Dingo kiinnostaa, niin Youtubesta löytyy esimerkiksi dokkari Kunnian Kentät. Ehkä oma lemppari ja käy aika kattavasti läpi bändin vaiheita.

80-luku oli hienoa turvallista mamutonta joukkoraiskauksetonta aikaa.

Musiikilliset arvot hukkuivat ulkomusiikillisten alle.

Näin naisilla aina.

Ap, olet katsonut fiktiivisen elokuvan, et mitään objektiivista dokumenttia.😂

Kiitos 43.  Olisko muilla kommentteja itse elokuvaaan? Kannattaako entisen fanin mennä katsomaan? 

Vierailija kirjoitti:

Musiikilliset arvot hukkuivat ulkomusiikillisten alle.

Näin naisilla aina.

Kirjoitinkin tuola ensimmäisessä kommentissani, että mahtoi olla siihen maailman aikaan aika fresh tytöille ja naisille, että joku mies lauloi rakkaudesta, kaipuusta jne. vaihteeksi kauniisti, eikä tosiaan aina sitä iänikuista kirves ja hanki tai viidestoista yö-menoa. Sellaiseen on teinityttöjen vähän vaikea samaistua, en samaistunut itsekään kuin vasta aikuisena on tajunnut niidenkin hienouden. 

Ja tosiaan Alexi Laiho ei tainnut olla nainenja esimerkiksi Kaarle Viikate on myös kehunut tuon Nimeni on Dingo levyn jossain haastattelussa. Silloin oli poikien ja miesten vähän vaikea myöntää tykkäävänsä. Nyt voidaan jo myöntää.

Vierailija kirjoitti:

80-luku oli hienoa turvallista mamutonta joukkoraiskauksetonta aikaa.

tää

Olihan tuo, suomalainen elokuva. Odotin vähän enemmän, jotain. Mutta muutamat asiat osuivat ja upposivat, se hysteria etenkin. Muistan kuinka keikkabussin ympärillä ja perässä juoksi hysteerinen lauma. Voisi kuvitella, että se on vaan hauskaa, mutta kyllä se vaikutti välillä joltain world war Z porukalta eikä innokkailta teinitytöiltä. Siellä bussin sisällä oli varmasti pelottavaa.

Bändin jäsenillähän oli perheitäkin, Jontulla vaimo ja lapsia, muistaakseni? Voin muistaa väärinkin. Mutta kaikki tuo oli jätetty pois. Jotenkin toi elokuva oli kylmä? Kalsea? Lattea? Karsittu?

Oikeasti olisi voinut enemmän laittaa lihaa siihen runkoon. En silti kokenut, että olisin maksanut turhasta.

Oikeiden kuvien/kuvanauhojen/äänitteiden käyttö oli hieno oivallus.

Vierailija kirjoitti:

Kiva elokuva, pääosan esittäjä huomattavasti komeampi kuin oikea Neumann. 

Kannattaa kuunnella myös YLE Areenasta kuunnelma Dingosta, jos edelleen löytyy. 

Tää pääosan esittäjä oli kyllä komea ja mielenkiintoinen uusi tuttavuus, pitikin heti tsekata että mitä muita rooleja on tehnyt, mutta olikin ihan tuore kasvo, eikä hirveesti muita roolitöitä löytynyt. Toivottavasti nähdään jatkossa lisää!

Up

Kävin eilen kattomassa tän ja jäi aika lattee fiilis. Ganesiin verrattuna täysfloppi, joka ei sekään mikään maailman paras leffa ollut, mut siitä tuli edes jonkinlainen rokkibändi fiilis.

En usko, että Neuman oli oikeesti noin kusipää jätkä mitä leffa anto ymmärtää tai että muut bändin jäsenet olis olleet tuolla tavoin sen marionetteja.

Eniten mua kuitenki ärsyttää, että bändin muut jäsenet oli häivytetty täysin leffan taustalle. Parempi nimi leffalle olis ollut Neumann.

Mulla sama mielipide ku monilla muilla katsojilla eli en ymmärrä miten Dingosta, joka oli aikansa iso ilmiö saa näin tunteita herättämättömän leffan. Ihan ku olis minkä tahansa humppabändin matkaa seurannu.

..jatkan vielä edellistä. Mua tosiaan häiritsi myös se, ettei Neumannin näyttelijä näyttänyt Neumannilta. Lisäksi Neumannin edesmenneen isän sotkeminen mukaan leffaan noin isossa roolissa oli vähintääkin tökeröä. En tiedä mitä käsikirjoittajan päässä liikkui.

Odotan elokuvaa Erkki Junkkarisesta. Tapani Kansasta. Hiski Salomaasta ja Kari Peitsamosta.

Aku Louhimies voisi ohjata kaikki ja pääosassa voisi olla kaikissa sama Abukat Mussein.

Vähän Porrrnoakin mukaan vielä.

Vaikeaa isäsuhdetta käsiteltiin liikaa. Se ei ollut millään lailla kiinnostavaa.

Neumann ja tyttöystävä eivät näyttäneet oikealta pariskunnalta. Oli aika outoa, että ensimmäisellä tapaamisella Neumann muka rupeaa kanniskelemaan tuhdinkokoista tyttöä. 80-luvulla ihmiset olivat poikkeuksetta hoikkia.

80-luvulla ei ollut tavallista olla noin treenattua kroppaa, kuin Neumannin näyttelijällä. 

Pyhä Klaani oli ja on pettymys, mutta on sillä levyllä hyviäkin biisejä. Kunnian kentät olisi tehnyt levystä paremman.

Levy-yhtiöt eivät kiinnostuneet Dingosta, koska ne demoversiot olivat aika huonoja. Pave Maijanen kirkasti Neumannin visiot biiseistä ja soundista. Viimeisillä keikoilla Dingo kuulosti aika karmealta, kun yrittivät olla "uskottava" rockbändi ilman Pave Maijasen hiomaa tyyliä.

Dingon kaksi ekaa levyä ovat äärettömän hienoja ja muillakin levyillä on hienoja biisejä.

Vierailija kirjoitti:

Kuka oli vaalea nainen joka jutteli Nipan kanssa hautajaisissa?

Oisko ollu Marika. Näin minä asian käsittäisin että Marika vanhana.

Eipä juuri synnyttä keskustelua täällä tämä elokuva näköjään, vaikka tilastojen mukaan sitä on käyty katsomassa.

Olin fani, siis yksi niistä jotka päivystivät esim Takomotien studiolla aamusta iltaan kun huhu kiersi että Dingo levyttää. Siinä porukassa oli ihan kunnon groupieitakin, jotka leuhkivat meille nuoremmille lähikontaktistaan ja bileistään bändin poikien kanssa. Itse pàäsin kerran backstagelle keikan jälkeen porukan mukana, mutta jäin värikkäämpien fanien varjoon. Ihan hyvä niin, olin kuitenkin suht kunnollinen teini :)

Leffa tarjosi hauskan flashbackin noihin aikaisiin teiniaikoihin. Silti aivan selvää, että paljon oli ihan silkkaa fiktiota ja dramatisointia. 

Olin silloin aikoinaan mukamas kuolettavan rakastunut Nipaanmutta niin ne ajat muuttuu