missä iässä teillä lapsen osallistuminen kotitöihin on alkanut olla pakollista?
meillä poika kohta viisi, ja osaa kattaa pöytää, viedä ja tuoda tavaroita, siivota leluja, laittaa vaatteensa riisumisen jälkeen yhteen paikkaan, katsoa 2 min ettei pikkuveli kippeä mihinkään jos äiti käy yläkerrassa ym... Tähän mennessä on kaikki perustunut kehumiseen ja omaan osaamisesta riemuitsemiseen... Ainoa "pakollinen" homma on ollut omien lelujen siivous, muuta on saanut tehdä jos huvittaa, ja sitten on kehuttu.
Olen alkanut miettiä, että kohta ehkä voisi alkaa olla niin, että jos pyydetään kattamaan pöytää, niin se myös katetaan. Missä vaiheessa teillä on alkaneet pienet velvollisuudet? Mikä on sopiva hetki, että lapselta ei vaadita liian pienenä liikaa, mutta että lapsi ei myöskään opi elämään pellossa, mitä voi olla vaikea myöhemmin muuttaa?
Ihan oikeesti, hyvin oot kasvattanut.
Ajattelisin että siinä viimeistään kouluikäisenä vois olla tämmöisiä että petaa sänkynsä, tyhjää tiskikonetta, vie roskia, pitää oman pöytänsä siistinä ja siivoaa huonetta siivouspäivänä. Meillä tuon toteutuminen on sidoksissa viikkorahaan (joka on kylläkin pieni) eli sitä ei saa, jos kotihommia ei tee. Joskus mulla oli ihan listoja jääkaapinovessakin, että mitä kuuluu tehdä ja sitten rastitin ja sen mukaan sai sitten viikkorahan, Mutta se on niin vaivalloista useamman lapsen kanssa että nykyään annan sopivaksi katsomani määrän tehtäviä ja ne pitää kyllä tehdä.
Mut kyllä ihan nuoresta voi opettaa tuota omien jälkien siivoamista ja astioiden viemistä tiskipöydälle, heti kun se fyysisesti on mahdollista. Aluksi se on niinkuin leikkiä. Ja äiti tekee siinä mukana, esim. meillä ei tule pienten siivoamisista mitään, ellen minä ole kanssa keräämässä niitä legoja.