Miksi juuri jouluna suru iskee niin kovana?

Tuntuu hankalalta sanoa mitään. Kun ei saa käsitystä onko he halunneet lähteä (vaikka kumppani) vai kuolleet. Ja miksi on monta kerralla poissa. Ja etsitkö lohdutusta palstalla, ymmärrystä vai soitatko sukulaiselle. Tai haluatko surra kauheasti kärsien, vai irrottaa osasta ja onko joku muu vielä kanssasi sukulaisista, puhelimen päässä. Tai suretko poissaoloa kun ei ole yhdessä vai etsitkö turvaa jos joku kuoli. Ei oikein ole käsitystä mistä kyse. Joku muu osaa kai vastata.

Tee työsi kunnolla niin edes yksi osa alue olisi reilassa.

Tottakai se jouluna tuntuu, kun yksi kerraallaan on poissa. Ei ole joulut enää entisiä.

Koska ihmiset viettävät joulua kaikkein läheisimpien ja rakkaimpien ihmisten kanssa ja kun itse on yksin, niin kovin konkreettisesti tajuaa ettei itsellä ole sellaisia. Ei toki aina näin mene , itse olen aina ollut  jouluna  muiden seurassa ja tuntuu että voisin olla joskus yksinkin . Ymmärrän kuitenkin että jos on aina jouluna yksin , saattaa se tuntua kovin surulliselta. Sinulla on varmasti muistoja jouluista, jolloin vietit niitä muiden kanssa. Käy vähän muistoissa ja sitten teet mitä ikinä haluat. Ei tarvi tehdä kompromisseja.

Ehkä jouluna kun touhuaminen loppuu tunteilla on aikaa ja tilaa nousta pintaan kun mielesi rauhoittuu. Jouluun liittyy myös yleensä muistoja läheisten kanssa vietetyistä jouluista. Anna surun tulla mutta voisiko sitä pehmentää kiitollisuudella kauniista muistoista? 

Naiset ei oo koskaan yksinäisiä aina on parisuhde ja seksiä. Joten jos oot nainen nii älä ruikuta

Minulle ei ole tullut surua jouluna. On niin kauniita muistoja lapsuuden jouluista mummolassa, joissa vietin vanhanaikaista joulua isovanhempien kanssa maaseudulla. 

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu hankalalta sanoa mitään. Kun ei saa käsitystä onko he halunneet lähteä (vaikka kumppani) vai kuolleet. Ja miksi on monta kerralla poissa. Ja etsitkö lohdutusta palstalla, ymmärrystä vai soitatko sukulaiselle. Tai haluatko surra kauheasti kärsien, vai irrottaa osasta ja onko joku muu vielä kanssasi sukulaisista, puhelimen päässä. Tai suretko poissaoloa kun ei ole yhdessä vai etsitkö turvaa jos joku kuoli. Ei oikein ole käsitystä mistä kyse. Joku muu osaa kai vastata.

No siis en hae mitään lohtua tai turvaa täältä, yleisesti vain pohdiskelin miksi suru tuntuu jouluna erityisen pahalta. En taida olla ainoa, joka näin kokee, koska surevien joulusta on keskusteltu täällä ennenkin.

"Monta on kerralla poissa" koska rakkaat ihmiset kuolevat yksi kerrallaan. Muutaman vuoden sisällä meni monta. Osa vanhoina, osa liian nuorina. Molempia kaipaa yhtä lailla.

Vierailija kirjoitti:

Naiset ei oo koskaan yksinäisiä aina on parisuhde ja seksiä. Joten jos oot nainen nii älä ruikuta

Haista paska. Minä olen nainen mutta minulla ei ole parisuhdetta eikä seksiä. Kävin äsken lapseni haudalla. Joulu on samanlainen surun päivä kuin kaikki muutkin päivät. Ei hätää.

Vierailija kirjoitti:

Koska ihmiset viettävät joulua kaikkein läheisimpien ja rakkaimpien ihmisten kanssa ja kun itse on yksin, niin kovin konkreettisesti tajuaa ettei itsellä ole sellaisia. Ei toki aina näin mene , itse olen aina ollut  jouluna  muiden seurassa ja tuntuu että voisin olla joskus yksinkin . Ymmärrän kuitenkin että jos on aina jouluna yksin , saattaa se tuntua kovin surulliselta. Sinulla on varmasti muistoja jouluista, jolloin vietit niitä muiden kanssa. Käy vähän muistoissa ja sitten teet mitä ikinä haluat. Ei tarvi tehdä kompromisseja.

Tämä on kyllä totta.

Hassua kyllä, en tunne oloani yksinäiseksi jouluna. Se on nimenomaan se suru niitä tiettyjä poismenneitä kohtaan, joka iskee vasten kasvoja. Ei mikään sellainen yleinen kaipuu, että "olisipa joku". Tuntuu vain normaalia karummalta tiedostaa, että niitä poismenneitä ei enää ole.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä jouluna kun touhuaminen loppuu tunteilla on aikaa ja tilaa nousta pintaan kun mielesi rauhoittuu. Jouluun liittyy myös yleensä muistoja läheisten kanssa vietetyistä jouluista. Anna surun tulla mutta voisiko sitä pehmentää kiitollisuudella kauniista muistoista? 

Totta. Minulla on paljon kiitollisuutta kauniista muistoista, ja ylläpidän uskollisesti rakkaita perinteitä lapsuudenkin jouluista, vaikka niiltä ajoilta ei ole jäljellä enää ketään. Velikin kuoli muutama vuosi sitten. En ole vielä kovin vanha (nelikymppinen), joten kestää kai aikansa tottua tähän tilanteeseen.

Toivottavasti aloitukseni ei vaikuttanut siltä, että jotenkin pyöriskelisin surussa ja katkeruudessa näin jouluna. Sehän tässä hassua onkin, että minä rakastan joulua! Se tuottaa minulle paljon iloa. Mutta aattona tulee jostain syystä normaalia vahvempana tuo tietoisuus siitä, että kuolleet eivät enää palaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset ei oo koskaan yksinäisiä aina on parisuhde ja seksiä. Joten jos oot nainen nii älä ruikuta

Haista paska. Minä olen nainen mutta minulla ei ole parisuhdetta eikä seksiä. Kävin äsken lapseni haudalla. Joulu on samanlainen surun päivä kuin kaikki muutkin päivät. Ei hätää.

Älä välitä noista provokommenteista. Otan osaa suureen suruusi <3

Syyllisyys painaa.

Vierailija kirjoitti:

Tottakai se jouluna tuntuu, kun yksi kerraallaan on poissa. Ei ole joulut enää entisiä.

Näinhän se on. Kai se on niin miten toisessa kommentissa sanottiin, että touhutessa sitä ei vielä huomaa että monta puuttuu, ja rauhoittuessa joulunviettoon sen tajuaa.

Naisethan jakaa pilluaan tasomiehille ja jännämiehille joten en usko mihinkään naisten yksinäisyyteen...