Mitäs me poikien äidit?

perheessä kolme reipasta poikaa ja meno on sen mukaista. Pysyy äitikin virkeänä kun yrittää pysyä menossa mukana =)

Itsestä taas tuntuu siltä kun olen kolmilapsisen perheen nuorin ja kaikki kolme siis tyttöjä, että minusta on aina toivottu poikaa. Ja sitten ei äidillä riittänytkään kiinostus letittää hiuksia ja pukea kauniisti, vaan olin sotkuinen poikatyttö. Näinhän se menee puolin ja toisin. Itse toivon seuraavaksi lapsekseni edelleen poikaa. Onkohan minussa jotain vialla???

on outoa jos jotain säälitään sen vuoksi että kumpaa sukupuolta hänen lapsensa on. Minusta kyse on säälijöiden kypsymättömyydestä ja siitä että heillä ei taida olla elämää.



Minulle oli aivan sama kumpi lapsi oli. Minä halusin vauvan enkä koskaan ole arvottanut ystävienikään lapsia sukupuolen mukaan.



Oli ihan pakko vastata vaikka olenkin pienen tytön äiti. Toivottavasti se oli ok :-)

En ymmärrä, miksi joku säälisi siitä, ettei ole tyttöjä. Mikä niissä on sitten niin ihanaa, että kaikilla pitäisi sellainen olla? Että saa leikkiä omia lapsuuden nukkeleikkejä ja hömpsöttää meikkien yms kanssa?



Itse kyllä olen huomannut, että kun vanhemmat vanhenee, ne on yleensä ne tytöt jotka iäkkäistä äidistä ja isästään huolehtii. Pojat huitelee omia uramenojaan tms. Ei tietenkään koske kaikkia, mutta esim. meidän perheessä on käynyt juuri näin.

=) kuukausi sitten syntyi toivottu, odotettu ja kovin söpö pikkuvelu meille kahden isonveljen ja vanhempien iloksi ;) eniten hirvittää elämä kymppivuoden päästä, miten slviää kolmen (useamman?) pojan harrastus/elämiskuluista? muuten, en ole katkera tyttöjen äideille, mutta huomaan kyllä saavani sääliviä kommentteja.. ei tajua..

Mielenkiintoista miten suuria keskusteluja herättää asia onko perheessä tyttöjä vai poikia. Itsellä on sekä että ja joskus tuntuu hieman siltä että jos perheessä on vain toista sukupuolta olevia lapsia niin jutut kuulostaa vähän " happamia sanoi kettu pihlajanmarjoista" tyyliin. Eiköhän kuitenkin lapsissa tärkämpi asia olisi se että olisivat terveitä.

Käy vanhemmillaan ainakin 2kertaa viikossa ja jos nyt ei päivittäin ole puheissa äitinsä kanssa niin ainakin monta kertaa viikossa. Miehelläni on veli ja sisko. Sisko asuu ulkomailla ja tapaa vanhempiaan ehkä 1-2kertaa vuodessa. Eikä juuri soittele. Mieheni veli puolestaan käy perheineen paljon kotonaan ja anoppi hoitaa viikottain heidän poikaansa.



Että ei se aina niinppäin mene että vain tytöt käyvät vanhoja vanhempiaan ilahduttamassa ja pojat ei välitä ;-)

En tiedä johtuuko siitä että olin lapsena ainoa tyttö ja toivoin jo silloin siskoa. Minulla oli kolme veljeä.

Nyt toivon tyttöä pokien jatkoksi.

Toisaalta pääasia on että lapset ovat terveitä ja onnellisia. Tosiasia on myös että kaikille ei suoda edes sitä yhtä lasta. Tuon kun muistaa niin osaa olla kiitollinen omista lapsistaan!

Pojat ja miehet ovat aivan eri tasolla! Olisi rankkaa olla keskellä tyttöjen kieroilua.

ja tyttöjen jälkeen poikaa? Ainakin lähipiirissä ollut niin. Toivoahan aina voi, mutta yleensähän toiveet eivät yllä lähellekään totuutta ;)



Itselläni on kaksi poikaa ja maailman ihanimmat lapset olen saanut ja säälin muita tämän takia!

Veljeni on paljon enemmän tekemisissä vanhempieni kanssa kuin minä, vaikka asumme veljeni kanssa yhtä kaukana heistä. Lisäksi mieheni huolehtii vanhemmistaan paljon enemmän kuin siskonsa.

Kyllä se on niin että luonteesta se on kiinni eikä sukupuolesta, miten pitää yhteyttä esim omiin vanhempiinsa ja kuinka paljon huolehtii heistä.

Eiköhän se ole ihan perusbiologiaa, että naaraspuoleiset ovat hoivaavampia kuin " urokset" eli ihmislajissa miehet - ellei sitten ole homopoikia ; ).. ei sillä, että heissäkään mitään vikaa olisi.



Minulla myös kyllä se kokemus, että naiset kuljettavat (ja työ!) miestä esimerkiksi eri paikkakunnalle, ja miehen vanhempien luona käydään kylässä ehkä pari kertaa vuodessa.

En mä osaa erikseen tyttöä kaivata.

Eli taitaa todella olla luonnekysymys, ei sukupuolesta riippuva asia, kun kerran vaihtelee näin paljon ihmisestä toiseen. Ja näin on itse asiassa meilläkin. Nähdään miehen vanhempia useammin, koska asumme heidän lähellään. Omat vanhemmat asuvat 200km päässä.

Ei valittamista!

Minun veljeni, hetero, kahden lapsen isä on erittäin lämpimissä väleissä vanhempiimme. On paljon heidän kanssaan tekemisissä, soittelee ja käy usein. Itse olen myös paljon tekemisissä vanhempieni kanssa ja uskallan väittää että aika samalla tavalla kuin veljeni.



Minäpä väitänkin, että asiaan vaikuttaa se millaisia vanhemmat ovat. Meillä otetaan aina ilolla vastaan ja vanhempani järjestävät usein illanistujaisia ja muita yhteisiä ruokailu ja muita tapahtumia missä minun ja veljeni perhe tapaavat. meille on ollut lapsesta asti päivän selvää että ollaan vanhempien mökillä ja edelleen nyt menemme vanhempiemme mökille omien perheidemme kanssa. Ja siellä vasta hauskaa onkin, sulassa sovussa isovanhemmat ja serkukset. Äiti ja isäni soittelevat usein minulle ja usein veljelleni. Ja mikä tärkeintä PYYTÄVÄT käymään. Mieheni vanhemmat eivät pyydä heille koskaan. Käymme heillä kuitenkin usein, kylläkin yleensä minun aloitteestani. Minustä heillä " kuuluu käydä usein" ja lasten pitää tavata myös se puolen isovanhempiaan säännöllisesti. Siellä on aina ihan mukava käydä, mutta koskaan anoppi ei tarjoa mitään, ei edes kahvia. Ei koskaan soita meille ja pyydä heille, ei koskaan kysy koska tulette seuraavan kerrran. Varmasti jos sinnekin pyydettäisiin niin kävisimme vielä useammin.

Vierailija:

Miten me oikein pärjätään kun meillä on vain poikia ;-). Tuntuu monen keskustelun perusteella että olisin jotenkin vajavainen kun minulla on 2 ihanaa poikaa, mutta ei ollenkaan tyttöä. Onko se nyt niin, että olen vanhana yksinäinen ja katkera kun en saanut sitä omaa tytärtä?

Välillä kyllä tuntuu kurjalta kun tulee sellainen olo että monet jotenkin säälivät minua kun minulla ei ole tyttöä. Itse on onnellinen ja kiitollinen pojistani. Jos saisin vielä kolmennen lapsen, (mikä ei ole mahdollista koska synnytyskomplikaatiosta johtuen minulta poistettiin kohtu) olisi minulle kyllä ihan rehellisesti sanottuna ihan sama kumpa sukupuolta vauva olisi.

Minullekkaan ei väliä kumpi tuli tai vielä tulee...:)

Vaikka, jos rehellisiä ollaan, niin joskus mietin, että osaisinko tyttöä kasvattaa ollenkaan tai tehdä tyttöjen juttuja...;)

t. yhden pojan äiti.

että pikkukakkonen (syntyy toukokuussa) olisi myös poika, vaikka otan kyllä tytönkin iloiten vastaan.