Oletko ikinä nähnyt kuollutta?

pitämässä kädestä äitiäni hänen kuolinhetkellään

Mä olen nähnyt useammankin kuolleen, muutaman kuolemankin:



- mies hyppäsi aikoinaan Forumin kauppakeskuksen ylätasanteelta alas. Olin aivan vieressä kahvilassa äitini kanssa. Jäi kyllä leivos syömättä.

- veljeni kuoli sairaalassa teholla leikkauskomplikaatioihin, olin vieressä.

- näin erään miehen jäävän auton alle, hän kuoli siihen.

- löysin vaarini kuolleena saunasta, oli kuollut sydäriin. Sauna oli ollut sen jälkeen päällä vielä tunteja, joten näky ja haju olivat melkoiset.

- ruumispussissa olen nähnyt myös kotiinsa tapetun naapurini.

vaikka kuolemaa näkee kuinka paljon, ei siihen ikinä " totu" .. aina tuntuu yhtä kamalalta..Ainakin minusta..

varastettiin mummoltani kaikki sormukset sormista, eli ei ne omaiset väärässä ole.

Oman bestikseni ja oman vastasyntyneen vauvani... :(

Tiedän niiiin monta mummoa jotka tunkee niitä korujaan kukkaruukkuihin/kaappeihin/vessanpönttöön/roskiin/paperimyttyjen sisään. Kun ehdotetaan että laitettais korut talteen, ettei häviä, niin ei ei kun kyllä Huldan täytyy saada korunsa pitää. Ja sitte tulee nää idiootit jotka oikeesti luulee että hoitajat pöllii jonku mummon korut.. VOI ELÄMÄ!!!!!!!

Mikä on omalla tavalla todella kaunis hetki, ja siinä saa todellakin nähdä, kuinka ihmisruumis on kuin kuori; sielua ei enää ole (ainakaan ruumiissa). Ja mikä ihmeellistä, kuinka hyvin vanhatkin ihmiset näyttävät kuolemansa jälkeen niin kauniilta ja nuoremmilta. Jotenkin ne kasvot siliävät...? Ja koska kuolemasta on kulunut vasta se vajaa vrk, niin hehän ovat siis olleet todella kauniin näköisiä. :)

Terapeuttista siis käydä vielä viimeisellä hyvästelyllä ja nähdä kun arkun kansi suljetaan.



Mutta näitähän ap ei hakenut, eli...



Muistelisin että olen vain kerran nähnyt kuolleen (ja kun ihminen kuoli), eli satuin paikalle jossa vanha nainen astui taksista ulos, taksikuski antoi hänelle rollaattorin ja nainen otti yhden askeleen ja lyyhistyi sen päälle. Taksikuski soitti heti ambulanssin, joka tuli pian. Nainen oli saanut ilm. sydänkohtauksen ja kuollut siihen. Eli lähti kyllä todella äkkiä, ja luultavasti aika kivuttomasti.



Sitten olen pari kertaa nähnyt junan alle jääneen, mutta siinähän ei oikein erota, mikä on mitäkin... rumalla tavalla ilmaistuna; kaikki on ollut vain yhtä muussia. :(

En tietenkään voi sanoa etteikö koskaan sattuisi tilannetta, että koruja olisi hävinnyt tms. omalle kohdalleni näin ei onneksi ole käynnyt. turhan monta kertaa omaiset kuitenkin ilmestyivät osastolle kuin yleiset syyttäjät. Jotain-pahaa-on-täytynyt-tapahtua-kun-mummu/pappakin-kuoli-ajatuksella. vanhat ihmiset kuolevat, me kaikki kuolemme aikanaan. Mielestäni on kuitenkin turha haukkua hoitajat sen takia, että itsellä on huono omatunto kun ei muistanut omaistaan hänen eläissään.

olen nähnyt junan alle jääneen ihmisen eikä ollut kovin kaunis näky..

Epäilen juuri hoitajia. sormista ovat ottaneet. Mummolle oli hyvin tärkeää pitää koko ajan vihkisormuksia kädessään. Kun ne vietiin, hän laittoi miehensä sormuksen sormeensa ja siitä vielä nauhan ranteeseen. Sitten sekin varastettiin. Mummoltani oli lonkka jäykistetty, joten hän ei päässyt sängystään mihinkään. Tuli todella paha mieli, sillä ne olivat hänelle todella tärkeitä. Hän ei niitä milloinkaan elämänsä aikana ollut riisunut. Kiitos ymmärryksestä 37.

" Jotain-pahaa-on-täytynyt-tapahtua-kun-mummu/pappakin-kuoli-ajatuksella."

Olen nähnyt junan alle jääneen, se näkyi mielessä kauan.

Ei ollut kivaa sekään, olin vielä ekassa vaunussa ja tunsin kun juna kulki pojan yli. Oli siis jäänyt sinne junan pyörien alle. Myöhemmin kuulin, että kyseessä oli puolituttu 19 v poika.

melko paljon todennäköisempää kuitenkin on, että mummosi on itse laittanut sormukset vaikkapa nenäliinan sisään, joka on joutunut roskiin. Itse hiotajana olen monta tuollaista epämääräistä säilytysmyttyä löytänyt, ja jokusen varmasti myös hukannut. Pitäisin erittäin epätodennäköisenä, että kukaan hoitaja VIITSISI varastaa jotain kälyisiä (anteeksi vaan) mummon sormuksia. Sori vaan, mutta en vaan usko.

Asemalla odotettiin toista junaa ja katseltiin, kun ihmisen palasia poimittiin ajolangoista.



Kuolleen sisuskaluineen olen nähnyt myös ruumiinavauksessa oikeuslääketieteen laitoksella.

opiskeluaikana monestikin ja lapsuuden ystäväni olen nähnyt kuolleena, kylläkin arkussa.



sairaalakuolemat on vanhuksissa niin luonnollisia että se on ihan mielenkiintoista kokeakin, mutta minusta meni vähän yli että me opiskelijat puettiin aamulla töihin tullessa työvaatteet ruumiiiden keskellä(jos yöllä oli joku kuollut, saattoi kolmekin vainajaa pötkötellä meidän " pukuhuoneessa" )

tosin auton ikkunasta pyörällä auton kanssa kolaroineen ja siis kuolleen nuoren miehen ruumiin. Lisäksi kadulle ammutun miehen muutaman metrin etäisyydeltä. Nämä ulkomailla.



Oman isäni ruumiin näkeminen arkussa myös jotenkin järkytti vaikka olikin kaunis ja herkkä jäähyväisten hetki