Jos joku aikuinen sanoo, että hän ei halua yhtään joululahjaa, niin hommaatko silti?

En osta, jos on sanonut ettei halua. Aikuisen ihmisen sanaan pitää voida luottaa.

Jos taas on sanonut, ettei minulle tarvitse, niin ostan. Ei kukaan varsinaisesti tarvitse joululahjoja, niillä ilahdutetaan.

Vierailija kirjoitti:

En osta, jos on sanonut ettei halua. Aikuisen ihmisen sanaan pitää voida luottaa.

Jos taas on sanonut, ettei minulle tarvitse, niin ostan. Ei kukaan varsinaisesti tarvitse joululahjoja, niillä ilahdutetaan.

Tämäpä.

Me ostamme silti jotakin pientä, jottei lapset ihmettele, miksi osa ei saa lahjoja ollenkaan ja ettei ala mitkään "no mumma ei ole varmaan ollut kyllin kiltti" -jutut. Kerromme kyllä suoraan, että aiomme silti antaa jotakin pientä ja perustelut (ensimmäisenä mainitut lähinnä).

Minä olen monena vuonna sanonut esim. sisaruksille ja vanhemmille, että en halua lahjoja, mutta silti saan. Ärsyttävää.

Ostakaa yhteinen kaupan lahjakortti vaikka joka joulu.

Puolison kohdalla toivoisin jotain saavani, vaikken olisi tyyliin katalogista näyttäen "tilannut".

Itselleni lahja tarkoittaa sitä, että halutaan ilahduttaa toista, ja sillä lahjalla näytetään tuntevan toinen.

Eli jos puoliso kysyisi, mitä haluan lahjaksi, ja vastatessani "en kai ihmeempiä...", niin kyllä suoraan sanoen pettynyt jos en saa mitään saatesanoilla "No olisit sanonu mitä haluut!".

Jos tiedän henkilön tosissaan tarkoittavan, ettei halua lahjoja, niin en osta. Siinähän säästyy rahaa. Toinen juttu ovat henkilöt, jotka sanovat, etteivät tarvitse lahjaa, mutta pahoittavat mielensä jäädessään ilman. Anoppi olisi varmaan kaikille kertonut miten hän ei saanut mitään pojan perheeltä, vaikka lapsia kävi hoitamassa ja aina itse antaa perheelle lahjan. Ihan sama, ettei mikään tavara hänelle kelvannut. Käsi- ja jalkavoidepakkauksen nähtyään alkoi voivotella miten ne haisevat. Mies ei tarkkanenäisenä haistanut mitään erikoista edes avatuista purkeista, kun kotona tutkimme purkkeja. Päädyimme viemään anopille tuoksuttoman joulukukan ja kelpasi, vaikka sekin tietysti haisi.

Mulla oli niin lapsellinen anoppi, että osti vuosia minulle ja miehellenikin lahjoja, vaikka kielsimme ostamasta ja käyttämään rahat itsensä hyväksi. Osti silti ja kerran sanoin sitten vielä asiasta ja suuttui eikä enää isommin ostanut. Me emme myöskään ostaneet vuosiin enää mitään muuta kuin anopille komean kukka-asetelman, joita hän rakasti ja kiitteli aina kovasti. Joka joulu hän osti kuitenkin meille uuden seinäkalenterin, kun väkisellä halusi ostaa ja paketoida, kun "minulle tulee siitä niin hyvä mieli, kun haluan antaa toisille lahjoja. " Se meille sopi ja sitten tuli yksi joulu, jolloin hän ei saanut yhtään pakettia, kun jotain kuitenkin miehensä tai me yritimme aina pakettiin laittaa. Hän oli pettynyt kuin pikkulapsi ilman tikkaria, aikuinen ihminen ja häneltä lipsahti, että "minulle ei ollut mitään". Sanoin asiallisesti, että kyllä oli, sait kukka-asetelman. "Joo, niin on tosiaan", sanoi, mutta ilmeestä näki, että oli syvästi pettynyt. Mikä marttyyri!

Ostaisin amarylliksen. Itse en halua tavara lahjoja, mieluummin lahjakortti esim ravintolaan tai kauppaan, kukka, herkkuja.   N64v

En ole idi ootti, joten kunnioitan ihmisten toiveita lahjojen suhteen. Ei tarkoittaa ei. 

Vierailija kirjoitti:

Puolison kohdalla toivoisin jotain saavani, vaikken olisi tyyliin katalogista näyttäen "tilannut".

Itselleni lahja tarkoittaa sitä, että halutaan ilahduttaa toista, ja sillä lahjalla näytetään tuntevan toinen.

Eli jos puoliso kysyisi, mitä haluan lahjaksi, ja vastatessani "en kai ihmeempiä...", niin kyllä suoraan sanoen pettynyt jos en saa mitään saatesanoilla "No olisit sanonu mitä haluut!".

No mitä hittoa. Mikset voi sille puolisollesi sanoa suoraan, että yllättäisi sinut jollain? Miksi pitää leikkiä tuollaista tyhmää, en mä mitään ihmeellistä.. ja sitten vinkua kun ei saa mitään. Juuri teidänlaistenne takia ihmiset eivät ota tosissaan niitä, jotka aidosti eivät halua mitään, vaan tuovat silti jotain.