Miksei mua pyydetä mihinkään?

Vierailija kirjoitti:

Milloin olet itse viimeksi pyytänyt työkaverit töiden jälkeen drinkille?

Miksi nuo muut ei pyydä ap:tä? Mieti nyt itekin tuota tilannetta, että muut käy yhdessä - jossain siitä siis myös sovitaan - mutta ap ei saa koskaan kutsua ja siitä menosta puhutaankin jossain ap:n kuulumattomissa. Millainen kynnys on tuossa tilanteessa kysyä, että lähtisittekö mun kanssa? Kuinka noloa ja musertavaa olisi, kun kaikilla on just muuta menoa, ja muut selitykset.

Itse olen kokenut vähän vastaavaa. 1 tai 2 on lupautunut ja sitten nekin peruu. Ehkä sen jälkeen, kun saivat tietää, että x ja x ei myöskään ole tulossa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Milloin olet itse viimeksi pyytänyt työkaverit töiden jälkeen drinkille?

Miksi nuo muut ei pyydä ap:tä? Mieti nyt itekin tuota tilannetta, että muut käy yhdessä - jossain siitä siis myös sovitaan - mutta ap ei saa koskaan kutsua ja siitä menosta puhutaankin jossain ap:n kuulumattomissa. Millainen kynnys on tuossa tilanteessa kysyä, että lähtisittekö mun kanssa? Kuinka noloa ja musertavaa olisi, kun kaikilla on just muuta menoa, ja muut selitykset.

Itse olen kokenut vähän vastaavaa. 1 tai 2 on lupautunut ja sitten nekin peruu. Ehkä sen jälkeen, kun saivat tietää, että x ja x ei myöskään ole tulossa. 

Ihanan empaattinen viesti, kiitos! Kynnys on tosiaan kova. 

Meillä on kyllä iso työyhteisö, joten kysymys ei ole vain siitä, että mut jätettäisiin yksin ulkopuolelle. Harmittaa vaan, kun töissä just tuon porukan jäsenet tuntuu läheisiltä, mutta sitten putoan vapaa-ajalla porukasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Milloin olet itse viimeksi pyytänyt työkaverit töiden jälkeen drinkille?

Miksi nuo muut ei pyydä ap:tä? Mieti nyt itekin tuota tilannetta, että muut käy yhdessä - jossain siitä siis myös sovitaan - mutta ap ei saa koskaan kutsua ja siitä menosta puhutaankin jossain ap:n kuulumattomissa. Millainen kynnys on tuossa tilanteessa kysyä, että lähtisittekö mun kanssa? Kuinka noloa ja musertavaa olisi, kun kaikilla on just muuta menoa, ja muut selitykset.

Itse olen kokenut vähän vastaavaa. 1 tai 2 on lupautunut ja sitten nekin peruu. Ehkä sen jälkeen, kun saivat tietää, että x ja x ei myöskään ole tulossa. 

Ihanan empaattinen viesti, kiitos! Kynnys on tosiaan kova. 

Meillä on kyllä iso työyhteisö, joten kysymys ei ole vain siitä, että mut jätettäisiin yksin ulkopuolelle. Harmi

Iso työyhteisö, mutta harmittaa kun sinua ei oteta siihen yhteen tiettyyn tiiviiseen porukkaan mukaan. Pitäisikö sinun kokeilla sitten ystävystyä muiden kuin sen tiiviin porukan kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Milloin olet itse viimeksi pyytänyt työkaverit töiden jälkeen drinkille?

Miksi nuo muut ei pyydä ap:tä? Mieti nyt itekin tuota tilannetta, että muut käy yhdessä - jossain siitä siis myös sovitaan - mutta ap ei saa koskaan kutsua ja siitä menosta puhutaankin jossain ap:n kuulumattomissa. Millainen kynnys on tuossa tilanteessa kysyä, että lähtisittekö mun kanssa? Kuinka noloa ja musertavaa olisi, kun kaikilla on just muuta menoa, ja muut selitykset.

Itse olen kokenut vähän vastaavaa. 1 tai 2 on lupautunut ja sitten nekin peruu. Ehkä sen jälkeen, kun saivat tietää, että x ja x ei myöskään ole tulossa. 

Meillä lähdetään ex-tempore ulos töiden jälkeen eikä asiaa koskaan suunnitella etukäteen. Joku vaan ehdottaa, että mennääkö lasilliselle ja ketkä ovat siinä paikalla lähtevät sitten. 

Meillä yksi työkaveri tahtoisi olla kaveri/ystävä myös vapaa-ajalla, mutta hän suuttuu milloin mistäkin. Sitten alkaa mököttys ja poissulkeminen.

Me kaikki tiedetään nämä hänen oikut ja töissä ollaa asiallisia hänelle, mutta minun ystävät eivät käyttäydy niin lapsellisesti kuin hän. Niin kauan kuin jatkaa tuota ei ole mitään kiinnostusta viettää hänen kanssaan aikaa. Enkä voisi ikinä luottaa häneen joten hän saa etsiä seuransa muualta.

No mä en ole koskaan suuttunut ja mököttänyt työpiireissä :) Mutta tässä ketjussa on muuten ollut hyviä pointteja, kiitos niistä!

Töissä saattaa jotkut tuntea toisensa muutakin kautta kuin työn kautta. Yhteisiä harrastuksia, sama liikuntakeskus, lapset samassa harrastuksessa, sama opiskelupaikka (nuorena), sama opiskelukaupunki.

Ikä on myös yksi pointti. Itse ainakin olin työkavereiden kanssa tekemisissä vapaa-ajalla ikävuosina 25-42. Sen jälkeen jäi.

Jos työpaikallanne on jotain vapaa-ajanviettoryhmää suuntaa sinne.

Helposti ne, joilla ei ole ystäviä eivät myöskään ystävysty helposti. Itse koen, että minulla on työpaikkatuttuja, mutta ei ystäviä. Todella tärkeää on olla itse se aktiivinen osapuoli.

Vierailija kirjoitti:

Milloin olet itse viimeksi pyytänyt työkaverit töiden jälkeen drinkille?

Meillä on tiivis porukka ja drinkit sumplitaan parin ydinjäsenen kesken. Jos ap olet selvästi ulkopuolinen, ja alat kutsua porukkaa kasaan, johon et kuulu, näyttäisi hieman epätoivoiselta ja sosiaalisesti kämpelöltä. Anna ymmärtää että olet kiinnostunut ja ehdota vaikka uutta paikkaa kiinnostuksen merkiksi, mutta älä tuppaa mukaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Milloin olet itse viimeksi pyytänyt työkaverit töiden jälkeen drinkille?

Meillä on tiivis porukka ja drinkit sumplitaan parin ydinjäsenen kesken. Jos ap olet selvästi ulkopuolinen, ja alat kutsua porukkaa kasaan, johon et kuulu, näyttäisi hieman epätoivoiselta ja sosiaalisesti kämpelöltä. Anna ymmärtää että olet kiinnostunut ja ehdota vaikka uutta paikkaa kiinnostuksen merkiksi, mutta älä tuppaa mukaan. 

Ei mitään kutsuja aloittajalta. Ongelman ydin harvoin on kutsumisessa vaan siinä että ne joista tykätään, pyydetään mukaan...  

Etkös ole ennenkin täällä avautunut samasta aiheesta? Jos et ole vieläkään "päässyt porukkaan" niin kannattaa ottaa vinkistä vaari.

Ydinporukkaan pääseminen on kuin treffailua, pitää oikeasti ystävystyä ja se ei ole itsestäänselvyys. Vaatii myös paljon työtä, huomioimista kyselyä.. "miten Mirkan kisat meni, onko Markon vatsa jo parempi"..

Ulkopuoliselle, varsinkin yksinäiselle, tuo voi näyttäytyä helpolta, että nuo vain ovat liittyneet tuohon porukkaan ja mukavaa on. Ap:n kaltainen voisi paremmin tajuta tuon kuvion, jos hänellä olisi edes yksi porukka johon sopii täydellisesti. Silloin ymmärtää paremmin sitä, miksi joku toinen ei vain sovi mukaan ydinporukkaan, vaikka hänessä ei olisi vikaa. 

Naisporukoissa on aina joku sellainen, josta ei tykätä ja joka on erilainen.

Oletan, että saan muiden olon epämukavaksi, eli eivät osaa olla luonnollisia seurassani.

Veikkaan, että kyseessä on jokin liskoaivojen juttu, eli ei liity mihinkään mitä teen tai sanon. Minkäs mahtaa, niillä mennään mitä on saatu.

laihduta

Ei se aina ole kiinni mistään erityisestä, vaan toiset on aloitteellisempia ja aktiivisempia tossa ryhmäytymisessä tai kavereiden hankkimisessa. Jos tulet hyvin toimeen jonkun kanssa, pyydä häntä tekemään jotain kanssasi. Jos ujostuttaa niin tunnustele ensin että vois joskus tehä jotain / vaihdetaanko yhteystietoja. Reaktiosta huomaat kyllä varmaan että mitä toinen on mieltä. 

En taas ite tiiä varmasti miksi oon niin haluttua seuraa, en mielistele mutta tiiän varmasti että mun kanssa on kiinnostavaa vaihtaa ajatuksia kun ihmiset usein sanovat niin. Oon hyvä ottamaan muut huomioon siten että sovitan töissä seurallisuuteni määrää toisen seurallisuuteen tasapainoisesti ja samalla aina toisaalta johdan vähän niin että työt tulee varmasti tehtyä ajallaan. Se on kuitenkin pääasia. 

Jotkut ehkä vain ovat sellaisia, että osaavat elää sosiaalisissa tilanteissa. Toiset vähemmän ja mitään tiivistä yhteyttä ei ikinä muodostu. Minä olen tuollainen, etten ikinä osaa muodostaa kehenkään tiivistä yhteyttä. Minulla on yksi kaveri, jota tapaan ehkä kerran parissa vuodessa ja vaihdan joulun toivotukset, siinä se. Perheen lisäksi ei ole ketään muuta.

Lapsesta saakka olen ollut aika surkea sosiaalisissa asioissa. Tämä on jatkunut nuoruuden läpi aikuisuuteen ja niinpä en ole päässyt koskaan edes kunnolla harjoittelemaan. Olen vähän kuin kala kuivalla maalla ja yritän jotenkin pärjäillä. Olen hyvinkin perässä vedettävä sosiaalisissa asioissa. Ihailen kyllä sosiaalisesti taitavia ja heidän elämäänsä.

Minulle on tullut eri työpaikoissa vastaan työkavereita, jotka ovat tulleet kertomaan järjestävänsä jotain, esim. syntymäpäiväjuhlat tai tupaantuliaiset tai jonkin illanvieton ja että minutkin kutsuttaisiin. Mutta koskaan ei ole tullut sitä kutsua. Vaikka siis tuossa tilanteessa olen kiittänyt ja ollut aidosti ilahtunut ja olen sanonut, että tulen mielelläni, kun ajankohta selviää tms. Mutta ei minua sitten ole koskaan kutsuttu. Kun tuollaista tapahtui ensi kerran, kerkesin herkkäuskoisuuttani ostaa tuliaislahjankin. Tai olen ostanut sellaisen kahdestikin. Sitten viisastuin. Mutta ihmettelen, mikä minussa on vikana. Olikohan reaktioni sittenkin liian laimea tai selvisikö suunnittelijalle, että pöytään ei mahdukaan niin monta tms. Mutta miksi pitää tulla kertomaan tuollaista, jos suunnitelmat ovat vielä auki? Miksei vain kutsuta sitten, kun asiat ovat selviä?

Vierailija kirjoitti:

Minulle on tullut eri työpaikoissa vastaan työkavereita, jotka ovat tulleet kertomaan järjestävänsä jotain, esim. syntymäpäiväjuhlat tai tupaantuliaiset tai jonkin illanvieton ja että minutkin kutsuttaisiin. Mutta koskaan ei ole tullut sitä kutsua. Vaikka siis tuossa tilanteessa olen kiittänyt ja ollut aidosti ilahtunut ja olen sanonut, että tulen mielelläni, kun ajankohta selviää tms. Mutta ei minua sitten ole koskaan kutsuttu. Kun tuollaista tapahtui ensi kerran, kerkesin herkkäuskoisuuttani ostaa tuliaislahjankin. Tai olen ostanut sellaisen kahdestikin. Sitten viisastuin. Mutta ihmettelen, mikä minussa on vikana. Olikohan reaktioni sittenkin liian laimea tai selvisikö suunnittelijalle, että pöytään ei mahdukaan niin monta tms. Mutta miksi pitää tulla kertomaan tuollaista, jos suunnitelmat ovat vielä auki? Miksei vain kutsuta sitten, kun asiat ovat selviä?

Ehkä ne ei vaan vitsi sitten erikseen laittaa sulle vaikka viestiä kun olette etäisempiä tuttuja. Siinä työpaikalla on helppo heittää kaikille läsnäoleville tuollaista.

Arvailen vaan. Itse olen ihan surkea näissä jutuissa ja luovuttanut. Taidan olla vähän erakkokin. Sen olen huomannut että tosi monet lounaat ja after workit syntyy ihan vaan spontaanisti. Itse yleensä ostan aina etukäteen eväitä enkä muutenkaan jaksa olla spontaani usein. Mutta tuo olisi se avain mukaan pääsemiseen varmaan. En tiedä aloittajan tilanteesta mutta yleisesti. Luultavasti tuossa aloittajan työpaikalla on pari ydintyyppiä jotka sopii jutun ja pyytää pari muuta ja muut vaan jätetään ulkopuolelle. Et vain pääse ydinporukkaan niiden takia. Ehkä et sellaiseen haluaisikaan, ei kuulosta kivalta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle on tullut eri työpaikoissa vastaan työkavereita, jotka ovat tulleet kertomaan järjestävänsä jotain, esim. syntymäpäiväjuhlat tai tupaantuliaiset tai jonkin illanvieton ja että minutkin kutsuttaisiin. Mutta koskaan ei ole tullut sitä kutsua. Vaikka siis tuossa tilanteessa olen kiittänyt ja ollut aidosti ilahtunut ja olen sanonut, että tulen mielelläni, kun ajankohta selviää tms. Mutta ei minua sitten ole koskaan kutsuttu. Kun tuollaista tapahtui ensi kerran, kerkesin herkkäuskoisuuttani ostaa tuliaislahjankin. Tai olen ostanut sellaisen kahdestikin. Sitten viisastuin. Mutta ihmettelen, mikä minussa on vikana. Olikohan reaktioni sittenkin liian laimea tai selvisikö suunnittelijalle, että pöytään ei mahdukaan niin monta tms. Mutta miksi pitää tulla kertomaan tuollaista, jos suunnitelmat ovat vielä auki? Miksei vain kutsuta sitten, kun asiat ovat selviä?

Ehkä ne ei vaan vitsi sitten erikseen laittaa sulle vaikka viestiä kun olette etäisempiä tuttuja. Siinä työpaikalla on helppo heittää kaikille läsnäoleville tuollaista.

Mutta jokainen kuvaamani tilanne on tapahtunut kahden kesken. Ei siis ole ollut mikään yleinen kahvipöytäkeskustelu eikä sellainenkaan tilanne, että olisin tupsahtanut muiden keskusteluun, vaan on joko oltu hoitamassa jotain työasiaa kaksistaan tai sitten työkaveri on tullut varta vasten minun työpisteelle. Ja tätä on tapahtunut minulle eri työpaikoissa. Minä en kerta kaikkiaan tajua. Varmaan jokin vika on minussa itsessäni, koska ei kai minulla muuten olisi näitä kokemuksia useampia. Nykyisin tällaista ei enää tapahdu, koska teen lähes pelkkää etätyötä.

Sanonpa vaan, että todella ilkeältä on tuntunut se pettyminen ilahtumisen jälkeen. Joskus olen odottelun jälkeen palannut asiaan ja kohteliaasti tiedustellut, onko se kutsu vielä voimassa ja illanvietto toteutumassa, mutta sain vain epämääräisiä vastauksia eikä minulla ole halua tunkea toisten kotiin ja juhliin, jos ei oikeasti haluta mukaan. Mutta ei sitten pitäisi tulla esittämään tuollaista "esikutsua".

Ihan omituista esikutsua ensin joku juhliinsa ja sitten jättää oikeasti kutsumatta!! En ymmärrä. Varsinkaan jos ennen sitä juhlaa varovasti on vielä kysynyt asiasta ja vastaus ei ole myönteinen. Hävettää kutsujan puolesta ja surettaa kutsutun puolesta. Pitää jättää kutsumatta ellei oikeasti kutsu, ellei kyseessä ole force majeure.