En ymmärrä tuota "laskekaa rimaa" hokemista

Olen tällä hetkellä varmaan ihastuneempi kuin koskaan elämässäni mieheen, joka on äkkiseltään kaikkea sitä, mistä en ajatellut pitäväni. En minä voi valita kehen ne tunteet herää. Enkä siis ala suhteeseen miehen kanssa, joka ei herätä minussa rakastumisen tunnetta. Eihän sellaisessa mitään järkeä olisi. Tässäkin tapauksessa on vaan niin, että mies kyllä pitää minusta, mutta ei tarpeeksi alkaakseen suhteeseen. En minä väkisin voi ketään pakottaa rakastumaan minuun.  Kunpa kaikki olisi niin helppoa, kun niistä joilla on kumppani, se tuntuu olevan oletus. Toivon, että ennen kuolemaa tulisi vielä joku, jonka kanssa tuntisimme samoin.