Ovatko vanhemmat mukavuudenhakuisia/itsekkäitä, jos laittavat kehitysvammaisen lapsen/nuoren hoitokotiin?

Minusta ei ole moraalisesti oikein laittaa lastaan hoitokotiin. Lapselle/nuorelle paras paikka on oma koti vanhempien luona. Kotiin saa ammattiapua tarvittaessa.

Riippuu ihan täysin siitä, kuinka pahoja ongelmia on ja miten paljon ne verottavat vanhempien jaksamista.

Ystäväni ja miehensä  vaikeasti kehitysvammainen poika asui kotona oppivelvollisuutensa ajan eli 17 vuotiaaksi (silloisen lain mukaan). Tämän jälkeen hän muutti asumaan hoitolaitokseen.  

Asian voi ajatella, että hän muutin pois kotona kuten sisaruksensakin vuorollaan. Poika vaan muutti sellaiseen paikkaan, missä pärjää. 

Perheessä oli siis kolme muutakin lasta

Tilannekohtaista. Moni kehitysvammainen viihtyy hyvin hoitolaitoksessa, on ohjelmaa ja seuraa. Vanhemmat sen sijaan voi väsyä ja katkeroitua jos väkisin hoitavat syyllisyydestä käsin lastaan kotona.

Laitokset ovat kolkkoja paikkoja. Meillä oli kehitysvammainen lapsi. Se kuoli 41-vuotiaana. Mielestäni hän halusi kaikkein mieluiten asua kotona. Omatuntoni on puhdas, kun hoidimme häntä kotona koko eliniän.

Vanhemmat joutuvat ajattelemaan sisarusten hyvinvointia jos nuori on erittäin vaikeahoitoinen.

Riippuu täysin siitä että miten paljon vaatii läsnäoloa/hoitoa kotona. Joten kerrotko tarkemmin lapsen haasteista?

Yksikään, jolla ei itsellään ole ollut vammaista lasta (autismi,  kehitysvamma jne.) ei kerta kaikkiaan ole oikeutta edes muodostaa mielipidettä aiheesta. Kun ette ymmärrä edes pienintä murto-osaa niistä haasteista, joita vammaisen lapsen vanhempi kohtaa päivänsä aikana (saati sitten vuosien varrella). Lapsi voi myös tarvia sairaalatason hoitoa pysyäkseen hengissä.

Ja rehellisesti sanottuna jonkun lievästi kehitysvammaisen vanhempi ei puolestaan ymmärrä alkuunkaan vaikeavammaisen vanhemmuutta. On ihan eri asia käyttää esimerkiksi kotona kuvia kommunikaatioon ja toiminnanohjaukseen ja antaa arjen rullata koulun hyvällä tuella ja muun avun turvin kuin valvoa yöt vahtien epilepsiakohtauksia ja ruokkia lastaan mahaletkulla. Käyttää seisomatelinettä ja pyörätuolia arkisina välineinä.

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmat joutuvat ajattelemaan sisarusten hyvinvointia jos nuori on erittäin vaikeahoitoinen.

Kaikille lapsille on varmaan vaikea, jos yksi viedään kotoa pois.

Ai ei oikeutta muodostaa mielipidettä aiheesta. Sinäkö sen mielipiteen kerrot vammaispalvelun työntekijöille arvioihin ja lainsäätäjille relevanttia lainsäädäntöä varten :D :D Vähän rajaa nyt

Yleensä vaikeavammaista lasta jää kotiin hoitamaan äiti. Kun lapsi kasvaa äitiään pidemmäksi ja painavammaksi, hänen liikuttelemisestaan tulee vaikeaa. Myös raivokohtauksista voi tulla vaarallisia. Osalla, ei kaikilla, ne kuuluvat vammaan.

Vierailija kirjoitti:

Ai ei oikeutta muodostaa mielipidettä aiheesta. Sinäkö sen mielipiteen kerrot vammaispalvelun työntekijöille arvioihin ja lainsäätäjille relevanttia lainsäädäntöä varten :D :D Vähän rajaa nyt

Ei se vammaispalvelun työntekijä päätä, muuttaako vammainen nuori kotoa tuettuun asumiseen. Kyllä sen päättää huoltaja ja sehän tehdään tarvittaessa avohuollon sijoituksena.

Luuletko ihan todella, että jos vammaisen lapsen huoltaja sanoo, että on aika siirtyä palvelutaloon/tuettuun asumiseen niin vammaispalvelun työntekijä arvioi, että voi vammainen hänen mielestään muutta pois kotoa? Kyllä hän tulee arvioimaan, mutta hän arvioi kuinka tuettua asumista nuori tarvitsee. Jonottaa joutuu tietysti samalla tavalla kuin missä tahansa asiassa.

Ei vammaisen nuoren muutto kotoa ole samanlainen polku kuin vanhuksen muutto pois kotoa, jossa lääkäri arvioi pärjääkö vanhus enää kotona. Vanhemmat ihan itse arvioivat pystyvätkö he vastaamaan vammaisen tuen tarpeisiin tässä elämänvaiheessa.

On sullakin gallupit. Eiköhän se ole jokaisen oma asia

Vierailija kirjoitti:

Ai ei oikeutta muodostaa mielipidettä aiheesta. Sinäkö sen mielipiteen kerrot vammaispalvelun työntekijöille arvioihin ja lainsäätäjille relevanttia lainsäädäntöä varten :D :D Vähän rajaa nyt

Olen eri, mutta: Nimenomaan vammaisen lapsen vanhemmat ovat ne, jotka kertovat vammaispalvelun työntekijöille, mitä palveluja juuri meidän perhe tarvitsee ja kuinka pitkään lapsi voi asua lapsuudenkodissaan ja milloin on aika etsiä uusi sopiva asuinpaikka. Muiden mielipiteillä ei siinä ole mitään väliä.

Lainsäätäjille tiedot todellisuudesta välitetään pääasiassa eri vammaisjärjestöjen kautta, joissa vanhemmat ovat tärkeä osapuoli.

Kuka sinun mielestäsi olisi parempi osapuoli noista kertomaan?

Riippuu tosiaan täysin tilanteesta ja lapsen vammaisuuden vakavuudesta. Jos kyse on vaikkapa lievästä down-tapauksesta, kyllä olisi julmaa ja itsekästä heivata hänet laitokseen. Jos taas on kyse vaikeavammaisesta vuodepotilaasta, joka ei juuri ymmärrä ympäristöstään tai vaarallisia raivokohtauksia saavasta, vaikeasti hoidettavasta isokokoisesta nuoresta, vanhempien on pakko voida ajatella myös koko perheen voimavaroja, enkä pidä lainkaan itsekkäänä sitä, ettei lapsi asu ainakaan kokoaikaisesti kotona. Ymmärrettävästi päätös on silloinkin vaikea. 

Menee ihan vilunväreet, kun lukee kommentteja. Vammaisen lapsen paneminen laitokseen on sydäntäsärkevää. Sehän kuulostaa ikäänkuin pakkohoidolta. 

Vierailija kirjoitti:

Menee ihan vilunväreet, kun lukee kommentteja. Vammaisen lapsen paneminen laitokseen on sydäntäsärkevää. Sehän kuulostaa ikäänkuin pakkohoidolta. 

Ne *laitokset* ovat nykyään ryhmäkoteja, joissa jokaisella asukkaalla on oma huone, jonka saa sisustaa mielensä mukaan, lisäksi on yhteiset tilat ja yhteistä toimintaa. Asukkaat voivat käydä myös harrastuksissa, ostoksilla yms ohjaajien tai oman avustajan kanssa. Asukkaat voivat käydä työ-/päivätoiminnassa kuntonsa ja kykyjensä mukaan. Henkilökunta on paikalla 24/7. Vanhemmat voivat vierailla silloin kun haluavat ja myös lapsi voi käydä kotona milloin vaan.

Olen sivusta joutunut näkemään, miten helposti jotkut vanhemmat sysäävät lapsen/nuoren hoitokotiin muiden hoidettavaksi ja vastuulle.

Vierailija kirjoitti:

Olen sivusta joutunut näkemään, miten helposti jotkut vanhemmat sysäävät lapsen/nuoren hoitokotiin muiden hoidettavaksi ja vastuulle.

Sivusta on helppo huudella.

Naapurissa on kehitysvammainen lapsi. Vanhemmat saavat erittäin paljon kaikenlaista apua ja tukea kotiin.Vanhemmat ja lapsi ovat tyytyväisiä tällaiseen järjestelyyn.