Lue keskustelun säännöt.
als-pelko
13.12.2024 |
En tiedä kohtalona mitään pelottavampaa kuin ALS. Olen alkanut pelkäämään sitä todella. Kärsin muutenkin ahdistuksesta ja masennuksesta ja olen mestari kuvittelemaan itselleni oireita kun alan ajatellakin jotain tautia. Tämä on kamalaa.
Kommentit (30)
Onhan niitä ms-tauti, alzheimer, parkinson......
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämä siinä välitilassa on hirveää. Kun tietää, että jotain on vialla fyysisesti. Mutta tutkimuksissa ja selvittämisessä menee aikaa. Siinä sitten päivästä toiseen miettii, kuoleeko vai ei. Mitä olisi elämältä halunnut. Miten kannattaisi elää loppuaika. Miten toiset pärjäävät. Periytyykö se. Miten kertoa lapselle.
Ja kun haluaa puhua asiasta läheiselle, saa vain maton alle lakaisuja. Ei puhuta tästä nyt. Ei sinulla alssia ole. Lakkaa stressaamasta. Kun tosiasia on se, että ei voi tietää ennen tutkimuksia. Pahentaa vain tilannetta, kun pitää raskaassa tilanteessa vielä pitää todelliset ajatuksensa itsellään ja jutella vain mukavia.
Ikävää että uskoa koskevaa viestiäni poistettiin. Koettiinko se jotenkin uhkana, vai minkä takia sitä ei siedetty? Kerroin vain omasta uskostani, ja miten se on auttanut minua pelkojen kanssa . Ap ta kehotin kääntyä Jumalan puoleen, tosin Ap on vapaa päättämään itse jos niin haluaa tehdä.
Kaikkea Hyvää kuiteinkin, kaikille!
Vierailija kirjoitti:
Ikävää että uskoa koskevaa viestiäni poistettiin. Koettiinko se jotenkin uhkana, vai minkä takia sitä ei siedetty? Kerroin vain omasta uskostani, ja miten se on auttanut minua pelkojen kanssa . Ap ta kehotin kääntyä Jumalan puoleen, tosin Ap on vapaa päättämään itse jos niin haluaa tehdä.
Kaikkea Hyvää kuiteinkin, kaikille!
Korj; kääntymään.
Minullakin on taipumusta sairauksien pelkoon. Pari kuukautta sitten oikeassa peukalossani oli lähes jatkuva elohiiri parin päivän ajan. Aloin huolestua että mitä jos se on alkavaa ALS-tautia. Mutta sitten tajusin mistä se johtuu: olin useampana iltana silpunnut kohmeisia pakastemansikoita puuroon saksilla siten että ranne oli jännittyneenä huonossa asennossa. Peukalon liikuttamisesta vastaava hermo oli ärsyyntynyt. Elohiiri loppui kun lakkasin tekemästä niin.
En ehkä koskaan tämän elämän aikana pääse tästä sairauksien pelosta ihan kokonaan eroon. Se on kyllä lieventynyt iän myötä.
Minulla on MS-tauti. Pelkäsin sitä nuorena ja se minulla olikin oikeasti. Eli joskus näinkin. Toisaalta olen ihan ok tämän diagnoosin kanssa, voin hyvin.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Faith kirjoitti:
Minullakin on taipumusta sairauksien pelkoon. Pari kuukautta sitten oikeassa peukalossani oli lähes jatkuva elohiiri parin päivän ajan. Aloin huolestua että mitä jos se on alkavaa ALS-tautia. Mutta sitten tajusin mistä se johtuu: olin useampana iltana silpunnut kohmeisia pakastemansikoita puuroon saksilla siten että ranne oli jännittyneenä huonossa asennossa. Peukalon liikuttamisesta vastaava hermo oli ärsyyntynyt. Elohiiri loppui kun lakkasin tekemästä niin.
En ehkä koskaan tämän elämän aikana pääse tästä sairauksien pelosta ihan kokonaan eroon. Se on kyllä lieventynyt iän myötä.
Minulla on MS-tauti. Pelkäsin sitä nuorena ja se minulla olikin oikeasti. Eli joskus näinkin. Toisaalta olen ihan ok tämän diagnoosin kanssa, voin hyvin.
Tässäkään ketjussa ei siedetä uskossa olevia, valitettavasti.
Ihmiset vaeltavat pimeydessä, mutta sitten ihmettelevät kun kaikenlaiset pelot ahdistavat.
Syöpäpotilas saa nykyään kuolla rauhallisesti ja kivuttomasti jos hän on saattohoidossa sairaalassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On pahempiakin asioita, kuten monen vuosikymmenen yksinäisyys. Mieluummin ottaisin alsin. Minäkin ennen pelkäsin kaikkia sairauksia, kun oikea pelko olisi pitänyt kohdistaa yksinäisyyteen.
Tuskin ottaisit. Sairauspelkosen vanhemman lapsena vannoin jo pienenä itselleni, etten käyttäisi elämääni pelkäämiseen, mittaamiseen, oireiden etsimiseen ja tunnustelemiseen, onko vai eikö pattia, kohoumaa, karheumaa, nystyrää, jotakin. Ihan yhtä turha olisi pelätä yksinäisyyttä etukäteen.
Vierailija kirjoitti:
Elämä siinä välitilassa on hirveää. Kun tietää, että jotain on vialla fyysisesti. Mutta tutkimuksissa ja selvittämisessä menee aikaa. Siinä sitten päivästä toiseen miettii, kuoleeko vai ei. Mitä olisi elämältä halunnut. Miten kannattaisi elää loppuaika. Miten toiset pärjäävät. Periytyykö se. Miten kertoa lapselle.
Ja kun haluaa puhua asiasta läheiselle, saa vain maton alle lakaisuja. Ei puhuta tästä nyt. Ei sinulla alssia ole. Lakkaa stressaamasta. Kun tosiasia on se, että ei voi tietää ennen tutkimuksia. Pahentaa vain tilannetta, kun pitää raskaassa tilanteessa vielä pitää todelliset ajatuksensa itsellään ja jutella vain mukavia.
Jatkan, että ennen lääkärille pääsyä minua auttoi hieman netistä löytämäni video. Löytyy googlaamalla. Siinä on kuvattu als-potilaan elohiiriä. Als-elohiiret ovat yleensä jatkuvia, vierekkäisissä lihaksissa samanaikaisesti ilmeneviä. Jos elohiiret hyppivät randomisti sinne tänne, ne todennäköisimmin eivät ole alssia vaan jotain muuta.
googlaa, niin pääset mukaan meidän kauhukerhoon.