Miten jaksaa kun appivanhemmat neuvovat ja puuttuvat jatkuvasti muiden ihmisten asioihin?
Ovat rajattomia nähtävästi. Jos heitä tapaa niin puhuvat muista ihmisistä ja heidän asioista. Utelevat asioita ja kertovat nämä asiat eteenpäin välittömästi.
Kiva kun tietää että kaikki asiat kerrotaan eteenpäin ja jos heille ei kerro mitään niin sitten suututaan? Tai sitten keksitään kerrottavaa eteenpäin!
Kommentit (4)
Jos Ap on mies: vaimolle tiukka kielto puhua teidän asioistanne yhtään mitään appivanhemmillesi!
Jos Ap on nainen: miehelle tiukka kielto puhua teidän asioistanne yhtään mitään appivanhemmillesi!
Jos appiporukka suuttuu, niin suuttuu.
Mikä tässä on muka vaikeaa? Uusavuton Ap?
Vierailija kirjoitti:
Jos Ap on mies: vaimolle tiukka kielto puhua teidän asioistanne yhtään mitään appivanhemmillesi!
Jos Ap on nainen: miehelle tiukka kielto puhua teidän asioistanne yhtään mitään appivanhemmillesi!
Jos appiporukka suuttuu, niin suuttuu.
Mikä tässä on muka vaikeaa? Uusavuton Ap?
No kai sitä saa omille vanhemmilleen puhua asioita. Ei toinen voi määrätä mitä saa puhua ja mitä ei
Perheen vanhimmat lapset joutuvat hyvin usein kuuntelemaan sisarustensa hyvinkin yksityisiä ongelmia kun näiden äidit dumppaavat kuormaansa edelleen muiden murehdittavaksi.
Vähentää yhteyksiä kotiin radikaalisti, kun ei halua olla varavanhempana aikuisille sisaruksilleen, jotka ovat vain pari vuoden ikäerolla syntyneitä jo aikuisia ihmisiä.
Jo ajat sitten huomadin, että mitään omia asioita ei kannata kertoa omalle äidilleen, kaikki vuotaa eteenpäin ja yleensä oudon värittyneitä versioina.
Olen törmännyt tähän myös. Vanhukset kokevat tietävänsä kaiken ja siksi neuvovat. Juoruilu on törkeää ja sen huomaa heti tavasta, jolla vanhus tai muu sukuu puhuu vieraillessa.