Toisella lapsella lahjatoiveita, toisella ei

Minulla on kolme lasta, ja hyvin erilaisia toiveita. Pari vuotta sitten kaksi ei toivonut mitään ja yksi toivoi kitaraa, mikä maksoi 700e. Lapsi sai kitaran, ja muille ostin pientä tarpeellista. Ei siis koskaan ole laskettu, että kaikki saisi saman verran tai saman arvosta. Toiveita kuunnellaan. 

Riippuu lasten iästä. Jos ovat kovin saman ikäisiä ja tiedostavat lahjojen arvon, niin laittaisin toiselle suht vastaavan summan tilille sillä ajatuksella, että se käytetään vaikka uuteen puhelimeen sitten kun sellaiselle on tarvetta. Isommalla ikäerolla on helpompi perustella eri arvoisia lahjoja.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on kolme lasta, ja hyvin erilaisia toiveita. Pari vuotta sitten kaksi ei toivonut mitään ja yksi toivoi kitaraa, mikä maksoi 700e. Lapsi sai kitaran, ja muille ostin pientä tarpeellista. Ei siis koskaan ole laskettu, että kaikki saisi saman verran tai saman arvosta. Toiveita kuunnellaan. 

Eli röyhkeimmälle eniten.

1. Keksisin sille lahjatoiveettomalle lapselle jotain. Lapsen iästä riippuen osa lahjasta voi olla myös rahaa tai lahjakortti josta tiedän että lapsi käyttää sen

2. Jos lapsella on joku järkevä kalliimpi toive, niin silloin lasten lahjojen ei tarvitse olla samanarvoisia, vaan jotain järkevää toivomalla saa yhden kalliimman lahjan. Mutta kun toivoo yhden kalliin paketin, niin silloin saa vain sen yhden toiveensa, ja silloin muut paketit ovat jotain tosi halpaa (esim. suklaarasia, kaupasta ostettu halpis sarjakuvakirja), tai jotain vaatteita joita lapselle pitää ostaa joka tapauksessa

Kumpi lapsista on enemmän itsesi tai toisen vanhemman kaltainen eli kumpaan samaistut(te)? Minä luultavasti itse keksisin kivaa ja tarpeellista sillekin lapselle, joka ei pyydä mitään. Eikö se ole yksi lahjan ideasta, siis saada pyytämättä?

Mitäs jos sovitte että tänä jouluna ei tule kuin 2 lahjaa ja ne eivät ole kalliita? Monella menee ihan överiksi lahjat ja koko idea, miksi sitä joulua alunperin juhlitaan. Itse panostan ennemmin syntymäpäivälahjaan, jouluna annan vain pari lahjaa.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on kolme lasta, ja hyvin erilaisia toiveita. Pari vuotta sitten kaksi ei toivonut mitään ja yksi toivoi kitaraa, mikä maksoi 700e. Lapsi sai kitaran, ja muille ostin pientä tarpeellista. Ei siis koskaan ole laskettu, että kaikki saisi saman verran tai saman arvosta. Toiveita kuunnellaan. 

Just, just, noin luodaan sisarusten välille katkeruutta, usko tai älä. Puolisoni lapsuusperheessö oli sama systeemi; itsekkäin lapsi lateli toiveensa (joka asiassa)  ja muut tajusivat vanhemmilla ei ollut varaa kun sen yhden lapsen toivelahjoihin, siksi muiden toiveet oli vaatimattomia. Tällä vanhemmat vielä kehuskelivat kuinka nämä muut olivat niin vähään tyytyväisiä. Nyt aikuisiällä sisarussuhteet ovat niin ja näin koska syvällä jäytää koettu epäoikeudenmukaisuus.

Vanhempien  pitää olla aina tasapuolisia lastensa suhteen. Jos yhdelle on pistetty 700 euron kitara niin muille annetaan lupaus että sama panostus laitetaan heidän harrastuksiin/tarpeisiin kun tulee ajankohtaiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on kolme lasta, ja hyvin erilaisia toiveita. Pari vuotta sitten kaksi ei toivonut mitään ja yksi toivoi kitaraa, mikä maksoi 700e. Lapsi sai kitaran, ja muille ostin pientä tarpeellista. Ei siis koskaan ole laskettu, että kaikki saisi saman verran tai saman arvosta. Toiveita kuunnellaan. 

Eli röyhkeimmälle eniten.

 

No ei se ole röyhkeä, kun kerran toiveita kysytään. Isommat sisarukset tiesivät, että nuorin toivoo tuota kitaraa. Olisi hekin voineet toivoa jotain, mutta ei tarvetta. Ei todellakaan ole mitää epätasa-arvoa.

Tänä vuonna lapset eivät ole toivoneet mitään muuta kuin rahaa. Mistään summista ei ole ollut puhe. Annan jokaiselle 100 e ja ostan lisäksi jotain pientä tarpeellista.