Voiko liikunnasta oppia aidosti pitämään, jos siitä ei ole koskaan erityisemmin pitänyt?
Mietin kun asun tällaisessa suht uudessa ja kalliissa kerrostalossa arvostetulla alueella ja myös talon asukkaat ovat keskimäärin varmaan sellaista ylempää keskiluokkaa ja monet heistä myös liikunnallisia ja kunnostaan huolta pitäviä. Jotenkin aina hieman hävettää kun itse käytävällä vyötärölihavana kävelen ostoskassien kanssa, joista pilkistää epäterveellistä mättöä ja vastaan tulee sitten näitä urheilukroppaisia liikkujia, jotka ovat juuri lenkille lähdössä :D
Olen vain tullut siihen tulokseen, että jos sitä aitoa paloa siihen liikkumiseen ei ole, niin ei sitä myöskään kehity pakottamalla. Eihän sellainen voi tulla kantamaan jos ihmisen pitää aina pakottaa itsensä ulos liikkumaan ja liikkuessaankin vain miettii, että kunpa pääsisi jo kotiin ja tämä olisi ohi.
Kommentit (9)
Vyötärölihavuudesta jos haluaa eroon, niin ruokavalio siinä on tärkeämpää kuin liikunta.
Vierailija kirjoitti:
Ei välttämättä, mutta silti voi liikkua sen verran kun katsoo terveydelleen tarpeelliseksi. Ei se ole mitään himoliikkumista mitä on pakko tehdä. Mutta käy edes kävelyllä jokusen kerran viiikossa. Jotain podcastia tai äänikirjaa tai hyvää musiikkia kuulokkeisiin, niin siinähän se lenkki menee.
Tässäpä se toinen juttu onkin, että itse en kuuntele koskaan käytännössä mitään, pelkästään katson videoita. Toisekseen inhoan kuulokkeita, koska silloin olen käytännössä kuuro, enkä pysty kuulon avulla havainnoimaan ympäristöäni. Inhoan töissäkin kuulokkeiden käyttäjiä, koska heille ei koskaan voi kommunikoida mitään, koska ovat kuuroja.
Ap
Koeta löytää joku mieluinen tapa liikkua, on kuntosaleja, ohjattuja liikuntatunteja, uintia, mikä on se oma tapa liikkua. Voi jumpata kotona jos ei halua olla muiden parissa tai lisätä hyötyliikuntaa arkeen, ei kaikkien ole pakko lenkkeillä.
Ja ei se liikunta välttämättä auta jos syö epäterveellistä mättöä.
Vaikka ei erityisemmin nauttisi liikunnasta, voi silti suunnitella mahdollisimman hyödyllisen ja nopeasti suoritettavan liikunnan viikko-ohjelman terveysperusteisesti ja noudattaa sitä kylmän viileästi.
Olen sitä mieltä, että - koska ihmiskehon on luotu liikkumaan - on vain oikean lajin löytämättömyydestä kyse, jos liikunta ei tuota hyvää mieltä.
Mun neuvoni on, että liikkuminen kannattaa aloittaa riittävän maltillisesti ja sellaisista jutuista, jotka kokee edes vähän kiinnostaviksi. Mä olin koululiikunnan lannistama, itseni kömpelöksi ja vääränlaiseksi tunteva ihminen, mutta kun eka omalta tuntuva laji ja erittäin hyvä ohjaaja löytyivät, pääsin muutaman muunkin liikuntaharrastuksen makuun. Vähitellen. Pidän nykyään itseäni aika liikunnallisena ja lievästä ylipainostakin olen päässyt eroon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei välttämättä, mutta silti voi liikkua sen verran kun katsoo terveydelleen tarpeelliseksi. Ei se ole mitään himoliikkumista mitä on pakko tehdä. Mutta käy edes kävelyllä jokusen kerran viiikossa. Jotain podcastia tai äänikirjaa tai hyvää musiikkia kuulokkeisiin, niin siinähän se lenkki menee.
Tässäpä se toinen juttu onkin, että itse en kuuntele koskaan käytännössä mitään, pelkästään katson videoita. Toisekseen inhoan kuulokkeita, koska silloin olen käytännössä kuuro, enkä pysty kuulon avulla havainnoimaan ympäristöäni. Inhoan töissäkin kuulokkeiden käyttäjiä, koska heille ei koskaan voi kommunikoida mitään, koska ovat kuuroja.
Ap
Luujohdekuulokkeet... jää korvakäytävä auki. Itse käytän töissä ja kuulen ihan hyvin mitä ihmiset puhuu.
Voi. Tosin kynnys on aika korkealla, jos on rapakunnon lisäksi rasitteena on myös ylipainoa. Itsellä oli vain ensin mainittu hidasteena. Nyt reipasta liikuntaa tulee keskimäärin kolme varttia per päivä. On tullut jo vuosia. Mitenkään tavoitteellisesti en harrasta, mutta se on hyvää vastapainoa aivotyölle.
Ei välttämättä, mutta silti voi liikkua sen verran kun katsoo terveydelleen tarpeelliseksi. Ei se ole mitään himoliikkumista mitä on pakko tehdä. Mutta käy edes kävelyllä jokusen kerran viiikossa. Jotain podcastia tai äänikirjaa tai hyvää musiikkia kuulokkeisiin, niin siinähän se lenkki menee.