mä oon aina luullu että sektio on kivuton

Mulle kävi niin, ettei toinen puoli puutunutkaan ja sitte vaan leikattiin tunnon kanssa ja huusin tuskassa. Sitten kun lapsi oli ulkona sain lisää lääkettä, lapsen vuoksi ei uskallettu antaa enempää itse leikkaustilanteessa. Just muuten aamulla totesin miehelleni että tuntokin on palannut jo jokapuolelle arven ympärille, mutta siihen meni pari -kolme vuotta kaikkinensa. Ei oo tosiaan sektio oo aina helppoa ja vertailla voin pariin aiempaan alatiesynnytykseen, joista toinen vieläpä ilman mitään puudutusta/lääkitystä ja onnistui hienosti.

Joku kuvasi hyvin, että oli kuin olisi pyykkiä pesty mahassa, tuntuu sellaista liikettä siis. Sektion jälkeen sattuu, mutta siihen saa lääkettä, eikä paraneminen normaalisti kestä kovin kauaa. Ihmisillä on tietysti eroja siinä, miten paranee leikkauksesta. Itse olen kokenut sektion ihan hyvänä synnytystapana.

Kun sen sijaan alatiesynnytyksestä toivuin muutamassa päivässä.



Jos ei tulevassa synnytyksessä ole pakko turvautua sektioon (esim. suuri lapsi perätilassa), ei tulisi mieleenkään sitä muuten vaatia.

katetrin laitto ja sitten sektion jälkeen se, kun kohtu kuivattiin, yääk!!

Se tuntui todella inhottavalta, vaikka kai se puudutus oli vielä voimassa

mutta kuitenkin sen tunsi. Kysyin mitä nyt tapahtuu, ja sanottiin että

kuivataan kohtua, tuntuu vähän pahalle. Kuvittelin mielessäni jonkun ison

froteepyyheen jolla sisuskalujani hierottiin. Se oli niin kuvottava tunne,

etten unohda sitä ikinä.

Pari päivää sektion jälkeen oli tuskaa kun oli samaan aikaan hirveät

selkäkivut ja sitten se haava. Minulle laitettiin hakaset haavaan, ne jotenkin pisteli ja tuntui koko ajan liikkuessa. Haavasta kyllä tuli sitten lopulta varmaan siistimpi

sektio oli hirvittävän kivulias toimenpide; puudutus lakkasi ompeluvaiheessa ja kipu oli järkyttävä! Huusin ja menin jotenkin paniikkiin, ekaa kertaa elämässäni ajattelin että nyt kuolen tähän paikkaan. Sairaalassa sain vielä jonkin tulehduksen ja korkean kuumeen ja lisänä vielä sektion jälkeiset " normaalit" kivut. Katetrin laitto oli myös yhtä helvettiä, se kun ei meinannut mennä paikoilleen. Toivon todella että voin synnyttää alateitse nyt toisella kertaa. Ja olenkin miettinyt, miksi joku haluaa sektion, sekään kun ei aina ole kivuton ja mukava kokemus.

Tietty sängystä nouseminen ja kävely oli arkaa mutta muuten pääsin vähällä.

Kamalinta oli tikkien poisto! Meinasin kuolla tuskaan.

Repeytynyt tai epparialapää on ihan yhtä kauan arka kuin sektiohaava. Sektio on mukava ja siisti tapa synnyttää. Komplikaatiot on suunnitelluissa sektioissa harvinaisia vaikka toki niitäkin sattuu. Kuten alatiesynnytyksissäkin sattuu hätäsektioita.



Minulle sektio oli ainakin tosi positiivinen kokemus ja siihen tulee päättymään seuraavakin raskauteni.

Tuli kunnon repeymät ja niistä toipuminen kesti

Tuttava joutui hätäsektioon ja vatsa viillettiin auki ennen kuin nukute/puudute ehti vaikuttaa. Sattui aivan helvetisti.



Sisko joutui suunniteltuun sektioon, joka sinänsä meni hyvin, mutta haava ei vain alkanut parantua. Oli todella kipeä muutaman viikon. Haava tulehtui, aukesi uudelleen ja tihkui verta vielä melkein kaksi kuukautta sektiosta. Aluksi ei pystynyt hoitamaan itse vauvaa ollenkaan. Lääkärit sanoivat, että leikkauskohta voi olla vuodenkin verran arka, on kuitenkin melko iso leikkaus kyseessä, jossa leikataan monta kerrosta kudoksia auki.



Toisaalta eräs kaverini kertoi, että neljän päivän päästä sektiosta ei tarvinnut enää kipulääkkeitä.



Täysin mahdotonta tietää etukäteen miten sektio sujuu. Kannattaa kuitenkin muistaa, että se on leikkaus ja siinä on leikkauksen riskit. Suomessa kuolee vuosittain 1-2 äitiä synnytykseen ja näillä kuolinsyynä on sektion jälkeinen veritulppa. Harvinaista toki sektioiden määrään nähden.

Kaksi sektiota on tehty ja kolme normaalisynnytystä olen kokenut. Ekassa synnytyksessä tehtiin eppari ja kahdessa synnytyksessä repesin, mutta ne eivät olleet mitään verrattuna leikkauksen jälkikipuun. Synnytysten jälkeen pystyin heti istumaan alapään tikeistä huolimatta. Ei enää ikinä sektiota minulle.

Itse jouduin pitkittyneen synnytyksen vuoksi kiireelliseen sektioon (ei hätäsektio) ja puudutuksen jälkeen ei tosiaan tuntunut yhtään miltään.



Jälkikivut on se paha paikka, mutta sekin riippuu ihmisestä itsestään. Mulla ei ollut oikeastaan mitään kipuja. Yöllä vähän (sektio klo 01 ja lopetin kipulääkkeen - itse annosteltava - aamulla 10 aikaan), samana iltana nousin ylös eka kerran. Pahin oli ne tikit eli kun ne sai pois niin sitten ei ollut mitään kipuja.



Naapuripetiläinen oli tosi kipeä ja oli sängyssä pari päivää ja kun hoitajat yritti saada ylös vessaan yms. niin eka kerralla pyörtyi sängyn viereen (hoitajat onneksi piti kiinni) ja toisen kerran vessaan niin että hakivat sängyllä takaisin.



Osa on sitten tältä väliltä. Ja sama ihminen voi eri sektioissa (jos useampaan joutuu) olla erilainen.

mutta olen jotenkin lohduttautunut ajatuksella että sitten joskus, jos en kestä synnytykipua (" tyyliin taju lähtee" ), ni onneks voi tehä sektion... Eipä enää lohduta sekään!

-ap

Mutta sen jälkeen sattuu ja saaaaaaaaatanasti.



Mietippä, kun viilletään vatsa auki ja ryllätään sisuskalut sekaisin.



Eihän hampaan poistokaan satu, mutta kipu sen jälkeen on tajuton.

riippuu ihan ihmisestä, joku tarvitsee pari pv särkylääkettä joku pidempään.

Mutta sen jälkeen kun puudutus häviää niin tottakai se haava on kipeä. Vai luulitko, että tämä haava paranee poikkeuksellisesti samantien?

En suosittele.

Ekalla kerralla nukutettiin, koska oli keskiyö, ei tuntunut kuin ihanalta...

Toisella kerralla puudutus ja kesti kyllä turhankin kauan, ennen kuin tunto palasi. Kaverilla alkoi jalat liikkua viimeisiä tikkejä ommeltaessa ja tunsi, muttei kovasti sattunut kuitenkaan. Oli liian heikko puudutus.

Sektio on leikkaus johon ietysti puudutetaan tai nukutetaan. Kivut tulevat sitten jälkeenpäin, ihan niin kuin missä tahansa näin suuressa leikkauksessa. Toki niitäkin lääkitään, mutta ei suinkaan aina saada kokonaan pois. Lisäksi olo on sitä mitä leikkauksen jälkeen tuppaa olemaan, eli toipilaana. Mitään vauvaa painavampaa ei saa nostaa useampaan viikkoon ja monille pelkkä sängystä nouseminen tekee tuskaa.



Eli siis kipuihin on syytä varautua sektioon mentäessä. Kaikille ne eivät tule yhtä kovina, mahdotonta ennustaa etukäteen. Itse olen onnekas, kaksi lähes kivutonta sektioa (siis tuo toipuminekin kivutonta) takana. Mutta taidan olla harvinainen tapaus tällä alalla...

synnytyksessä kivut tulevat siis pääasiassa synnytyksen aikana, kun lapsi on ulkona voi huokaista helpotksesta ja parhaassa tapauksessa on jo hetipian kunnossa ja täysissä voimin.



Sektiossa kaikki on vasta edessä kun lapsi on syntynyt.

sit ainakin mulla se puudute nousi niin korkealle että pallea ja keuhkot tuntuivat puutuvan kokonaan ja hengitys oli vaikeaa kun tuntui ettei keuhkot avaudu. =( Pahoinvoivaksikin tulin siinä setion aikana. Haava näytti pari viikkoa sille kuin joku ala-aste ikäinen olis tehnyt huonon ristipisto työn villalangalla ja haavan sivut ei tuntunut kohtaavan toisiaan ollenkaan ja se haava oli kuin joku pitkä ja paksu taikina mato. Kivut oli karmeita pitkään ja ajatuskin siitä että mahani oli vedetty auki monesta kerroksesta teki pahaa.



Nyt onneks haava siisti ja kivuton, vielä kun vauvani olis selvinnyt hengissä. =/ Mut tosiaan, kaksi kertaa synnytin alakautta ja ne kerrat oli paljon mukavampia kuin sektio, monesta syystä.