Koetko nostalgisen haikeuden enemmän myönteiseksi vai kielteiseksi tunteeksi?

Kyllä haikeus on enemmän myönteinen tunne.

Haikeus on surua menetyksestä.

Koen nostalgian kielteiseksi ja vastenmieliseksi tunteeksi.

Enemmän surulliseksi. Pakahduttava suru.

Yleensä sitä kai pidetään positiivisena tunteena, koska on esim. Nostalgia-niminen radiokanava jossa soitetaan menneisyydestä kappaleita eli oikein yritetään saada ihmisiä tuntemaan nostalgiaa.

Kai se riippuu mitä kukakin tuntee. Nostalgiahan on mitä positiivisin asia ja se pitää ymmärtää oikein sekin. Nämä tunneongelmaiset eivät kykene ymmärtämään näitä asioita oikein.

Ensimmäisenä mieleen nousee nostalgia, kun kavereiden kanssa vain hengattiin ilman huolia ja vanhemmat maksoivat laskut. 

Heti päälle lyö ajatus, etten halua olla kenenkään holhottavana. On paljon mukavampaa elää omaa elämäänsä. Kukaan ei kysy, mitä syön, juon tai kenen kanssa vietän aikani. Äitini tosin edelleen jakaa neuvojaan, vaikka olen ollut jo neljännesvuosisadan aviksessa.

Kyllä mullakin nousee pintaan hirveä suru siitä että omasta elämästäni tuli elämä jota en ole elänyt. Jotta voi elää elämänsä niin siihen tarvitaan ne ihmiset, joku rakas partneri jonka kanssa kokea kaikenlaista ja eri vuodenajat. Mä olen aina vain yksin... joskus olen kuin joku 'ikkunaprinsessa' joka oikeesti katsoo ikkunasta ja näkee kun muut elää ja itse en pysty mitenkään elämään. Voi olla että traumavammat tätä vielä vaurioitti.

Ihan konkreettisesti tämmöstä ajattelin kun asuin siten että ikkunasta näki kuinka ihmiset käsikädessä kävellen nauttivat kevätauringosta ja mua ei huvittanut edes mennä kävelemään... ihan Hesan arvo-osotteista Kaivarissa tapahtui tämmöstä... paljon porukkaa liikkeellä kauniina päivänä... multa oli ilo ja nauru kuollut elämästä eikä haarukka itkusta iloon koskaan palannut... en ole itkenyt koskaan sen joulun jälkeen jolloin olin 22v... ja nyt on jo ikää...

Ja nyt elän elämäni syksyä... talvi tulossa hurjaa vauhtia... lehdet peittää kylmään hautaan... Onneksi sentään uskon ja uskon pelastukseen ja ylösnousemukseen... se on mun ainoa toivo ja tämä maallinen elämä jää sitten vai välivaiheeksi... 

Kurjaa että en tiedä mitään niistä miehistä jotka pyrkivät elämääni ja joiden kanssa jutuista ei kuitenkaan tullut mitään kunnollista... En edes tiedä miksi ja mitä minusta oikeasti loppujen lopuksi ajattelivat... joillekin olisin kyllä ollut vaimomatskua mutta en pystynyt juttuihin, joissa oma kiinnostukseni oli puuteellista ja valitsin yksinäisyyden ja siinä tein oikein... en halua olla sellainen joka varastanut joltakin toiselta tämän elämän jollain vähänkin valheellisella... sydämeen ei mahdu kahta partneria... 

Nostalginen tunne on jokaisen oma asia ja itse nostalgia on asia erikseen. Ymmärtäkää nämä asiat oikein.

Jos te koette asiat negatiivisina niin se on vain teidän totuutenne, ei totuus asioista välttämättä kokonaan. Miellätte sen nostalgian negatiivisesti koska ette pidä niistä tunteista ja tuntemuksistanne.

Vierailija kirjoitti:

Nostalginen tunne on jokaisen oma asia ja itse nostalgia on asia erikseen. Ymmärtäkää nämä asiat oikein.

Mitä sä rageet? Kyllä mä ainakin ymmärsin ap:n kysymyksen niin että kyse nostalgisuuden tunteesta, haikeudesta, jota kukin itse tuntee. Eikä että toisen tunteita arvostellaan kielteiseksi tai myönteiseksi.

Pahantuulisia ihmisiä tänään langoilla.

Itselle seon sellainen koskettav ja välillä riipaiseva, hieno syvempi tunne.

Ohimenevä. Esimerkiksi Maamme laulu ja itsenäisyyspäivän juhlan esitykset, inhimilliset ja kunnioitusta herättävät ihmiset ja tapahtumat.

Ei tarvitse pilata asioita alapeukuttamalla. Tiedättekö millainen häpeä tulee lukiessa uutisia ja muita tekstejä kun ihmiset kertovat asioista ihan väärin. Suomi, mitä helvettiä?

Negatiiviseksi. Toivon, että pääsisin takaisin sinne menneisyyteen ja voisin tehdä parempia valintoja elämässä. Tuntuu, että olen pettänyt nuoren itseni epäonnistumisilla ja se surettaa. Tekee vaan kipeää ja ahdistaa muistella vanhoja parempia aikoja, joten yritän välttää kaikkea nostalgista.

Kyllähän siinä myönteistä haikeutta on ja samalla hieman surumielisyyttä kun sitä kaikkea ei enää muista. Olin joku aika sitten oluella ja kaiuttimista tuli verven bitter sweet symphony ja heti meni muistot menneisyyteen. 

Välttelen nostalgisen haikeuden tuntemista. Ihan hetken kerrallaan ja harvakseltaan se on ok. Koen sen raskaaksi tunteeksi.

Minulla se ei johdu siitä että olisin tyytymätön siihen, miten elämä sittemmin on mennyt. Se on vain irrationaalista kaipausta. Irrationaalista sen takia etten kuitenkaan haluaisi palata niihin aikoihin vaikka keksittäisiin aikakone ja siihen tarjottaisiin mahdollisuutta.

Riippuu miten nostalgiaan suhtautuu. Jos harmittelee ettei sitä elämää enää ole tai harmittelee elämätöntä elämää niin on kielteinen. Jos taas muistelee elämää positiivisesti ja tajuaa että se on mennyttä muttei harmittele isommin, niin se on positiivista.