Itsetunto ongelma. Luulen, etten kelpaa muille kuin alkoholisteille ja itseäni reilusti vanhemmille miehille.

Olen muutenkin aika estynyt ja hankalaa edes muitakaan ihmissuhteita muodostaa. Hävettää niin paljon olla minä että monet mahdollisuudet jää käyttämättä. Olisi varmasti kavereita jos en kokisi miten koen ja monet pitävät minua ihanana ihmisenä. Minulla on kuitenkin addiktioita jotka johtuvat yksinäisyydestä ja siitä etten usko itseeni ja kierre on aika helvetillinen. 

Käyn töissä ja olen kotona. Muuhun elämään en anna itselleni mahdollisuutta ja koko elämä jää elämättä. 

Olin jopa kateellinen kun katsoin sitä asunnottomat ohjelmaa, että kun siellä oli todella rakastuneita pareja, että heillä on sentään toisensa. Mietin että minäkin kuulun varmaan tuollaiseen elämään ja sitä kautta voisin saada rakkautta. Ajatuksena täysin typerä mutta se kaipuu yhteyteen on niin suuri. 

-ap

Tuo ajatus, ettet kelpaisi kenellekään "normaalille ja hyvälle miehelle," ei ole totta. Moni hyvä ja kunnioittava ihminen etsii juuri sinun kaltaistasi lämpöä ja aitoutta. Sinulla on kaikki oikeus tutustua uusiin ihmisiin ja löytää joku, joka arvostaa sinua kokonaisuutena vartalo, mieli, sydän ja sielu.

Ole lempeä itsellesi. Sinä ansaitset olla rakastettu ja arvostettu, ja se voi tapahtua juuri silloin, kun sitä vähiten odotat.

Sä voisit sopia sille enskareissa olleelle jyrkille. Laita viestiä ja pyydä treffeille, se haluaa tarjota tukea ja turvaa. Vastapalveluksena saat kokata ja siivota. 

Miksi menet deittisivuille, kun sun ongelmat on sun pään sisällä eivätkä korjaannu deittailemalla miehiä?

Hae hyvä nainen apua itsellesi ja lähde rakentamaan ekaksi oma elämä kuntoon, ennen kuin etsit parisuhdetta.

Yksinäinen epätoivoinen löytää ihan satavarmasti hyväksikäyttäjän vierelleen.

Ei sua kukaan tule sieltä kotoa ja addiktioiden keskeltä pelastamaan. Sun pitää pelasta itse itsesi ja sitten vasta lähteä suhteisiin. Koska mieti nyt itsekkin: Miksi kukaan kunnollinen mies haluaa addiktioista kärsivän epätoivoisen ihmisen vierelleen, joka todennäköisesti ripustautuu häneen sairaalloisella tavalla?

Lopeta olemasta laiska ja keskity siihen, että lähdet työstämään itseäsi parempaan kuntoon. Kun olet paremmassa kunnossa ja onnellinen myös yksin, löydät silloin tasapainoisen kumppanin vierellesi.

Itsetunto on siis ongelma? Niinhän sinä kirjoitit. 

En halua ripustautua keneenkään. Minulle kävisi suhde jossa saan välillä läheisyyttä ja kunnioitusta, kokisin olevani kaunis ja hyväksytty. Mutta en minä töykeää kohtelua siedä ja koska tunnistan omat ongelnani niin en halua että kukaan kärsisi minun kipuilusta. Eli tarkoitus ei ole kaataa omaa ahdistusta kehenkään vaan hetkeksi unohtaa itsensä ja kokea olevansa hyväksytty ja kohdata ihminen. 

Juttelen terapiassa näistä. Se ei kyllä riitä. Tarvitsisin muutakin apua kieltämättä. 

-ap

Ihan ensiksi, varo narsisteja ja muita luusereita. Miehet ei oikeasti koskaan ajattele naiselle kaikkein parasta vaan yleisesti ottaen niitä omia tarpeitaan, mitä kullakin on sillä hetkellä. Ei koskaan pitäisi uskoa ja luottaa jotenkin niin että tulisi se prinssi ja pelastaisi ja olisi vastaus sinun ongelmillesi. Itsetunto-ongelmaiset naiset ovat juuri niitä mitä hyväksikäyttäjät hakevat. He eivät voi sietää vahvoja naisia, kun  pelkäävät jäävänsä alakynteen. Ehkä kannattaisi ihan vaan pitää ne suhteet kevyenä ja aika näyttää milloin se oikea on kuvioissa.

Vierailija kirjoitti:

Ihan ensiksi, varo narsisteja ja muita luusereita. Miehet ei oikeasti koskaan ajattele naiselle kaikkein parasta vaan yleisesti ottaen niitä omia tarpeitaan, mitä kullakin on sillä hetkellä. Ei koskaan pitäisi uskoa ja luottaa jotenkin niin että tulisi se prinssi ja pelastaisi ja olisi vastaus sinun ongelmillesi. Itsetunto-ongelmaiset naiset ovat juuri niitä mitä hyväksikäyttäjät hakevat. He eivät voi sietää vahvoja naisia, kun  pelkäävät jäävänsä alakynteen. Ehkä kannattaisi ihan vaan pitää ne suhteet kevyenä ja aika näyttää milloin se oikea on kuvioissa.

Minulle kävi viimeksi näin. Tapasin upean miehen, joka kohteli kauniisti alkuun. Se aika oli kuplivaa ja ihanaa, arki oli juhlaa ja kaikkea erityistä täynnä. Sitten alkoi henkinen väkivalta, sitten fyysinen ja kesti pitkään irrottautua siitä. En ole vieläkään täysin toipunut. 

Ymmärrän siis, että riskit ovat olemassa. Osaan tunnistaa varoitusmerkit. Kaikista eniten harmittaa se kuinka tuo suhde vaikutti itseensä ja vahvisti sitä käsitystä omasta huonommuuden tunteestaan. Toisaalta sellaista paskaa en halua enää koskaan kokea joten ymmärrän varoa kaikkea liian sulavaa ja yksikin törkeä kommentti saa minut pakenemaan. 

-ap