Olenko ihan hölmö, jos menen synnärille kaveria katsomaan

mennä itsesi vuoksi, niin mene vaan. Vothan sitten näpäyttää käytökselläsi myöhemminkin.

eräs sukulainen, joka ei muista koskaan mun lapsia mitenkään, silti jaksan viedä hänen lapsilleen synttärilahjat jne. Uskon siihen, että hyvä saa palkkansa, jonain päivänä.



Eikä kaikki edes tajua olla huomaavaisia toisia kohtaan ennen kuin saaneet tietyn osuuden huomiota omaksi osakseen.



Ei se minusta ainakaan hukkaan heitettyä aikaa ole. Enkä minä edes tykkää vauvoista! :D

todennäköisesti kaveri ei edes tajua että näpäytät häntä, tai jos tajuaa niin ei koskaan sitä että mistä syystä. Tulee itsellesi vaan paha mieli kun pidät kirjaa loukkauksista ja annat niiden säädellä miten elät ja toimit. Sen sijaan voit rekisteröidä tyynesti tän kaverin siihen porukkaan jolta ei kauheita ystävyydenosoituksia kannata odottaa takaisinpäin niin ei pety.

ystävälle? Kaikki eivät ajattele asioista samalla tavalla. Hän ei ehkä ole tajunnut miten tärkeänä itse koit tuon tilanteen aiemmin omalla kohdallasi. Toisekseen, vaikka olisi tajunnutkin, ehkä oli jotain niin stressaavaa hänen omassa elämässään, mistä et tiedä ja joka esti häntä huomioimasta haluamallasi tavalla.



Ystävyyssuhde on kuin parisuhde, toinen osapuoli ei osaa lukea ajatuksia. Puhukaa ja kommunikoikaa. Ei se muuten suju.



Jos muuten kaikki on ok, niin ei kai yksi lipsahdus tee ihmisestä huonoa ystävää. Kynnysmattona ei tietenkään pidä alkaa olemaan, mutta kukaan ei ole täydellinen, et sinäkään.

itse uskon meneväni katsomaan kavereideni vauvoja kun niitä saavat, vaikkeivat he ole olleet kovinkaan innoikkaita meidän vauvoista. Luulen että varsinkaan lapsettomat eivät tajua kuinka tärkeä se vauva äidille ja isälle on. Ja kuinka tärkeää olisi että muistetaan ja tullaan katsomaan.... ehkä hekin sen ymmärtävät sitten kun saavat omia lapsia :=)

mutta jostain syystä en koskaan (meillä nyt useampi lapsi, hänellä 2) ole saanut häneltä sellaista sydämestä tulevaa onnittelua vauvasta. Tiedättekö sellaista, että onnittelijan silmät oikein loistaa ym?

Hyvin vaivihkaa on aina käynyt vauvaa katsomassa. Ei koskaan kysynyt odotusaikana vointia, synnytyksen jälkeisistä oloista puhumattakaan. Nyt kuitenkin on koko raskauden ajan höpöttänyt ummen ja lammet omasta olostaan, ihan kyllästymiseen asti.

Vierailija:

Sen sijaan voit rekisteröidä tyynesti tän kaverin siihen porukkaan jolta ei kauheita ystävyydenosoituksia kannata odottaa takaisinpäin niin ei pety.

ap, ei todellakaan täydellinen sellainen :)

Kukapa ei onnitteluja ym haluaisi!

ap

Ehkä hän yritti pitkään lasta ja oli siksi salaa kade? Kaikki eivät kerro lapsensaantivaikeuksistaan edes lähimmälle ystävälleen -eikä varsinkaan jos tämä ystävä on raskaana tai juuri saanut lapsen.



Tai entä, jos ei vain ole ollut kamalan lapsirakas eikä yhtä innoissaan vauvoista kuin sinä? Sinähän teistä kahdesta kaiketi ensin lapsen sait (et kerro, että kaverillasi olisi entuudestaan lapsia, joten oletan hänen nyt saaneen esikoisensa)



Minusta kaikenlainen kostaminen, nokittaminen ja itsensä pönkittäminen ovat vieraita asioita ystävyydessä. Joko ollaan ystäviä, tai sitten ei. Eikä mietitä, että " hitsi, pitääkö se nyt mua kynnysmattona, jos onnittelen häntä vauvasta / joskus vielä näpäytän sille"

Xandris:

(et kerro, että kaverillasi olisi entuudestaan lapsia, joten oletan hänen nyt saaneen esikoisensa)

Jotenkin tuntuu, että luulisi esikoisen jälkeen ymmärtävän kuinka iso juttu lapsen saanti on? Ja kuitenkin nyt raskaana ollessaan ei juuri muusta puhukaan kuin raskaudestaan... Siis kun HÄN on raskaana, sen pitäisi olla kaikille asia number one.

ap

ps. tästä raskaudesta sanoi, että alkoi kolmannesta kierrosta = helposti, kun aiemminkin.

Kiitos täsmennyksestä.



No, sitten tuota on kyllä vaikeampi hyväksyä. Onko hän sosiaalisesti kömpelö? Siis ylipäänsä ei osaa " toimia oikein" tuollaisissa tilanteissa?



Onhan näitä, miehissä varsinkin.



Tai sitten kaverisi on oikeasti aika itsekeskeinen. Onhan heitäkin.



Sinun pitää miettiä, missä määrin jaksat tuota. Älä silti ala nokitella tms. Ole aito ja käy onnittelemassa! Tai sitten sano suoraan, että loukkaannuit siitä, miten hän suhtautui vauvaasi!



Jotenkin kamalasti vierastan sellaista, että jäädään märehtimään toisen käytöstä eikä suoraan sanota, jos loukkaannutaan.

Ei siitä mitä " sinulle on tehty" tmv. vaan ihmisestä.



Esim. mieheni siskon luona kävi puoli sukua jo muutaman tunnin kuluttua synnytyksestä (kaikkien kolmen kohdalla siis sama juttu...)

kun taas tätini oli ilmoittanut jo etukäteen, ettei halua sairaalaan ketään vierailemaan (poislukien miehensä, vanhempansa ja miehen äiti). Ja molempien synnytykset ovat siis olleet ihan " normaaleja" .



Itsekkään en jaksaisi varmaan vastaan ottaa sukua vastaan sairaalassa, he voivat tulla käymään kotonamme kun kotiudun. Hiukan nyt pelottaakin, että onko laitoksella koko miehen suku vartti synnytyksen jälkeen...;)

vierailemaan sairaalaan silloin tai kotiinne? Itsekään en mene jollei kutsuta!

Omat ystäväni olivat heti tervetulleita (olin todella hyvässä kunnossa, vauva myös), mutta kesti viikko ennen kuin ensimmäiset tulivat moikkaamaan :(

ap

ja korttien väsäämisestä. Ei mulle ainakaan ole se tärkein juttu siinä miten toinen reagoi vaan se, että mulla on joku jolle saan antaa ja joka tajuaa mun tarkoittaneen hyvällä vaikkein se body olisi just mieleinen. Plussaa on, jos saaja sattuu aidosti pitämään.