Olga Temonen on nyt terve
Kommentit (445)
Näytti ihan virkeältä Perjantai-ohjelmassa Ricksin vieraana. Jotkin sanat hakusessa, niin Tuukka täydensi. Olga sanoi, että sytostaatit ei sopineet hänelle, joten lopetti ne. Sitten alkoi käydä näissä Saksan vaihtoehtohoidoissa, ja sai vaikutelman, että näillä mielestään parani. Mutta voiko sytostaattihoidoille sanoa heipat ihan tuosta vain? Ei onneksi ole (vielä) kokemuksia syövän hoidoista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väärällä tavalla parannettu?
Ihmisellä on mennyt toisesta kädestä ja jalasta toimintakyky, ei pysty kirjoittamaan eikä kunnolla puhumaan, laihtunut tikkulaihaksi, toinen silmä ei toimi, välillä silmä ja poskipää pullottaa, ei jaksa kävellä kuin lyhyitä matkoja. Toivotaan hänelle vielä mahdollisimman monia hyviä päiviä, mutta kaikestahan näkee että sairaus on aika terminaalivaiheessa.
* Onko mielestäsi terminaali vaiheessa? Puhui Perjantai-ohjelmassa paljon paremmin, kuin mitä aiemmin olen nähnyt, lähimuisti takkuaa ja sanoja joutui toki vähän vieläkin hakemaan. Kasvaimen kertoi muruseksi pienentyneen, mutta on tainnut jo tehdä palautumattomia muutoksia toimintoihin, kuten liikuntakykyyn jne. Silti vaikutti virkeältä mielestäni. En ole perehtynyt tuohon sähköhoitoon, eli voiko oikeasti vaikuttaa syöpäsolujen jakautumiseen? Jos se olisi niin käänteentekevä hoitomuoto, haluan uskoa sen olevan silloin myös Suomessa käytössä 🤔 Vähän ihmetytti sytostaattien lopettaminen ensimm. vkolla, kun vei huonoon kuntoon 👀 Sähköhoidosta ei sivuvaikutuksia/haittoja, mutta onko hyötyäkään?
Ihana pari ja arvostan tuota heidän asennetta ja kovin rakastuneita ovat edelleen.
Tuukka sanoi ettei halua jäädä yksin koska ei osaa pyörittää huushollia.. Ei kovin romanttista. Kumpikin tuntuu kieltävän taudin vakavuuden
siis kyllähän syövät joskus paranee spontaanisti. Yksi tuttuni oli jo saattohoitoyksikössä ja hänellä siis oikeasti syöpä oli levinnyt joka paikkaan eikä enää mitään toivoa ja sinne muutti elämänsä viimeisiksi ajoiksi, mutta sitten kävikin niin (kun huomattiin ettei potilaan kunto huononekaan koko ajan, vaan näyttää koko ajan paremmalta), että todettiin ettei kasvaimia enää ole. Lääkärit totesivat hänelle etteivät osaa selittää tätä asiaa. Voi olla, että hänen kohdallaan syöpähoidot alkoivatkin vaikuttaa viiveellä, sitä ei voi tutkia oikein mitenkään, mutta pääasia on, että potilas parani. Hän on sitten niitä harvoja jotka lähtivät saattohoitoyksiköstä takaisin kotiinsa parantuneena.
Tuollainen on oikeasti todella harvinaista, mutta sitä tapahtuu.
Eräs sukulaiseni on sairastanut pahaa laajalle levinnyttä syöpää kohta 15 vuotta. Hänen elinaikaennusteensa oli syövän löytämisen jälkeen jotain 1-3 vuoden välillä. Vaan vielä porskuttaa, syöpä ei ole kadonnut mihinkään, mutta sitä nyt sitten hoidetaan aina tilanteen mukaan. Syöpälääkkeet kyllä ovat aiheuttaneet kaikenlaista ikävää, mutta hän itse sanoo, että jaksaa ne vaivat, koska ne ovat tuoneet noinkin monta lisävuotta.
Oikeastiko Suomen syöpälääkärit ovat innoissaan, kun kasvain pienentynyt niin nimenomaan näillä huuhaa-hoidoilla? Olisiko pienentynyt ihan ilman Kölnin jne ns. hoitojakin? Heistä sai vaikutelman, että uskovat sen kasvaimen rippeenkin simsalabim aivoista lähtevän? Kieltämisvaihe voimakkaana, vai olenko itse liian pessimisti? Hienoa toki, että katsoo eteenpäin ja haaveita on tulevaisuutta kohti. Toivotaan tämän paremman vaiheen kestävän mahd. pitkään.
Vaikea sanoa mitä itse tekisi tuossa tilanteessa. Parantavaa hoitoa ei ole. Haluaako kulkea ulkomailla ja saada ehkä puoli vuotta lisää? Äitinä haluaisin nähdä lasteni kasvavan, mutta haluanko olla viimeiset kuukaudet jatkuvasti pois kotoa? Älyttömän vaikeita kysymyksiä. Toivotan Olgalle ja perheelle voimia.
Vierailija kirjoitti:
Tuukka sanoi ettei halua jäädä yksin koska ei osaa pyörittää huushollia.. Ei kovin romanttista. Kumpikin tuntuu kieltävän taudin vakavuuden
Eli Tuukka tekee fräntit jo ensi kesänä?!
Miten tuo sytostaattien lopettaminen vaikuttaa, paljonko niillä olisi voinut saada lisäaikaa? Kuukausia?
Onhan tämä tilanne niin paljon parempi kuin ajateltiin. Vuosi sitten täällä kirjoiteltiin, ettei Olga enää kesää näe. Ja nyt oli noin hyvävointisena ja pirteänä telkkarissa. Minä uskon että näkee vielä kymmeniä jouluja ja kesiä, kun syöpä rauhoittuu ja koteloituu. Kyllä asennekin vaikuttaa.
Toivotan Temosille kaikkea hyvää ja ihmettä tapahtuvaksi, että paranisi ja perhe saisi pitää äidin. Joskus niitä ihmeitä tapahtuu oikeasti.
Vierailija kirjoitti:
Onhan tämä tilanne niin paljon parempi kuin ajateltiin. Vuosi sitten täällä kirjoiteltiin, ettei Olga enää kesää näe. Ja nyt oli noin hyvävointisena ja pirteänä telkkarissa. Minä uskon että näkee vielä kymmeniä jouluja ja kesiä, kun syöpä rauhoittuu ja koteloituu. Kyllä asennekin vaikuttaa.
Eli kymmeniä jouluja, kun asenne kohdallaan? Aikamoinen kommentti. Eli syöpään kuolleet eivät vain ole asennoituneet oikein?
Voimakas kieltäminen on tällä pariskunnalla. Ihan inhimillistä, syöpä ja kuolema on kauheita asioita kohdata. Mutta tosi surullinen olo tuli tästä haastattelusta samoin kuin Hesarin Kuukausiliitteen jutusta. Toivon koko perheelle voimia vaikeaan tilanteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Näytti ihan virkeältä Perjantai-ohjelmassa Ricksin vieraana. Jotkin sanat hakusessa, niin Tuukka täydensi. Olga sanoi, että sytostaatit ei sopineet hänelle, joten lopetti ne. Sitten alkoi käydä näissä Saksan vaihtoehtohoidoissa, ja sai vaikutelman, että näillä mielestään parani. Mutta voiko sytostaattihoidoille sanoa heipat ihan tuosta vain? Ei onneksi ole (vielä) kokemuksia syövän hoidoista.
Katsoin dokumentin glioblastoomaan kuolleen ohjaajan dokumentista ja siinä perhe katui kovasti vointia radikaalisti huonontavien hoitojen kokeilua. Jälkiviisaina ajattelivat, että olisi sen sijaan pitänyt nauttia täysillä jäljellä olevista kuukausista/vuosista juuri niin kuin Temolat nyt tekevät. Tekivät mielestäni ihan oikein, kun jättivät raskaat hoidot, joiden hyödystä ei ollut mitään varmuutta.
Off topic, mutta kukahan oli se Vilma joka oli mustaan pukeutunut? Oliko mu*limi vai nunna? Vaatetusta ja huivia mietin, joka näytti oudolta eikä oikein sopinut dokkarin aiheeseen.
Joku tässä temosten ihmeparantumistarinassa ei täsmää.
Vierailija kirjoitti:
Temosilla on selvästi suuria vaikeuksia hyväksyä tosiasioita.Tuo Perjantai-jakso oli siksi tosi surullinen, leffaa tehdään ja Espanjasta ostetaan talo ja Olga on kävelevä ihme joka ei aio kuolla. Suomen lääkäritkin on aivan innoissaan kun Saksan huuhaa-hoito toimii, eikä parantumaton sana herättänyt heissä mitään ajatuksia, koska paranee kun vaan päättää niin. Sytostaateistakin kieltäydyttiin.
Ihan oikeasti, olisi paljon parempi hyväksyä tosiasiat ja käsitellä ne, sillä saa tyyneen mielen eikä uskottelemalla itselleen ja perheelleen että ei tää oo parantumaton ja nyt se on parantunut.
Olga vaikuttaa olevan juuri siinä kunnossa, missä voi olettaakin tappavaa aivosyöpää sairastavan tässä vaiheessa olevankin.
Maria Nordinko sitä hoitaa? Eikö se ollut Marian ykkös oppeja, että kun vaan päättää, niin on terve.
Vierailija kirjoitti:
Tuukka sanoi ettei halua jäädä yksin koska ei osaa pyörittää huushollia.. Ei kovin romanttista. Kumpikin tuntuu kieltävän taudin vakavuuden
Mieti mikä syyllisyys tulee sairaalle, kun mies noin menee sanomaan. Kai sitä on suruissaan tarkoittanut kauniimmin sanoa ja Olga on osannut ottaa asian heidän yhteisellä huumorilla.
Vierailija kirjoitti:
Off topic, mutta kukahan oli se Vilma joka oli mustaan pukeutunut? Oliko mu*limi vai nunna? Vaatetusta ja huivia mietin, joka näytti oudolta eikä oikein sopinut dokkarin aiheeseen.
Musla mah, eli musuksi ruvennut suomineito.
Temosilla on selvästi suuria vaikeuksia hyväksyä tosiasioita.Tuo Perjantai-jakso oli siksi tosi surullinen, leffaa tehdään ja Espanjasta ostetaan talo ja Olga on kävelevä ihme joka ei aio kuolla. Suomen lääkäritkin on aivan innoissaan kun Saksan huuhaa-hoito toimii, eikä parantumaton sana herättänyt heissä mitään ajatuksia, koska paranee kun vaan päättää niin. Sytostaateistakin kieltäydyttiin.
Ihan oikeasti, olisi paljon parempi hyväksyä tosiasiat ja käsitellä ne, sillä saa tyyneen mielen eikä uskottelemalla itselleen ja perheelleen että ei tää oo parantumaton ja nyt se on parantunut.
Olga vaikuttaa olevan juuri siinä kunnossa, missä voi olettaakin tappavaa aivosyöpää sairastavan tässä vaiheessa olevankin.