Muuttunut minä ja elämä

Olin ennen korona-aikaa varsin vireä keski-ikäinen. Kävin töissä, opiskelin samalla amk-tutkinnon, pidin huolta itsestäni ja kunnostani. Oli ystäviäkin.

Korona-aikana ja opintojeni loppuaikana oli pakko vähentää mm. liikuntaan ja ystäviin liittyviä menoja, koska aika ja voimat eivät riittäneet. Saatin opiskeluni loppuun korona-aikana kiitettävästi. Siitä lähti alamäki lopullisesti.

Sain mukavan työn, opintojani vastaavan, jossa etätyö mahdollisuus. Korona-aikana kaikki meistä varmaan eristäytyi, mutta mulla se jäi päälle jotenkin. 

Teen etätyötä 4/5 päivää viikossa. Oleskelen työpäivinä kylpytakki päällä työpäivän. Rankan työpäivän jälkeen menen lähes suoraan päiväunille. Kauhistus on jos esim. kaupassa pitäisi käydä.

Hoidan kyllä työni hyvin, kodin ja ruoanlaiton. Meidän perheeseen kuuluu mies ja teini lapsi .Ulos vaan en enää haluaisi lähteä ollenkaan. Kaikki liikkuminen on jäänyt kokonaan. En vain pääse enää ulos, enkä saa potkua lähteä. Kun ei ole pakko. Viikonloppuna raahaudun miehen kanssa kauppaan ja sitten nopeasti kotiin turvaan takaisin.

Ystäviä en jaksa tavata, eivätkä enää jaksa pyydelläkään mukaan.

Eihän tämä normaalia ole, tiedän sen. Mistä saisin virtaa, että pääsisin normaalien ihmisten tasolle takaisin. Lääkärin apuun en luota tässä asiassa. En koe olevani sairas tai masentunut. Olen vain kadottanut itseni jonnekin.

Mikä olisi apuna tässä? Onko vastaavan kokeneita?