Onko parisuhde tottumiskysymys?
Otsikossa illan kysymys. En ole itse koskaan ollut parisuhteessa, enkä siksi osaa sitä edes kaivata (paitsi silloin tällöin kun iskee kova halipusupula). Toisaalta tiedän monia, jotka päätyvät aina parisuhteesta toiseen ja ovat niissä onnellisia. Onko tällaisella ikisinkulla mitään mahdollisuutta päätyä koskaan parisuhteeseen vai onko peli ikään kuin menetetty? Tällä(kään) hetkellä en siis varsinaisesti parisuhdetta kaipaa, aloin vain miettimään syntyjä syviä :D
N32
Kommentit (6)
Päinvastoin. Mitä useamman vuosikymmenen parisuhteissa viettää, sitä tympeämmältä alkaa tuntua.
Olen myös itse ikisinkku ja myös miettinyt samaa kuin aloittaja. En minä osaa kuvitellakkaan asiaa jossa asuisin jonkun kanssa saman katon alla. Olisi outoa.
N30
Vierailija kirjoitti:
Olen myös itse ikisinkku ja myös miettinyt samaa kuin aloittaja. En minä osaa kuvitellakkaan asiaa jossa asuisin jonkun kanssa saman katon alla. Olisi outoa.
N30
Täällä toinen ikisinkku N30 ja minulla päin vastoin, pystyisin hyvin kuvittelemaan itseni asumaan miehen kanssa. Olen juuri sitä tyyppiä joka on etenemässä suhteessa nopeasti kun sattuu sopivan tuntuinen ihminen kohdalle. Joskus on ollut niin kiva tapailumies että olisin voinut vaikka muuttaa hänen luokseen heti ekan yhteisen yön jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Olen myös itse ikisinkku ja myös miettinyt samaa kuin aloittaja. En minä osaa kuvitellakkaan asiaa jossa asuisin jonkun kanssa saman katon alla. Olisi outoa.
N30
Just näin. Hetkittäin haaveilen parisuhteessa mielessäni, mutta sitten iskee todellisuudentaju ja moiset haihatukset katoavat mielestä. En ehkä rehellisesti sanottuna halua tehdä niin paljoa kompromisseja mitä parisuhteessa eläminen vaatii. Toisaalta, tiedostan myös sen, että paljon kokemisen arvoista jää varmasti myös kokematta, mutta kaikkea ei voi saada. Toki aion pitää mielen jollain tapaa avoimena kaikelle uudelle, mutta en usko että se "uusi" tarkoittaa koskaan kohdallani parisuhdetta. Kai parisuhderakkaus on sitten vain muita varten.
-ap
Varmaan tottumuskysymys osittain, mutta myös persoonasta kiinni. Toiset ei vaan ole niin parisuhdeihmisiä kuin toiset, siis sillä tavalla että pitäisi väkisillä jonkun paperilla hyvän ja ihan mukavan tarjokkaan kanssa alkaa, vaikka ei kolahda. Ja toisilla on parempi tuuri, eli löytävät nopeammin sellasen jonka kanssa kolahtaa, toiset jo hyvin nuorina.
T: myös N32 enkä ole ollut koskaan parisuhteessa
Oon ollut itse nyt pari vuotta sinkkuna. Kun mielenkiintoinen ja ihana mies olis ehdokkaana, niin käytännössä meinaa iskeä pakokauhu vaikka pidän hänestä hulluna.
On ne mulle olleet tottumiskysymyksiäkin. Sit kun ero on tullut, niin oma tottuminen ja kipuilu siinäkin.
Ja mä vielä pidän itseäni parisuhdeihmisenä.