Miksi jostain traumatisoituneesta ja syrjäytyneestä tulee huumeongelmainen ja jostain toisesta ei?
Melko samanlaisessa tilanteessa joku toinen alkaa käyttää ja joku toinen pystyy olemaan selvin päin.
Kommentit (8)
Toinen saa apua ja tukea - toinen jää yksin.
Toinen näkee toivon vaikeankin tilanteen keskellä. Toinen ei.
Esim. kaveripiiri vaikuttaa todella paljon. Jos teininä päädyt väärään seuraan, on niin paljon matalampi kynnys alkaa vetämään päihteitä pahaan oloonsa. Joku toinen sairastuu sitten syömishäiriöön ja vetää suruunsa herkkuja, yksi viiltelee, toinen on riippuvainen rahapeleistä.
Toiset ovat herkempiä ja toiset ei. Ihmiset löytää myös erilaisia kykyjä kompensoida kipuaan. Toiset haluaa nopean helpotuksen ja hakevat sen huumeista. Toiset pystyy sinnittelemään henkisen kivun kanssa pidempään ja hakeutuvat sitten terapiaan.
Toisilla on myös alttius riippuvuudelle.
Oman isän päihdesekoilit olleet hyvänä esimerkkinä, siitä mitä ei kannata tehdä.
Toisilla on hyvä tukiverkko, toisilla ei. Onko hyvät vanhemmat, jotka rakastavat ja tukevat, vai vanhemmat peräti traumojen syy ja lähde? Ratkaiseva vaikutus.
Toinen tuntee enemmän henkistä kipua ja lääkitsee sitä päihteillä.
Suuri osa pahasti traumatisoituneista ajautuu päihteisiin, mutta monet pääsevät niistä jossain vaiheessa irti.
Luonne ratkaisee ja kasvatus.