Premenopaussi ja mielialaan liittyvät oireet. Kokemuksia?

Vierailija kirjoitti:

Samaa mietiskelen. Harmaus, mielenkiinnottomuus ja yleinen apatia. Resepti on mielialalääkkeeseen mutta en tiedä olisiko estrogeeni oikeampi valinta. Vai lusia vain nämä vuodet läpi kuten murrosiässä kun oli käynnissä samanalinen hormonimuutos ja unet ja mieliala romahti.

Sama. Tosin itsellä mielen saa matalaksi just sekin, että siinä missä murrosiästä eroon päästyään elämä ikään kuin alkoi ja siinä oli odotettavaa niin nytpä sitten vaihtareista lopulta eroon päästyään alkaa olla elämäkin loppusuoralla. Osallahan se vaihtarioireilu jatkuu loppuiän eikä nyt muutenkaan enää ole odotettavissa paluuta aikaan ennen vaihtareita eli joopa. Ikä alkaa tuntua vaikka kuinka tuntee itsensä tavallaan ihan samaksi ihmiseksi kuin 30-vuotiaanakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle määrättiin masennuslääkettä aamuyön unettomuuteen. Mielialaoireita minulla ei mielestäni ole. Tuloksena ainakin yhtä paha päiväväsymys kuin jos en olisi ollenkaan nukkunut. Enpä taida jatkaa tuota lääkettä enää.

 

Mutta mistä käytännössä saisin estrogeenia kun edes lääkäri ei sitä kirjoita? Olen 51-vuotias.

Miten niin ei kirjoita? Olen ikäisesi, ja nyt pari vuotta käyttänyt estrogeeliä lisänä - keltarauhashormonin saan Mirena-kierukasta. Uniin syön aika vahvaa melatoniinia. Ajoittain valvon yhä, mutta se ei ole enää säännöllistä. Kahvi ja alkoholi piti lopettaa kokonaan jos aikoo nukkua. Ihan tk-lääkäri määräsi hkh:n, mutta seuraava osoite olisi ollut yksityinen gyne; sieltä ainakin irtoaa. 

Kaik

Lääkärit tarvitsevat lisäkoulutusta, että ymmärtäisivät sen riskin olevan hyvin pieni, kun sitä vertaa siihen, mitä naiset joutuvat kärsimään ilman estrogeeniä.

Laitatin 45-vuotiaana hormonikierukan runsaiden kuukautisten vuoksi, sen jälkeen unettomuusoire hävisi (nukuin viime yönäkin 8,5 h putkeen). Kuukuautiset loppuivat myös, mikä on hienoa. Gyne ilmoitti, että kierukka hoitaa vaihdevuosioireita muutenkin ja tasaa esim.mielialan vaihteluita. Jos tämä nykyinen fiilis on "tasausta" niin ilman kierukkaa olisin takuulla persona non grata. En ole itkuinen, en masentunut, en surullinen, en ahdistunut. Olen kohdannut itsessäni ihan uuden tunteen, raivon. Naurattaa joskus, mutta usein ei voi kuin ihmetellä. Pyydän aina anteeksi jälkikäteen. Toivottavasti tämä vaihe menee nopeasti ohi. N48

Isojahan nämä riskit ei ole mutta kyllä ne mietityttää ja mielellään ne välttäisi. Suun kautta otettava estrogeeni on vielä riskikkäämpi mutta geelillä ja laastareilla on riskit niissäkin.

Älä käytä Estrogel-geeliä

- jos olet allerginen estradiolille tai tämän lääkkeen jollekin muulle aineelle (lueteltu kohdassa Pakkauksen sisältö ja muuta tietoa)

- jos sinulla on tai on ollut rintasyöpä tai sinun epäillään sairastavan rintasyöpää

- jos sinulla on jokin estrogeenille herkkä syöpä, kuten kohdun limakalvon syöpä, tai jos sinulla epäillään sitä

- jos sinulla on tai on joskus ollut maksasairaus eivätkä maksa-arvosi ole palautuneet normaaleiksi

- jos sinulla on emätinverenvuotoa, jonka syytä ei tiedetä

- jos sinulla on kohdun limakalvon liikakasvua, jota ei ole vielä hoidettu

- jos sinulla on tai on ollut las kimotukos (tromboosi), esim. jalassa (syvä laskimotukos) tai keuhkoissa (keuhkoveritulppa)

- jos sinulla on verisuonitukokselle altistava tila (kuten C-proteiinin, S-proteiinin tai antitrombiinin puutos)

- jos sinulla on tai on äskettäin ollut valtimotukoksen aiheuttama sairaus, esim. sydäninfarkti, aivohalvaus tai rasitusrintakipua

- jos sinulla on harvinainen, perinnöllinen vereen liittyvä sairaus nimeltä porfyria

- jos olet raskaana tai imetät.

Jos sinulle ilmaantuu jokin edellä mainituista tiloista ensimmäistä kertaa Estrogel-geelin käytön aikana, lopeta käyttö heti ja käänny välittömästi lääkärin puoleen.

Tutkimustulokset osoittavat, että estrogeenin ja progestageenin yhdistelmähoito tai pelkkää estrogeenia sisältävä hormonikorvaushoito lisäävät rintasyöpään sairastumisen riskiä. Riskin suureneminen riippuu siitä, kuinka pitkään hormonikorvaushoitoa käytetään. Kohonnut riski ilmenee kolmen vuoden käytön aikana. Hormonikorvaushoidon lopettamisen jälkeen kohonnut riski pienenee ajan myötä, mutta jos hormonikorvaushoitoa on käytetty yli viisi vuotta, riski voi kestää 10 vuotta tai pidempään.

Laskimotukoksen riski on noin 1,33 kertaa suurempi hormonikorvaushoitoa käyttävillä kuin sitä käyttämättömillä, erityisesti ensimmäisen hoitovuoden aikana.

Sydänsairauden riski on hieman suurempi yli 60-vuotiailla naisilla, jotka käyttävät estrogeenin ja keltarauhashormonin yhdistelmähormonikorvaushoitoa, kuin naisilla, jotka eivät käytä mitään hormonikorvaushoitoa.

Aivohalvauksen riski on noin 1,5 kertaa suurempi hormonikorvaushoidon käyttäjillä kuin sitä käyttämättömillä. Ikääntyminen lisää hormonikorvaushoidon käyttöön liittyviä aivohalvauksia.

Kuten kaikki lääkkeet, tämäkin lääke voi aiheuttaa haittavaikutuksia. Kaikki eivät kuitenkaan niitä saa. Seuraavia sairauksia on ilmoitettu useammin hormonikorvaushoitoa käyttävillä kuin sitä käyttämättömillä:

rintasyöpä

kohdun limakalvon liikakasvu tai syöpä

munasarjasyöpä

laskimotukos jalassa tai keuhkoissa (laskimotromboembolia)

sydänsairaus

aivohalvaus

mahdollinen muistin heikkeneminen, jos hormonikorvaushoito aloitetaan yli 65-vuotiaana.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on mirena ja estrogel yksit gyneltä. Doxepin piti unessa, mutta tuli koko joukko muita oireita, joihin se ei luonnollisesti tehonnut. Estrogeeni on vienyt ne pois, tuonut unet takaisin ja myös tasannut mielialaa, mulla tosin ei pahimpana siedettävänä ole ollut itkuisuus ja masennus vaan raivo. Suuria annoksia kortisonia syöneet tietävät sen aiheettoman murhanhimon. Sopii aivan järkyttävän huonosti sekä työhön että kotiin. Onneksi pystyn hallitsemaan kohtaukset, mutta olen ajatellut ilmoittautua raivohuoneen asiakkaaksi, kun halonhakkuutakaan ei ole.

Oma äiti lusi aikanaan nämä läpi niin hyvin, että käytiin sekä kriisipsykiatrialla että käräjillä,  eikä aiheetta kummassakaan. En siis tule pääsemään helpolla enkä ota riskejä sekoamisesta.

Ai kortisonistako se murhanhimo tuleekin :D Doxepinia sain minäkin ja estrogeeni voidetta limakalvoille. Auttoi minulla mielialaan ja jatkuvaan vitutukseen ja siihen murhanhimoon. 

Vierailija kirjoitti:

Isojahan nämä riskit ei ole mutta kyllä ne mietityttää ja mielellään ne välttäisi. Suun kautta otettava estrogeeni on vielä riskikkäämpi mutta geelillä ja laastareilla on riskit niissäkin.

 

Älä käytä Estrogel-geeliä

- jos olet allerginen estradiolille tai tämän lääkkeen jollekin muulle aineelle (lueteltu kohdassa Pakkauksen sisältö ja muuta tietoa)

- jos sinulla on tai on ollut rintasyöpä tai sinun epäillään sairastavan rintasyöpää

- jos sinulla on jokin estrogeenille herkkä syöpä, kuten kohdun limakalvon syöpä, tai jos sinulla epäillään sitä

- jos sinulla on tai on joskus ollut maksasairaus eivätkä maksa-arvosi ole palautuneet normaaleiksi

- jos sinulla on emätinverenvuotoa, jonka syytä ei tiedetä

- jos sinulla on kohdun limakalvon liikakasvua, jota ei ole vielä hoidettu

- jos sinulla on tai on ollut las kimotukos (tromboosi)

Tuo tutkimushan aikoinaan suoritettiin ihmisillä joilla oli jo nämä tilat ennestään vähintään piilevinä tai jo sairastettuna, koska olivat vanhoja. Eikä tietenkään estrogeni ehkäise jotain joka on jo ihmisellä.  Kun korvaushoidon aloittaa tarpeeksi aikaisin niin riskejä ei pitäisi olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle määrättiin masennuslääkettä aamuyön unettomuuteen. Mielialaoireita minulla ei mielestäni ole. Tuloksena ainakin yhtä paha päiväväsymys kuin jos en olisi ollenkaan nukkunut. Enpä taida jatkaa tuota lääkettä enää.

 

Mutta mistä käytännössä saisin estrogeenia kun edes lääkäri ei sitä kirjoita? Olen 51-vuotias.

Miten niin ei kirjoita? Olen ikäisesi, ja nyt pari vuotta käyttänyt estrogeeliä lisänä - keltarauhashormonin saan Mirena-kierukasta. Uniin syön aika vahvaa melatoniinia. Ajoittain valvon yhä, mutta se ei ole enää säännöllistä. Kahvi ja alkoholi piti lopettaa kokonaan jos aikoo nukkua. Ihan tk-lääkäri määräsi hkh:n, mutta seuraava osoite olisi ollut yksityinen gyne; sieltä ainakin irtoaa. 

Kaik

Minulla on suvussa näitä. Naisia on mennyt hormoniperäisiin syöpiin. Siksi en riskeeraa, kun syöpiä on tyrkyllä muutenkin. Oireet ovat siedettäviä ja kausiluontoisia. 

Olen oppinut tunnistamaan alakulosta, onko se hormonaalista vai ei. Elämässä on ollut raskaita vaiheita muutenkin, ja ne ovat osittain nivoutuneet keskenään. 

Mikä tässä ajassa on edes niin riemullista että pitäisi tuntua mielekkäälle? Nuoremmatkin joilla ei ole vaihdevuodet, tuntuu kärsivän samoista oireista eli ahdistus, unettomuus ja toivottomuus. Taisi olla yle joka uutisoi männä viikolla joka neljännen korkeakouluopiskelijan saavan hoitoa ahdistukseen. Silloinhan ihminen tilastojen mukaan on vahvimmillaan eli alle 30 vuotiaana. Ei näköjään moni ole.

Elämä on aika surkeaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on mirena ja estrogel yksit gyneltä. Doxepin piti unessa, mutta tuli koko joukko muita oireita, joihin se ei luonnollisesti tehonnut. Estrogeeni on vienyt ne pois, tuonut unet takaisin ja myös tasannut mielialaa, mulla tosin ei pahimpana siedettävänä ole ollut itkuisuus ja masennus vaan raivo. Suuria annoksia kortisonia syöneet tietävät sen aiheettoman murhanhimon. Sopii aivan järkyttävän huonosti sekä työhön että kotiin. Onneksi pystyn hallitsemaan kohtaukset, mutta olen ajatellut ilmoittautua raivohuoneen asiakkaaksi, kun halonhakkuutakaan ei ole.

Oma äiti lusi aikanaan nämä läpi niin hyvin, että käytiin sekä kriisipsykiatrialla että käräjillä,  eikä aiheetta kummassakaan. En siis tule pääsemään helpolla enkä ota riskejä sekoamisesta.

Ai kortisonistako se murhanhimo tuleekin :D Doxepinia sain minäkin ja estrogeeni voidetta limakalvoille. Auttoi minull

Siitä tulee myös. Muhun tykitettiin nuorena suoneen enimmillään 80 mg + 40 suun kautta, ja tuolla annoksellahan kuuri kestää kuukausia. Ne sivuvaikutukset olivat osin ihan samoja kuin nyt: aamuyön unettomuus, hikipuuskat, rytmihäiriöt, raivarit, ja nimenomaan sellaiset liskoaivotason raivarit, joiden pidättely käy voimille. Mulla on nyt estrogelin lisäksi paikallisestrogeeni limakalvoille. Oikea annostus on haussa, tilanne ei ole vakaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa mietiskelen. Harmaus, mielenkiinnottomuus ja yleinen apatia. Resepti on mielialalääkkeeseen mutta en tiedä olisiko estrogeeni oikeampi valinta. Vai lusia vain nämä vuodet läpi kuten murrosiässä kun oli käynnissä samanalinen hormonimuutos ja unet ja mieliala romahti.

 

Sama. Tosin itsellä mielen saa matalaksi just sekin, että siinä missä murrosiästä eroon päästyään elämä ikään kuin alkoi ja siinä oli odotettavaa niin nytpä sitten vaihtareista lopulta eroon päästyään alkaa olla elämäkin loppusuoralla. Osallahan se vaihtarioireilu jatkuu loppuiän eikä nyt muutenkaan enää ole odotettavissa paluuta aikaan ennen vaihtareita eli joopa. Ikä alkaa tuntua vaikka kuinka tuntee itsensä tavallaan ihan samaksi ihmiseksi kuin 30-vuotiaanakin.

Siitä loppusuorasta voi tehdä mielekästä ja itsensä näköistä. Voi elää ja tehdä vihdoinkin asioita itseään varten. On aikaa hoitaa itseään. Tehtävä suoritettu, nyt nautitaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa mietiskelen. Harmaus, mielenkiinnottomuus ja yleinen apatia. Resepti on mielialalääkkeeseen mutta en tiedä olisiko estrogeeni oikeampi valinta. Vai lusia vain nämä vuodet läpi kuten murrosiässä kun oli käynnissä samanalinen hormonimuutos ja unet ja mieliala romahti.

 

Sama. Tosin itsellä mielen saa matalaksi just sekin, että siinä missä murrosiästä eroon päästyään elämä ikään kuin alkoi ja siinä oli odotettavaa niin nytpä sitten vaihtareista lopulta eroon päästyään alkaa olla elämäkin loppusuoralla. Osallahan se vaihtarioireilu jatkuu loppuiän eikä nyt muutenkaan enää ole odotettavissa paluuta aikaan ennen vaihtareita eli joopa. Ikä alkaa tuntua vaikka kuinka tuntee itsensä tavallaan ihan samaksi ihmiseksi kuin 30-vuotiaanakin.

Siitä loppusuorasta voi tehdä mielekästä ja itsensä näköistä. Voi elää ja tehdä vihdoinkin asioita itseään varten. On aikaa hoitaa itseään. Tehtävä suoritettu, nyt nautitaan. 

Väsynyttä. Kun mikään ei tunnu miltään on vaikea nauttia. Kiitos yrityksestä kuitenkin :).

Ajattelin yhtenä päivänä työpaikkaruokalassa, miten harmailta ja ankeilta kaikki näyttävätkään, eniten minä itse. Kalpeat kasvot, valuva iho, tummat silmänaluset, verettömät huulet aukenivat ja sulkeutuivat kuin kalalla kun lusikoivat keittoa rytmikkäästi rivissä. Ymmärsin tietenkin että näky johtuu minusta. Siitä että kaikki vaan näyttää niin koetulta ja eletyltä, myös toiset ihmiset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa mietiskelen. Harmaus, mielenkiinnottomuus ja yleinen apatia. Resepti on mielialalääkkeeseen mutta en tiedä olisiko estrogeeni oikeampi valinta. Vai lusia vain nämä vuodet läpi kuten murrosiässä kun oli käynnissä samanalinen hormonimuutos ja unet ja mieliala romahti.

 

Sama. Tosin itsellä mielen saa matalaksi just sekin, että siinä missä murrosiästä eroon päästyään elämä ikään kuin alkoi ja siinä oli odotettavaa niin nytpä sitten vaihtareista lopulta eroon päästyään alkaa olla elämäkin loppusuoralla. Osallahan se vaihtarioireilu jatkuu loppuiän eikä nyt muutenkaan enää ole odotettavissa paluuta aikaan ennen vaihtareita eli joopa. Ikä alkaa tuntua vaikka kuinka tuntee itsensä tavallaan ihan samaksi ihmiseksi kuin 30-vuotiaanakin.

Sinä olet väsynyt, ihan selvästi. Voimia ja halaus.

Yritän ajatella itse kuvailemallani tavalla, vaikka välillä on vaikeaa. Varsinainen menopaussi ei tunnu alkavan millään, oireet aaltoilevat, ennen olematon pms voi kestää viikkoja jne. On ollut eroa, työelämän muutos, hankalia ihmisiä ympärillä. Onneksi olen oppinut selättämään vaikeuksia pitkin elämääni. En luovu toivosta, koska mitä järkeä siinä olisi?

Elämästä voi tehdä itsensä näköistä. Hieno pointti tuo. 

Itselläni tosin on mielialaoireiden kanssa kamppailuani katsomassa vielä kaksi alle kymenvuotiasta lasta. Ei sopisi äidin kovin vähästä raivostua eikä itkeskellä. Untakin tarvitsisin.

Mikä tosiaan avuksi??

Nää oireet on niin yleisiä *kaikilla * aikuisilla, että yhteiskunta tuntuu olevan perimenopaussissa nykyään. 

En ole eläissäni käyttänyt hormoneja missään muodossa. Nyt viiskymppisenä mietin pitäisikö/uskaltaisiko aloittaa. On sen verran paljon pahaa mieltä ja huonoa nukkumista.

Samoja juttuja täälläkin mielen päällä. Rankka syksy kaikkine vastoinkäymisineen on tuonut henkisen väsymisen, itkuisuuden, migreenit sekä ahdistuksen. En ole koskaan kokenut tällaista epätoivoa. Mietinkin, että onko kysymys estrogeenin puutteesta vai oikeista mielialaoireista.

Voimia sinulle ja meille kaikille!

Hui, nyt on suihkeresepti taskussa. Ei kun apteekin kautta kotiin. Jännittää. Toivottavasti tämä olisi sopiva ja parantaisi elämänlaatua. Ap.

Siis ei kuukautisia enää ole, jos menopaussi on ohitettu eli oma hormonitoiminta jo loppunut. "Kuukautisilla" tarkoittanet hormonikorvaushoidosta (yhdistelmä) johtuvaa tyhjennysvuotoa.  Hormonik8rvaushoitoa on kahdenlaista vuodollista ja vuodotonta. Yleensä siirrytään vuodottomaan hoitoon, kun omien kuukautisten loppumisesta on yli 1 vuosi (menopaussi).