Suomeen tuodaan ulkomaista soijaa moninkertaisesti enemmän karjanrehuksi kuin ihmisravinnoksi

Leikkelekeskustelussa olen nyt useampaan kertaan nähnyt argumenttia, että sekö on ekologista, että suomalaisen lihan sijaan tuodaan ulkomailta linssit, pavut ja soijat.

Moni ei tiedä, että kotimaista lihaa ei pääosin ruokita kotimaisella rehulla. Se kotimaisena markkinoitu liha ei tosiasiassa olekaan kovin kotimaista (nautojen kohdalla tosin omavaraisuusaste on suurempi kuin sikojen ja broilerien, mutta taas nautojen kohdalla päästöt ovat muutoin suuremmat). Ainoastaan nk. niittylihan tuotanto on ekologista, koska siinä hoidetaan samalla luonnon monimuotoisuutta. Niittylihaa tosin on kaikesta myytävästä lihasta alle 1%. Peltopinta-alaa tarvitaan noin kymmenkertaisesti enemmän, kun ruokitaan ensin eläimiä niiden koko elinaika ja sitten lopulta syödään se eläin, kun voisimme myös syödä kasvit suoraan itse. Kaikki kasvit eivät tietenkään kasva joka puolella Suomea, mutta koska kasvinviljelyssä peltopinta-alaa tarvittaisiin niin paljon vähemmän kuin eläintuotannossa, tarpeeksi kasviproteiinia Suomen väestölle pystyisi tuottamaan jo pelkästään eteläisen Suomen alueella.

Kuivatavarana tuotava soija, pavut ja linssit eivät aiheuta paljon päästöjä ulkomailta tuotunakaan, koska ne voidaan tuoda suurissa erissä valtamerilaivoilla. Kotimaisia kasviproteiininlähteitäkin toki on, ja niitä voisi tuottaa Suomessa tulevaisuudessa paljon enemmän ja monipuolisemmin. Mm. soijan joitakin lajikkeita on kokeiltu jo viljellä eteläisessä Suomessa. Härkäpavun, herneen, kauran ja vehnän (josta valmistetaan seitania) ohella potentiaalisia proteiinikasveja olisivat hamppu (eri lajike kuin se huonomaineinen) ja lupiini (eri lajike kuin se tienvarsien myrkkykasvi), jotka sopivat jatkojalostukseen erilaisiksi kasviproteiineiksi.