Mitä hyvää ja huonoa on näyttää ikäistään nuoremmalta?

Olen 32, mutta arvioijasta riippuen 16-22-vuotiaan näköinen. En oikein tiedä, mitä positiivista tässä on. Yleensä en jaksa puhua iästäni mitään, mutta joskus huomaan, että vastapuoli alkaa miettimään ja koittaa selvittää sen. Toisaalta, olisi hyvä, jos saisin sanottua ikäni aina vaikkapa töissä niin välttyisi ehkä ikäviltä lieveilmiöiltä. Miten sen sitten saisi liitettyä keskusteluun sulavasti? En voi esim. Puhua lapsistani, kun niitä ei ole.

-Minua kyseenalaistetaan, ei luoteta että olen pätevä ja joudun selittelemään

-Minulle puhutaan kuin lapselle 

-Käytökseni(käyttäydyin kuin ikäiseni) on ristiriidassa ulkonäköni kanssa ja se saa mimit vaikuttamaan oudolta muiden silmissä

-Tyylikkäät ja asialliset vaatteet näyttävät siltä, kuin olisin käynyt vanhempien komerolla

-Minut sivuutetaan, koska mitä teini nyt tietäisi

Ja muuta mukavaa.