Lue keskustelun säännöt.
ÄITI KATO! - 100 kertaa päivässä
23.11.2024 |
Moi,
Meillä on 8-vuotias lapsi joka sanoo päivän mittaan varmaan sata kertaa äiti kato. Milloin mistäkin, esim kun hän lukee jonkun jutun tai haluaa näyttää ulkona jonkin asian ja milloin mitäkin. Myös silloin kun hän viettää tunnin ruutuaikansa niin jatkuvasti halutaan jakaa mun kanssa mitä ruudussa tapahtuu. Olen selittänyt hänelle miten en jaksa koko ajan vuorovaikuttaa enkä edes voi katsoa jos esim ajan autoa. Hän muistaa tämän 5min ja kohta taas uudestaan vaatii katsomaan...tämä saa minut hulluksi ja olenkin välillä tylysti katsonut muualle tai jopa tiuskaissut takaisin EN KATSO!!! ja uhannut sammuttaa koko ruudun jos edes sitä ei pystytä hiljaa katsomaan.
Lapseni kanssa siis touhutaan erittäin paljon, jutellaan pelataan yms. Huomioidaan. On myös 5v pikkusisarus joka ei tällaista jatkuvaa huomiota halua.
Mitähän tässä pitäisi tehdä? Mikä olisi oikea tapa toimia? Ja Huom. Ei ole nepsylapsi kyseessä vaan koulut kaverisuhteet sujuu.
T. Väsynyt huoltaja
Kommentit (48)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kakarat on kivoja.
T. Ikuisesti lapseton
Vierailija kirjoitti:
Ota hänet syliin ja paijaa
Otankin usein. Mutta en aina pysty tarjoamaan huomiota. En vain pysty tai halkean.
Lievää nepsyilyä oon kyllä miettinyt..
T. Ap
Haluaisiko huomiota, siis tarkoitan että kosketusta, hellimistä, hellyyttä, halaamista, katsekontaktia, ihokontaktia jne.
Se voisi toimia? Näin tekisin itse, minusta lapsi haluaa jotain muuta kuin että katsot.
Että katsot häntä? Olet läsnä hänelle?
Kaikki ne lapsia hankkivatkin.
Naama pois kännykästä ja katso sitä lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mut on kasvatettu niin, että ei saa häiritä jos joku katsoo tv:tä, lukee, ajaa autoa, lepää, laittaa ruokaa... Itse asiassa, ei tarvitse olla äänessä ylipäätään.
Yritäpä olla se aikuinen ja alkaa vaatimaan perus käytöstä lapselta. Kun suu aukeaa, keskeytät pälätysseremoniat antamalla lapselle askareita. Onko huone siivottu? Siivoa uudelleen. Tarkista kaikki roskakorit, täydet ulos roskikseen. Onko olkkarista leluja? Takaisin omaan huoneeseen. Varmasti keksit itsekin lisää.
Nepsy, ei normaalit 8v ole tuollaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Haluaisiko huomiota, siis tarkoitan että kosketusta, hellimistä, hellyyttä, halaamista, katsekontaktia, ihokontaktia jne.
Se voisi toimia? Näin tekisin itse, minusta lapsi haluaa jotain muuta kuin että katsot.
Että katsot häntä? Olet läsnä hänelle?
No mietin tätä. Itse asiassa kysyin nyt lapselta tätä. Hän koki että olen sopivasti läsnä. Ja rehellisesti sanon että mielestäni olen erittäin paljonkin läsnä. Joka päivä jutellaan paljon ja touhutaan ja jutellaan.
T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Kakarat on kivoja.
T. Ikuisesti lapseton
Kysyttiinkö sulta jotain?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä hätäile. Eiköhän tuo mene ohi nopsaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun yhdellä ystävällä oli tällainen mies (yli 50v) , äidin sijaan huusi aina vaimonsa nimeä, tyyliin Liisa, Liisa ,kato. Jos menin ystäväni kanssa vaikka kauppaan vaate-ostoksille, samainen mies soitteli vähintäin vartin välein kysyen, milloin mitäkin asiaa, missä on se ja tämä asia, voinko keittää jo kahvit itselleni, koska tulette takaisin jne. Ihan loputtomiin. No onneksi siitä tietysti ero tuli sitten jossakin vaiheessa, ystävä oli kuitenkin tolkun ihminen, mutta monesti miettinyt että siihen aikaan ei aikuisille ollut mitään ADD tms diagnooseja, mutta olihan tuo mies jonkin sortin sen ajan nepsy tietysti.
Eli edellä olevaan sanoisin että tietysti on vaativia ja vähemän vaatvia lapsia, mutta kyllähän ne rajat pitää sen huomion suhteen johonkin kohtaan vetää tai muuten jatkavat sitä huomionhakuista käyttäytymistä maailman tappiin asti ja eihän kukaan sellaista kestä.
Vierailija kirjoitti:
Älä hätäile. Eiköhän tuo mene ohi nopsaan.
No tätä on nyt kestänyt siitä lähtien kun alkoi puhumaan eli n. 6v.
T. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ohi meni meillä ainakin, nyt tytär ei ole sanonut yhtään sanaa neljään vuoteen.
Vastaat vaan nyt en ehdi tai ei pysty.
Vierailija kirjoitti:
Mun yhdellä ystävällä oli tällainen mies (yli 50v) , äidin sijaan huusi aina vaimonsa nimeä, tyyliin Liisa, Liisa ,kato. Jos menin ystäväni kanssa vaikka kauppaan vaate-ostoksille, samainen mies soitteli vähintäin vartin välein kysyen, milloin mitäkin asiaa, missä on se ja tämä asia, voinko keittää jo kahvit itselleni, koska tulette takaisin jne. Ihan loputtomiin. No onneksi siitä tietysti ero tuli sitten jossakin vaiheessa, ystävä oli kuitenkin tolkun ihminen, mutta monesti miettinyt että siihen aikaan ei aikuisille ollut mitään ADD tms diagnooseja, mutta olihan tuo mies jonkin sortin sen ajan nepsy tietysti.
Eli edellä olevaan sanoisin että tietysti on vaativia ja vähemän vaatvia lapsia, mutta kyllähän ne rajat pitää sen huomion suhteen johonkin kohtaan vetää tai muuten jatkavat sitä huomionhakuista käyttäytymistä maailman tappiin asti ja eihän kukaan sellaista kestä.
Aivan, minäkin olen miettinyt onko tässä jotain nepsyilyä. Mutta mietin kans mistä moinen jatkuva huomionhaku edes kumpuaa? Miksi lapsi ei halua olla oikein koskaan rauhassa vaan aina vuorovaikuttaa muiden kanssa? Ja teen tätä rajojen vetoa tosiaan ihan päivittäin. Ja jos ei minulta saa jatkuvaa huomiota niin kyllä lapsi yrittää pommittaa sitten miestäni tai muita saatavilla olevia aikuisia. Välillä kyllä tekee jotain omiakin juttujaan mutta kyllä viereisestä huoneesta silti usein se pälpätys ja huutelu kuuluu.
T. Ap
Kyllä se 14-vuotiaana on hiljaa
Tsemppiä. Tiedän. En aina jaksaisi kuunnella lasteni juttuja. Huokaus!!!
Kerran lasten isä jo kielsi äiti sanan päiväksi, kun näki uupumuksen. Joskus sanoin lapsille, että seuraavista äiti-sanoista maksatte euron kappale. Kun siis oli pelkkää äitiäitiäitikatokatoäitimissäoletäitiäititiiii!
Minä olen kyllä ihan sanonut omalle samantapaisella lapselle, että en nyt jouda tulla katsomaan, kerro sitten myöhemmin. Joskus pitää vaan pystyä keskittymään esim isomman sisaruksen asioihin tai johonkin muuhun, ei yksi voi olla kaiken aikaa keskipiste.
Mun äitiriippuvaiseni nepsyys diagnosoitiin teini-iässä. ADD. Mutta joo, ei neuvoja, jaksamista. Aina on joku vaihe.