Miksi pitäisi olla iloinen ja ystävällinen?

Älä kysele vaan hymyile.

Elämä on paljon helpompaa, kun kanssaihmiset suhtautuvat sinuun myönteisesti. Saa apua, tukea, myötätuntoa, parempaa kohtelua ja virheetkin anteeksi. Kannattaa kokeilla.

Ei oo tietenkään pakko. Mutta suotavaa vastata hymyyn hymyllä. Ja muutenkin olla hyväntuulinen.

Pakotettu, aito hymy. Ah, kuulostaa niin suomalaiselta. Voin noilla spekseillä hymyilläkin, tietäisitpä vaan mitä sen hymyn takana päässäni suunnittelen.

Ei tarvitse olla.

Suomen laki ei tunne kohtaa missä pitäisi olla iloinen ja ystävällinen.

Nii-in, itsesi takia. Itsesi takia voit myös murjottaa, mutta siinä on sellainen huono puoli, että muut ihmiset eivät välitä kauheasti murjottavista ihmisistä. Kun jaksaa hymyillä ja olla ystävällinen, vaikka ei aina jaksaisi (ei sen tarvitse olla mitään suurieleistä suu korvissa -meininkiä), niin elämä vain sujuu mukavammin, ihmiset ovat kivempiä. Kokemusta on.

Vttupää tiuskijoiden elämä näyttäytyy melko erilaisena kuin hyväntuulisen ja lempeän ihmisen maailma. Paul McCartneyta lainatakseni:

For well you know that it's a fool who plays it cool

By making his world a little colder.

(Hey, Jude)

Kai idea on, että saisi myös itse ystävällistä kohtelua. Ehkei niin suurta merkitystä, jos asioi itse mieluiten epäystävällisten ihmisten kanssa. Tosin se pitää huomioda, että yleisemmin sovellettuna se johtaa helposti eskalaatioihin.

No, itse ajattelen sen niin, että työpaikalle ei kuulu henkkoht ongelmat. Jos on p*ska elämä tai p*ska päivä, niin sitä voi märehtiä vapaa-ajalla.