Onko vaarallista mennä lihavuusleikkaukseen näin epävarmoina aikoina?

Vierailija kirjoitti:

Nuo uudet kodeille tarkoitetut varautumisohjeet. Jollei ole mökkiä tai tuttavia, joiden luokse kehotettiin menemään evakuoitavilta alueilta, niin millaisia käytännössä on ne paikat, joihin sitten viedään?

Onko ideana ensin koota esim kouluihin, mutta jakaa sitten turvallisempien alueiden koteihin?

Jo kesällä Sisäasiainministeriö julkaisi evakuointisuunnitelman. Se on varmaan ministeriön nettisivulla.

Kyllä ajat ovat niin kovat, että nyt jos koskaan kannattaa pitää kiinni hankitusta vararavinnosta. Toki riskinä sitte se että muutkin himoitsee sun vararengasta.

Japanissa Ninjat tekevät leikkauksia halvalla ja nopeasti, miekan murto-osan viilto ja läskit maassa.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaisi ensin katsoa peilistä kuka ne läskit on hankkinut? Ongelmahan hoituneisi ilman leikkauksiakin. Mahdollisesti. Kukaties. Jos ei itse tunnusta omaa ongelmaansa niin se ei varmasti koskaan poistu leikkaamalla.

Minua lihotti ihan sairaus, jota ei tunnistettu. Lukuisin eri kuurein yritin laihtua. Tauti löydettiin ja sain lääkityksen. Onneksi sain myös lähetteen ravitsemusterapeutille ja pystyin aloittamaan heti ohjelman lihavuusleikkaukseen valmistautumiseen. Kyllä minua jännitti, että pystyinkö laihtumaan seitsemännen laihdutuskuukauden aikana vaaditut 7% ENE-dieetillä. Siinä ainakin vertauskuvallisesti nousi vaaalla hiki otsalle! 

En saanut komplikaatioita. Tietenkin vatsan alue artisti kuukauden kun siellä oli myllerretty ja teki kipeää solmia kengännauhoja. Aamuisin otan multivitamiinia ja laitan puuroon margariinia, että rasvaliukoiset vitamiinit imeytyvät. Sen lisäksi syön rahkaa desin ja puoli desiä marjoja. Töissä juon kahvia, johon laitan desin maitoa. Lounaalla esimerkiksi kaksi tai kolme lihapullaa tai vastaava määrä proteiinia, peruna ja salaattia. Iltapäivällä syön kahvin kanssa sokerittoman Skyrin. Kotona päivällinen samoissa mittasuhteissa kuten päivällinenkin. Iltapalaksi syön kotona sekoittamaani ananasrahkaa, joka on helppo tehdä ja on sokeroimatonta. Syön sitä kaksi desiä ja otan lisäksi lusikallisen rypsiöljyä, että kalsium ja D-vitamiini imeytyvät. 

Syöt ainaki sitte vähemmän kun on pula jää enempi niille ketä sitä oikeesti tarvii

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaisi ensin katsoa peilistä kuka ne läskit on hankkinut? Ongelmahan hoituneisi ilman leikkauksiakin. Mahdollisesti. Kukaties. Jos ei itse tunnusta omaa ongelmaansa niin se ei varmasti koskaan poistu leikkaamalla.

Tästähän ei saa puhua. Läski saa olla, mutta sitten kun halutaan olla taas laiha (eli normaali) se pitäisi tapahtua ku taikanapista, ilman omaa vaivannäköä. Vitamiininapit ei auta vääristyneeseen elintapaan, joka ihmisiä läskistyttää.

Terv. Ex-läski

Jokainen ei ole kivalla tavalla syönyt itseään lihavaksi. Itse asiassa ne pizzabuffetit jne ovat jääneet kokematta kun on alkanut lapsena sairauden vuoksi alkanut paisua. Minullekin on pidetty varmaan tuhansia nuhdesaarnoja salaa syömisestä milloin missäkin. On epäilty myymälävarkaaksikin ja en ole ikinä päässyt kenenkään luokse yökylään. On sairauksia, jotka paisuttavat ihmistä tahtomattaan. Monesti minunkin on epäilty syövän erittäin kohtuudella muiden nähden ja ahmivan salaa. Onneksi yksi lääkäri otti minut tosissaan ja teetti kunnolliset kokeet ja päästiin käsiksi syyhyn.

Siitä huolimatta kilot eivät tietenkään kadonneet, vaan ne piti laihduttaa. Minulla meni tavallista kauemmin, koska elimistöni oli jo valmiiksi tottunut matalaan kalorotasoon. Lopulta ravitsemusterapeutti päätti, että nostetaan joksikin aikaa kalorimäärää varovasti ja katsotaan saadaanko asetuksia kuntoon. Kaksi kuukautta meni siinä löysässä hirressä, jolloin ei tapahtunut mitään. Sen jälkeen siirryin taas lihavuusleikatun ruokavalion energiamäärään ja aloin laihtua. 

Nyt olen normaalipainoinen. En itse kiinnitä siihen mitään huomiota. Tuskinpa kukaan tuntematonkaan. Olen tottunut omaan annoskokooni. Välillä he, jotka eivät tunne minua, huomauttelevat minulle asiasta. En ala kertomaan heille menneistä vaan kuittaan, että tuli syötyä paljon edellisellä aterialla ja nyt ei mahtunut sisään enempää.

2-3 kiloa kuukaudessa pudottaa helposti ruokavaliota, ruokailurytmiä ja annoskokoa muuttamalla sekä hieman jotain liikuntaa kuten vaikka kävelyä harrastamalla ja se tekee jo vuodessa 24-36 kiloa. Jotta lihavuusleikkauksella päästään toivottuun tulokseen ja myös pysytään siinä edellyttää sekin lopun elämää kestäviä muutoksia ruokavalioon ja syötyyn ruokamäärään joten miksi et yrittäisi painon pudotusta pelkästään näillä elintapamuutoksilla, jotka ovat armollisempia myös vartalolle (hitaassa painon pudotuksessa ei jää niiin helposti löysää ihoa kuin nopeassa painon pudotuksessa). 

Vierailija kirjoitti:

2-3 kiloa kuukaudessa pudottaa helposti ruokavaliota, ruokailurytmiä ja annoskokoa muuttamalla sekä hieman jotain liikuntaa kuten vaikka kävelyä harrastamalla ja se tekee jo vuodessa 24-36 kiloa. Jotta lihavuusleikkauksella päästään toivottuun tulokseen ja myös pysytään siinä edellyttää sekin lopun elämää kestäviä muutoksia ruokavalioon ja syötyyn ruokamäärään joten miksi et yrittäisi painon pudotusta pelkästään näillä elintapamuutoksilla, jotka ovat armollisempia myös vartalolle (hitaassa painon pudotuksessa ei jää niiin helposti löysää ihoa kuin nopeassa painon pudotuksessa). 

Leikkauksen jälkeen alemmassa pysyminen on helpompaa. 

Sama homma on sukupuolenvaihdosleikkauksen tehneillä, jotka riippuvaisia hormoneista. Ei kannata tehdä itseään tahallaan riippuvaiseksi jostain lääkkeistä. Eri asia, jos on sairaus, jota ei voi valita. Kauheeta ajatella kaikkia sukupuolenvaihdokseen huijattuja nuoria ja miten heille käy sitten, jos tulee kriisiajat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

2-3 kiloa kuukaudessa pudottaa helposti ruokavaliota, ruokailurytmiä ja annoskokoa muuttamalla sekä hieman jotain liikuntaa kuten vaikka kävelyä harrastamalla ja se tekee jo vuodessa 24-36 kiloa. Jotta lihavuusleikkauksella päästään toivottuun tulokseen ja myös pysytään siinä edellyttää sekin lopun elämää kestäviä muutoksia ruokavalioon ja syötyyn ruokamäärään joten miksi et yrittäisi painon pudotusta pelkästään näillä elintapamuutoksilla, jotka ovat armollisempia myös vartalolle (hitaassa painon pudotuksessa ei jää niiin helposti löysää ihoa kuin nopeassa painon pudotuksessa). 

Leikkauksen jälkeen alemmassa pysyminen on helpompaa. 

Kyllä moni on kohta leikkauksen jälkeen alkanut venyttää mahalaukkuaan entiseen kokoonsa palaamalla pikku hiljaa entisiin ruokailutottumuksiin.  

En tiedä yhtäkään somaattista sairautta, mikä tekee ihmisestä sairaalloisen ylipainoisen. Ylipainon myötä sairauksia kyllä tulee paljon.