Taloudellinen tuki vanhemmille
Olemme tukeneet eläkkeellä olevia vanhempiamme taloudellisesti useita vuosia. Meitä on neljä sisarusta, kaikki työelämässä ja perheellisiä.
Vanhempien luona kyläillessä tuli puheeksi eläkkeet ja niiden pienuus. Äiti oli ollut paljon kotiäitinä ja eläkekertymä olematon, isällä oli kyllä parempi eläke, ei sekään suuren suuri. Rahanpuutteen vuoksi elämä jumitti kotona istuskeluun, elinympäristö pieneni ennen niin aktiivisella pariskunnalla.
Pidimme sisarusten kanssa kokouksen ja päätimme tukea vanhempiemme elämää 500€ kuukaudessa. Se teki 125€ / sisarus kuukaudessa. Minä hoidan rahaliikenteen keskitetysti.
Suurin työ tehtiin, että vanhemmat saatiin hyväksymään apu. Nyt kuitenkin kaikki on paremmin. Vanhemmat retkeilevät muiden eläkeläisten kanssa, käyvät teattereissa, ulkona syömässä, matkoilla Suomessa ja ulkomailla.
Kannustan muitakin vanhempiensa tukemiseen. He antoivat kaikkensa meille lapsille kymmeniä vuosia, nyt on meidän vuoro auttaa heitä.
Kommentit (3)
Vanhempani ovat kuolleet. Työeläkkeet molemmilla oli, mutta jos eläisivät ja tarvisivat apua niin ei minulla olisi antaa Kaikki raha olisi lapsiltani poissa.
Ilmeisesti teillä kaikilla sisaruksilla on rahaa yklin kyllin omiin matkusteluihin ym, kun on varaa antaa.
En voi auttaa taloudellisesti kun olen itse työtön ja tuloni ovat pelkkää Kelan tukea. Olen kuitenkin jo käytännössä vanhalle, sairaalle ja hankalalle vanhemmalleni kotiorjana. Yhtään enempään en pysty tai olen jo pitkään joutunut enempään kuin oikeasti pystyn. Apua yhtään mihinkään ei ole tulossa. Itsellänikin on diagnooseja ja kärsin mm. jo omaakin elämääni vaikeuttavista mielenterveysongelmista. Reilua tämä ei ole, mutta vaihtoehtoa ei ole. Haluaisin oikeasti katkaista välit täysin tähän ihmiseen, jotta oma vointini olisi edes vähän parempi. Päiväni menee yleensä niin, että joko nukun, olen tällä palstalla, teen kotitöitä tai hoidan vanhempani asioita. Juuri muuta ei sitten olekaan.
Tämähän on monelle ihan outo tilanne. Ovat tottuneet, että vanhemmat tukevat aikuisiakin lapsia. Itse käyn äidille kaupassa ja ostan ruokaa yms enkä niistä rahoja pyytele. Yritän muutenkin auttaa mutta liian vähän ja koen syyllisyyttä. Hän on henkisesti raskas ihminen. Muut sisarukset ovat yhteydet katkaisseet.