Lue keskustelun säännöt.
Iltalehdessä on juttu jonka mukaan Suomessa on hoitokoti jossa hoidetaan työikäisiä muistisairaita, nuorin 47!
20.11.2024 |
Juttu on maksullinen. Mutta siis 47 vuotias muistisairas jonka sairaus on edennyt niin pitkälle ettei enää pärjää kotona.. Olen itse vuosien varrella päivitellyt miten muistini on heikentynyt ja aina ajatellut että ei tää nyt mitään muistisairautta voi olla kun oon vasta päälle 40. Näköjään voikin tulla 40 vuotiaalle! Taitaa kuitenkin olla melko harvinaista??
Kommentit (48)
Vierailija kirjoitti:
Hyvät yöunet, ruokavalio, urheilu, kemikaalien boikotointi. Hyvät yöunet eritoten.
Mitä pahaa kemiläiset kaalinviljelijät ovat tehneet boikotin ansaitakseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ystäväni äiti kuoli alle 50-vuotiaana Alzheimeriin. Toisaalta isotätini eli 97-vuotiaaksi ilman minkäänlaisia dementiaoireita. Arpapeliä tämä on.
Onko tuossa muistisairaudessa jotenkin, että ruoka ei mene alas, liikutettua ei saa ja siten tulee joku pöpö ja vie mennessään.
Minun sukulaiselleni kävi niin, että alzheimer muutti aistihavainnot. Pikku hiljaa yhä useampi ruoka ja juoma alkoi haista ja maistua pahalle. Hän ei myöskään tuntenut enää nälkää tai janoa. Maanittelemalla joi ja söi vähäsen. Hän eli vararasvoillaan aikansa ja kuoli, kun munuaiset lopettivat toimintansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tutulla alkoi oireet alle 60-vuotiaana, selitettiin stressistä, masennuksesta, työuupumuksesta tai burnoutista johtuviksi, näistä syistä oli sairauslomilla. 62-vuotiaana sai Alzheimer-diagnoosin ja jäi pois töistä. Melkein saman tien joutui hoitokotiin koska ei pärjännyt enää yksin kotona. Viimeiset vuodet makasi sikiöasennossa, ei puhunut eikä tuntenut enää ketään. Kuoli 71-vuotiaana.
Miksi ihmeessä ihmisten ei anneta tuossa vaihessa vain kuolla - tai jopa aviteta vähän? Tuntuu hyvin epäinhimilliseltä, että väkisin pidetään vuosikausia hengissä vaikka yksilö itse on käytännössä ollut poissa paikalta jo pitkään.
Koska päiviräsäset haluaa ihmisten kärsivän mahdollisimman pitkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvät yöunet, ruokavalio, urheilu, kemikaalien boikotointi. Hyvät yöunet eritoten.
Mitä pahaa kemiläiset kaalinviljelijät ovat tehneet boikotin ansaitakseen?
Kuulostaa kokoajan kostolta.
Olen vanhustenhoitaja ja 50- 60vuotiaita on paljon, joilla muistisairaus. Lewyn kappaleen tauti on yleinen miehillä, ikäryhmä 50- 60. Monet heistä ovat väkivaltaisia. Muistisairaiden hoidossa on paljon kehitettävää, liian monissa paikoissa hosutaan ja kiirehditään, kuin muistisairaat tarvitsevat hidasta, rauhallista, empaattista kohtaamista. Ympäristön pitäisi olla rauhallinen ja seesteinen. He voivat selkeästi paremmin, jos hoitaja on rauhallinen, kärsivällinen. Huumori on myös hyvä keino, tietenkin hoidettavaa kunnioittaen. Valitettavasti nykyään tehokkuus ( kiire) ja tuottavuus ovat tärkeintä. Vanhustenhoito on nykyään pelkkää liukuhihnatyöskentelyä. Ei ole aikaa yksilölliseen kohtaamiseen. Tässä syyt, miksi hoidan oman isäni kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Usein vanha, nuori, vamman tai sairauden omaava haluaisi tietyllä tavalla tulevaisuuden ja toivoa, kodinomaista, kuten muutkin ihmiset. Siltä osin kuin voi. Elää omaan tahtiin. Ei olla joku "erityissairaaksi" luokiteltu pelkästään, joka "kuntoutuu" tulematta koskaan kuntoutuneeksi ja lähes objekti joillekin tahoille tai lääkekoe. Ei laitos lämmitä kaikkia, ryhmä ja joku komentaa. Oma rauha muilta ja yksityisyys. Ei eletä neukkulassa. Vaikka joku ei kaikkea ymmärrä, ymmärtää ilmapiirin ja voi olla paljonkin tunteva. Jotain tiedostava tai joku enemmänkin. Lääke voi omata myös haittoja.
Vierailija kirjoitti:
Hyvät yöunet, ruokavalio, urheilu, kemikaalien boikotointi. Hyvät yöunet eritoten.
Hyvä unen laatu ja riittävä nukkuminen on tutkitustikin tärkeää muistisairauksien riskin pienentämiseksi mutta jos on epäonnekkasti saanut pahimmat geenit, mitkään elintavat tuskin auttavat, välttämättä eivät edes lykkää sairautta.
Todella toivon, että muistisairauksien hoitokeinot edistyisivät valtavasti ja pian. Kauheaa kärsimystä. Itse haluaisin itselleni eutanasian jos en enää olisi tässä maailmassa ja olisin esimerkiksi peloissani. En todellakaan haluaisi elää sillä tavalla pahimmillaan vuosia ja olisihan se läheisillenikin hirveää.
Miksi ihmeessä ihmisten ei anneta tuossa vaihessa vain kuolla - tai jopa aviteta vähän? Tuntuu hyvin epäinhimilliseltä, että väkisin pidetään vuosikausia hengissä vaikka yksilö itse on käytännössä ollut poissa paikalta jo pitkään.